Hae Terveyskirjastosta

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Lapsen erityisruokavalio

Erityisruokavalio tarkoittaa yleensä tiettyjen ruoka-aineiden jättämistä pois ruokavaliosta. Tilanne vaatii aina perehtymistä, sillä on tiedettävä, mitä voidaan jättää pois ilman, että niiden sisältämiä ravintoaineita täytyy korvata tavalla tai toisella. Sekin on tiedettävä, miten korvaukset suoritetaan turvallisesti, jos sellaisia on tarpeen tehdä.

Allergiaruokavalioon joudutaan, kun jokin ruoka-aine aiheuttaa allergisia oireita. Kun ruoka-aine jätetään ruokavaliosta, oireet häviävät, ja ne palaavat, kun ruoka-aine otetaan uudelleen ruokavalioon. Oireet ilmenevät tyypillisesti joko iholla tai niin sanottuina suolisto-oireina. Hengenahdistusoire on selvästi harvinaisempi.

Imeväisiässä iho-oreet ovat tavallisesti atooppista ihottumaa kasvoissa, hiuspohjassa, vartalolla ja raajojen ojentajapuolella, joskus koko ihollakin. On kuitenkin muistettava, että suomalaisen vauvan iho on kuiva talvisaikaan ja lieviä ohimeneviä iho-oireita esiintyy yleisesti. Atooppisen ihottuman ulkonäöstä ei voi päätellä, onko lapsi ylipäätään herkistynyt tai onko hän herkistynyt yhdelle vai usealle ruoka-aineelle. Jos ihottuma paranee kesällä ruokavalion pysyessä samana, se ei johdu ruoka-allergiasta. Suolisto-oireet ovat tyypillisesti oksentelua ja ripulia, mutta oireisto ja niiden vaikeusaste vaihtelevat. Löysät ulosteet sinänsä eivät edellytä jatkotutkimuksia. On normaalia, että suolen toiminta muuttuu ruokavalion muuttuessa.

Noin kolmasosalla lapsista on kahden vuoden ikään mennessä epäilty ruoan aiheuttavan oireita. Yliherkkyys on yleensä lyhytaikaista. Pääosa epäilyistä häviää seuraavan puolen vuoden aikana. Suomalaisessa seurantatutkimuksessa todettiin maitoallergia, imeväisiän tavallisin merkittävä yliherkkyys, ensimmäisen elinvuoden aikana noin kahdella prosentilla yli 6 000 lapsesta.

Omin päin lapsen allergiadiagnooseja ei pidä tehdä. Aliravitsemuksen vaara lisääntyy varsinkin, jos vältettyjä ruokia ei korvata vastaavan ravintoarvon omaavilla ruoilla. Taudinmääritys perustuu ravitsemuksen keskeisten ruokien – käytännössä maidon ja viljojen – osalta ruoka-allergiaan perehtyneen erikoislääkärin valvomaan välttämis-altistuskokeeseen. Vähemmän keskeisiä ruoka-aineita voi testata kotona, kun suunnitelma siitä on laadittu yhdessä lääkärin kanssa. Niin sanottujen "yleisesti allergisoivien" ruoka-aineiden välttämistä ei enää suositella (Käypä hoito -suositus 19.3.2004).

Nykykäsityksen mukaan äidin tulee raskauden ja imetyksen aikana välttää vain niitä ruokia, joista hän itse saa oireita. Lapsen ruoka-allergioiden ehkäisyyn ei suositella raskauden tai imetyksen aikaista välttämisruokavaliota. Jos epäillään, että lapsen oireet syntyvät rintamaidosta, voidaan yksittäisiä, ravitsemuksessa ei-keskeisiä ruoka-aineita, kuten suklaa, kananmuna, appelsiini, tomaatti, jättää pois äidin ruokavaliosta silloin, kun ne selvästi liittyvät lapsen oireisiin. Sitä laajempi imettävän äidin ruokavalion rajoittaminen on harvoin tarpeen. Joissain tapauksissa tarvitaan sekä lasten allergisiin sairauksiin perehtyneen lääkärin että ravitsemusterapeutin asiantuntemusta.

Jos lapsella todetaan ruoka-aineallergia, perheen on perehdyttävä allergia-asioihin tarkemmin kuin mitä tässä kirjassa on mahdollista käsitellä. Esimerkiksi allergiaa aiheuttavan ruoka-aineen käsittely vaikuttaa siihen, kuinka herkästi se aiheuttaa oireita. Käsittelemättömän ruoka-aineen allergeenisuus on yleensä suurempi kuin käsitellyn. Lapsi voi ehkä syödä keitettyä porkkanaa, vaikkei raaka käykään. Maitoallerginen reagoi myös homogenoimattomaan luomumaitoon ja hapatettuihin maitovalmisteisiin. Ei ole näyttöä siitä, että luomuruoka aiheuttaisi vähemmän allergiaa kuin tavallinen ruoka.

Lehmänmaitoallergisella lapsella maitona käytetään tavallisesti soija- tai hydrolysaattipohjaista korviketta. Ristireaktion vuoksi lehmänmaitoa ei voida korvata muiden eläinten maidolla. Naudanlihan välttäminen on joskus tarpeen. Kalsiumin saanti voi vähentyä liikaa, kun yli vuoden ikäisen lapsen nauttiman erityisvalmisteen määrä vähenee luontaisesti. Kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti on varmistettava, sillä vähäinen saanti saattaa aiheuttaa pitkäaikaisvaikutuksia luustoon. Puolivuotiaan kalsiumin tarpeen arvioidaan olevan noin 500 mg, viisivuotiaan 600 mg vuorokaudessa. Jos lapsella on sekä maito- että vilja-allergia eikä käytössä ole maitoa korvaavaa erityisvalmistetta tai sitä käytetään vähemmän kuin viisi desilitraa vuorokaudessa, on suositeltavaa, että lapselle annetaan monivitamiini-kivennäisainevalmistetta yksilöllisesti annostellen.

Imeväisiässä oireita aiheuttanutta ruoka-ainetta on syytä kokeilla uudelleen kolmen kuukauden–vuoden välein, koska valtaosalla oireilu lievittyy tai häviää kolmen–neljän vuoden ikään mennessä. Sen jälkeen uusintakokeilut voidaan tehdä yhden–kahden vuoden välein.

Jos lapsella on diabetes 3, keliakia 4 tai muu, harvinaisempi syömiseen vaikuttava sairaus, ruokavalio-ohjaus kuuluu itsestään selvästi erikoissairaanhoidon ja ravitsemusterapeuttien työhön.

Vaikka kasvisruokavalio on kiistatta monella tavalla terveellinen, se on myös jonkinasteinen riski etenkin alle kolmivuotiaalle, joka ensimmäisinä vuosinaan kasvaa erittäin nopeasti. Aikuinen voi kasvisruokavalion avulla välttää lihavuutta, sydän- ja verisuonitautien riskiä ja tyypin 2 diabeteksen vaaraa. Samanlaista ruokavaliota noudattava lapsi voi kuitenkin jäädä kasvussaan ikätovereista jälkeen. On todettu, että vegetaristilapset ovat yleensä hiukan lyhyempiä ja kevyempiä kuin sekaruokaa syövät. Jos pituuskasvu selvästi hidastuu tai pituuspaino laskee, syyt on selvitettävä ja niihin on puututtava lapsen terveyden takia. Hemoglobiiniseuranta yhden–kahden vuoden iässä on perusteltu kasvisruokavalion vähäisen rautapitoisuuden vuoksi.

Kasvissyöntiä on monenlaista. Tiukimmillaan puhutaan vegaaniruokavaliosta, jossa käytetään vain kasvikunnan tuotteita. Tällaista dieettiä ei suositella sen paremmin raskaana oleville tai imettäville äideille kuin lapsillekaan. Vegaaniruokavalion turvallisuutta ei voida taata, sillä asiasta ei ole toistaiseksi sen paremmin suomalaista tutkimustietoa kuin vankkaa käytännön kokemustakaan. Suomessa ei ole saatavilla kovin laajaa valikoimaa eläinperäisiä elintarvikkeita korvaavia tuotteita. Se hankaloittaa ravitsemuksellisesti riittävän vegaaniruokavalion koostamista. Jos perhe haluaa lasten noudattavan vegaaniruokavaliota, pitää vanhemmilla olla hyvä elintarviketuntemus ja ravitsemustietämys. Myös ruoanlaittotaito on tarpeen. Vegaaniruokavaliota on aina syytä täydentää B12-vitamiinilla, D-vitamiinilla, kalsiumilla ja tarvittaessa raudalla. Vegaanilapsilla ongelmana saattaa lisäksi olla energian saannin riittämättömyys. Kasvikunnan tuotteita on syötävä paljon, jotta niistä saisi riittävästi energiaa. Pienen lapsen masu ei vedä niin suuria määriä kuin tässä tilanteessa pitäisi.

Monipuolisesti koostettu semi-, lakto- tai lakto-ovovegetaarinen ruokavalio sisältää yleensä riittävästi eri ravintoaineita. Kannattaa kuitenkin muistaa, etteivät kaikki laktovegetaariseen ruokavalioon kuuluvat valmisteet välttämättä sovellu lapsille (ks. taulukko "Vältettäviä ruoka-aineita lapsuusiässä", 5).

Jos vanhemmat voivat sallia kalan syönnin eikä lapsi ole sille allerginen, ravitsemuksellisia ongelmia ei yleensä tule. Kalaa sisältävä ruokavalio ei ravitsemuksellisesti poikkea lihaa sisältävästä ruokavaliosta. Kala parantaa kasvisruokavalion rasva-, proteiini-, D-vitamiini- ja rautasisältöä.

Jos lapsella on ruoka-allergia tai muita ruokarajoituksia, kasvisruokavalion toteuttaminen on käytännössä erittäin hankalaa. Lapsen ravinnonsaanti jää helposti puutteelliseksi. Ravitsemusterapeuteilta voi saada apua.

Lisää tietoa

Lääkärikirja Duodecim, Ruoka-allergia, ks. 6.

_______________________________________________________________________________

Teksti on osa lukua Lapsen ravitsemus 7. Muut lukuun liittyvät artikkelit

• Imetys kannattaa 8
• Vinkkejä imetyksen onnistumiseksi 9
• Lapsen muu ravinto imeväisiässä 10
• Vältettäviä ruoka-aineita lapsuusiässä 5
• Lapsen ruokailu leikki-iässä 11
• D-vitamiinivalmisteen käyttö 12