Hae Terveyskirjastosta

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Psyykkisten ongelmien seulonnat

Pienen lapsen psyykkiset häiriöt liittyvät kiinteästi kokonaiskehitykseen, ja niihin kuuluu sekä vuorovaikutuksellinen että neurologinen komponentti. Ne liittyvät tavallisesti joko lapsen itsesäätelykykyyn, vuorovaikutukseen tai kokonaistilanteeseen tai molempiin.

Neuvolassa ei tällä haavaa seulota spesifisti yksittäistä psyykkistä diagnoosia. Sen sijaan käytetään vaihtelevasti erilaisia kyselylomakkeita. Niiden hyödyllisyys perustuu ennen kaikkea siihen, että vaikeatkin asiat tulevat puheeksi.

Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että seuraavien häiriötilojen varhaisemmasta havaitsemisesta olisi todennäköisesti hyötyä:

• varhaisen vuorovaikutuksen häiriöt (0–2-vuotiailla)
• itsesäätelyn ja tarkkaavuuden häiriöt sekä käytöshäiriöt (5–6-vuotiailla) erityisesti muihin riskitekijöihin (mm. vuorovaikutuksen tai vanhemmuuden ongelmiin) liittyneinä
• laaja-alaiset kehityshäiriöt ja muut neuropsykiatriset häiriöt (0–6-vuotiailla).
• mihinkään näistä ongelmista ei ole yksiselitteistä testiä, jonka avulla häiriö tulisi helposti havaituksi tai määritellyksi.

Lapsen ja vanhemman välisen varhaisen vuorovaikutuksen häiriön tunnistaminen

Varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä on tässä kirjassa kerrottu aiemmin (ks. 1). Käyttäytymisen tasolla vuorovaikutushäiriö voi näkyä lapsessa:

• katsekontaktin vähenemisenä tai puuttumisena (ei hae vanhemman katsetta tai välttää sitä)
• vuorovaikutussääntelyn tai puheen vähenemisenä tai puuttumisena (vaikertaa, itkee tai on hiljaa, ei jokella vasteeksi vanhemman puheeseen)
• yleisen aktiivisuuden ja vasteen vähenemisenä tai puuttumisena (liikkeet vaimeat ja niukat, vaste esimerkiksi kipuun tulee viiveellä tai on hyvin vaimea).
• nukkumiseen ja syömiseen liittyvien itsesäätelytaitojen vaikeuksina.

On syytä huolestua, mikäli alkaa tuntua siltä, että lapsi herättää vanhemmassa itsessään enemmän kielteisiä kuin myönteisiä tuntemuksia. Vauva saattaa olla hyvin ärtynyt eikä ota osaltaan kontaktia, hän saattaa tuntua jopa torjuvalta. Jos vanhemmasta tuntuu siltä, että lapsi suhtautuu häneen vihamielisesti tai muutoin negatiivisesti, kannattaa asia ottaa esille neuvolassa. Myös siinä tapauksessa, jos vanhempi kokee itsensä niin väsyneeksi, ettei lapsen tarpeilla ole merkitystä, on syytä hakea itselleen apua. Mikäli vanhempi kokee tarvitsevansa tukea vuorovaikutussuhteeseen, on se hyvä lähtökohta saada todellista apua ja korvaavia vuorovaikutuskokemuksia sekä vanhemmalle itselleen että lapselle.

On mahdollista, että lapsen vaisuus ja heikko vuorovaikutuskyky voi johtua myös hänen sairaudestaan (esim. autismista tai kilpirauhasen vajaatoiminnasta). Tutkimus on aina tarpeen, oli syy mikä tahansa.

Itsesäätelykyvyn ja tarkkaavuuden häiriö sekä käytöshäiriö. Vähitellen kehittyy lapsen kyky säädellä tunteitaan ja toimintaansa. Itsesäätelykyvyn häiriö näkyy lapsessa siten, ettei hän kykene hallitsemaan tunnetilojaan ja reaktioitaan ikätasoisesti. Odotetaan esimerkiksi, että nelivuotias kestäisi pienet pettymykset rupeamatta huutamaan ja raivoamaan. Viisivuotiaan odotetaan kestävän pientä odottamista.

Tarkkaavuuden häiriö tarkoittaa lapsen kyvyttömyyttä keskittyä joko mieluisaan tai ponnistusta vaativaan tehtävään ikätasoisesti. Neljävuotiaan odotetaan jaksavan seurata aikuisen lukemaa kertomusta viisi minuuttia, viisivuotiaan kymmenen minuuttia. Tarkkaavuuden häiriö johtuu yleensä aivotoimintojen häiriöstä, toisin sanoen ongelmalla on neurologinen tausta.

Käytöshäiriö voi näkyä siten, että lapsi toistuvasti rikkoo hänelle asetettuja rajoja, uhmaa aikuisia yhä uudestaan ja käyttäytyy ikätasoon nähden väkivaltaisesti. Käytöshäiriöinen lapsi ei kykene ajattelemaan tekojensa seurauksia. Käytöshäiriöön viittaavaa, poikkeavaa käyttäytymistä on, jos esimerkiksi yli kolmevuotias lapsi suuttuessaan aina lyö tai puree muita tai jättää noudattamatta selkeitä kieltoja. Häiriö voi kehittyä, jos aikuinen ei riittävästi ohjaa ja säätele lapsen toimintaa, tai jos lapsi ei saa tunteilleen ymmärrystä ja tunnetta siitä, että hänen tunteitaan siedetään. Lapsen kehitykselle on vahingollista paitsi välinpitämättömyys, myös se, ettei hänelle kehity arkirutiineja tai että hänelle asetetut rajat ja kiellot horjuvat. Jos vanhemmat kokevat lapsensa toiminnan hankalaksi, on ymmärrettävää – joskaan ei hyväksyttävää – että he ajautuvat rankaisemaan lastaan ruumiillisesti.

Käytöshäiriö syntyy herkästi lapselle, jolla on heikko kyky toimia ympäristönsä kanssa (esim. ADHD-lapset 2). Silloin vanhemmat tarvitsevat tavallista täsmällisempää ja asiantuntevaa ohjausta "erityisen" lapsensa kasvattamiseen.

Laaja-alaiset kehityshäiriöt ja muut neuropsykiatriset häiriöt. Autismi 3 ja Aspergerin oireyhtymä 4 ovat esimerkkejä laaja-alaisista kehityshäiriöistä. Vanhemmat kokevat usein, että vuorovaikutus lapsen kanssa on erilaista tai poikkeavaa. Pieni lapsi ei hae katsekontaktia. Leikki-ikäinen voi olla kiinnostuneempi esineistä kuin ihmisistä. Lapsi ei viihdy sylissä tai ei vastaa, kun häntä kutsutaan nimellä. Lapsella voi olla erilaisia rutiineita ja pakkotoimintoja. Päiväkodissa lapsi herättää huomiota "outoudellaan". Hän ei ehkä kykene odottamaan vuoroaan, toimimaan ryhmässä tai ottamaan vastaan ohjeita. Leikit ovat usein esineiden järjestämistä tai niiden mekaanista käsittelyä.

Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeen mukaan leikki-ikäisen kohdalla lisäselvittelyt ovat tarpeen, jos (suluissa mahdollinen ongelma)

• Ikätason edellyttämissä taidoissa on suuria puutteita (kehitysviivästymät, erityisvaikeudet).
• Lapsi ei hae kontaktia muihin ihmisiin tai hänellä on omia, poikkeavia tapoja (laaja-alainen kehityshäiriö, esimerkiksi autismi, tarkkaavuuden ongelmat, sosiaalisen kehityksen ongelmat).
• Lapsi on hyvin levoton tai aggressiivinen (tarkkaavuushäiriö, käytöshäiriö).
• Lapsi on itkuinen, alakuloinen, yksinäinen tai apaattinen (depressiiviset ongelmat).
• Lapsella on paljon häntä rajoittavia pelkoja (ahdistuneisuus).
• Lapsi ei kykene olemaan erossa vanhemmistaan edes lyhyttä aikaa (eroahdistushäiriö).
• Vanhemmat tuovat esiin kyvyttömyyttään vanhempina tai herää epäily lapsen laiminlyönnistä tai väkivaltaisesta kurittamisesta (lastensuojelun tarve).
• Lapsi ei tunne myötätuntoa muita lapsia tai aikuisia kohtaan tai on julma esim. eläimiä kohtaan (sosiaalisen kehityksen häiriö).

Ministeriön ohje sanoo, että selvittelyn voi aloittaa neuvolassa ja tilanteen vaikeuden mukaan lapsi perheineen ohjataan perheneuvolaan, erikoissairaanhoidon palveluihin (lastenpsykiatria, lastenneurologia, foniatria) tai lastensuojelun asiakkaiksi.

Teksti on osa lukua Seurantaa ja seulontaa neuvolassa 5. Muut lukuun liittyvät artikkelit

• Lapsen kasvu 6
• Pituuden, painon ja pään kasvun seuranta lastenneuvolassa 7
• Somaattiset seulonnat 8
• Neurologisten ongelmien seulonnat 9
• Kielen ja kommunikaation kehitys 10
• Näön kehitys ja seulonta 11
• Kuulon kehitys ja seulonta 12
• Sairaan lapsen neuvolaseulonta 13