Hae Terveyskirjastosta

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Tekevätkö joululahjat onnelliseksi?

On kauan odotetun jouluaaton ilta. Piltit ovat saaneet lahjavuoren eteensä, odotus ja jännitys laukeaa hysteeriseen lahjojen avaamiseen. Sitkeitä nauhoja revitään väkipakolla auki. Kaikki tuntuvat iloisilta, onnellisuus lienee huipussaan.

Kuluu puolisen tuntia. Kaikki lahjat on avattu. Kaikilla on kasa uusia leluja ympärillään, osa iloisia yllätyksiä, osa mitäänsanomattomia, osa pettymyksiä. Korrektit kiitokset lahjoittajille, tavarat kannetaan omiin huoneisiin, valtaosa unohdetaan sinne saman tien. Euforinen onnellisuus on lopahtanut, kaikki on ennallaan viimeistään huomenna. Tuntuuko tutulta?

Onnellisuuden taloustiede

Taloustieteessä on viime vuosien aikana herätty tutkimaan ihmisten onnellisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tällä ensi kuulemalta ehkä hämmentävällä seikalla on ymmärrettävä taustansa. Onhan monien yhteiskuntatieteilijöiden mukaan kansalaisten onnellisuus nähtävä kaiken yhteiskuntapolitiikan - myös talouspolitiikan - päämääräksi. Euroopan unioni määrittelee tavoitteekseen onnellisemman eurooppalaisen.

Taloustieteen tekee houkuttelevaksi onnellisuustutkimuksen työkaluksi sen tilastollisten välineiden vankka käyttökokemus ja teoreettisen mallinrakennuksen perinne. Siksi taloustieteen välineistöllä ja ajattelutavalla tuntuu olevan kovasti käyttöä perinteisten talouskysymysten ulkopuolellakin. Taloustiedettä syytetään ehkä aiheellisesti »tieteellisestä imperialismista». Taloudellisen toiminnan ja kansantalouden kasvun priorisoimisessakin on nähtävä pyrkimys suurempaan onnellisuuteen. Eikö joululahjojen antamisen tärkein motiivi ole tehdä lahjan saaja onnellisemmaksi?

Talouskasvu ei ole paljoakaan lisännyt onnellisuuttamme…

Laajojen kansainvälisten haastatteluaineistojen (mm. World Value Survey, International Social Survey Programme, Eurobarometrit) perusteella voidaan analysoida ihmisten onnellisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Taloustieteen näkökulmasta ensimmäinen kysymys lienee: »Tekeekö raha onnelliseksi?» Vastaus ei ole kovin yksiselitteinen, vaan analyysissa paljastuu useita ilmeisiä dilemmoja. Länsimaiden kansalaisten onnellisuus on pysynyt hämmästyttävän stabiilina viimeisten vuosikymmenten aikana (Mangeloja ja Hirvonen 2005a). Kuitenkin ihmisten ostovoima on viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana lisääntynyt huimaavasti. Eivätkö talouskasvu, lisääntyneet kulutusmahdollisuudet ja aineellinen hyvinvointi olekaan tehneet meitä onnelliseksi?

Kannattaa tosin huomata, etteivät länsimaiden ihmiset ole tilastojen mukaan myöskään aiempaa onnettomampia, vastoin joidenkin pessimististen yhteiskuntatutkijoiden synkkiä maalailuja. Kahdeksan kymmenestä suomalaisesta pitää itseään onnellisena (Torvi ja Kiljunen 2005). Olemme siis varsin onnellisten ihmisten kansakunta.

…mutta yksilön onnellisuuteen raha vaikuttaa

Koko kansantalouden bruttokansantuotteen kasvun ei ole siis havaittu lisänneen ihmisten onnellisuutta. Kuitenkin kun tarkastellaan tulojen ja onnellisuuden välistä korrelaatiota yksilötasolla, voidaan havaita heikko mutta kuitenkin merkitsevä positiivinen suhde. Korkeampien tuloluokkien ihmisten havaitaan haastattelututkimuksissa olevan keskimäärin onnellisempia kuin köyhempien lähimmäisten (Mangeloja ja Hirvonen 2005b). Siirryttäessä korkeampiin tuloluokkiin kasvaa myös onnellisten ihmisten osuus. Köyhimmissä tuloluokissa onnellisuutta on vähemmän kuin muissa.

Rikkaudella on yhteyksiä useisiin elämän positiivisiin tekijöihin, kuten parempaan terveyteen, pitkään elinikään, vähäisempään kuolleisuuteen, väkivaltaisen rikoksen uhriksi joutumisen pienempään todennäköisyyteen ja lasten koulumenestykseen. Taloudelliset ongelmat ovat yksi masennuksen laukaisijoista. Toisaalta rikkaus tuo mukanaan myös haittavaikutuksia. Toisten ihmisten mielipiteet ja asenteet saattavat ahdistaa rikkaiden elämää. Rikkaita ihmisiä pidetään ehkä menestyvinä mutta usein myös kylminä ja epäystävällisinä. Useimpien ihmisten on myös ansaittava rikkautensa, ostettava joululahjat omalla rahallaan, mikä taas edellyttää pitkiä työpäiviä. Sosiaaliset suhteet kärsivät ja vapaa-aika on kortilla. Rikastuminen saattaa edellyttää myös materialistista maailmankuvaa ja arvoja, mikä sinänsä tutkimusten mukaan vähentää onnellisuutta (Diener ja Biswas-Diener 2002).

Onni täällä vaihtelee

Länsimaissa tulojen ja onnellisuuden välisen korrelaation on yleensä havaittu olevan välillä 0,12-0,18. Onnellisuuteen vaikuttavat siis etupäässä aivan muut tekijät kuin tulot ja varallisuus. Tulojen ja onnellisuuden suhteen voimakkuus riippuu tosin yhteiskunnan varallisuudesta ja yleisestä hyvinvoinnista. Korrelaatio on köyhemmillä alueilla vahvempi: Intian kylissä 0,22 ja Kalkutan slummeissa jopa 0,45 (Biswas-Diener ja Diener 2001). Alueilla, joilla köyhyys merkitsee elämän perustarpeiden kuten ravinnon ja suojan merkittävää puutetta, onnellisuuden ja tulojen suhde on ymmärrettävästi vahvempi kuin länsimaissa. Vastaavasti tulojen merkitys vähenee korkeammissa tuloluokissa. Tuloilla on siten, taloustieteen termejä käyttääksemme, vähenevät rajahyödyt. Tulot lisäävät onnellisuutta mutta vähemmän sen mukaan, kuinka korkeilla tulotasoilla jo ollaan. Kolmannenkymmenennen joulupaketin avaaminen ei enää juuri lisää onnellisuuttamme.

Tutkimuksissa on samalla huomioitu useiden muiden muuttujien mahdollinen yhteisvaikutus. Näitä muuttujia ovat koulutustaso (hyvin pieni vaikutus), avioliitto (kohtalaisen suuri vaikutus), työttömyys (suuri negatiivinen vaikutus, varsinkin miehillä) ja joukko muita kontrollimuuttujia. Sukupuolten välillä ei juuri ole löydetty eroja, mutta miehillä tulojen ja onnellisuuden välinen kytkös on voimakkaampi. Pienet tulot lisäävät yksinäisten naisten masentuneisuusriskiä, mutta tämä ei päde naimisissa oleviin naisiin (Keith ja Schafer 1982). Köyhyys lisää siis masentuneisuutta, mutta avioliitto vähentää riskiä masentua. Samoin tulojen ja onnellisuuden välisen suhteen on havaittu heikkenevän vanhenemisen myötä. Nämä havainnot antavat aiheen arvella, että tulojen vaikutus onnellisuuteen riippuu paljolti ihmisen elämäntilanteesta, arvoista ja kulloisestakin roolista yhteisössään. Suhde ei siis ole absoluuttinen vakio vaan vaihtelee ajassa, eri yhteiskunnissa ja eri yksilöiden välillä.

Lisääkö tulojen kasvu onnellisuutta?

Vaikuttaako onnellisuuteen enemmänkin tulojen muutos kuin se, millä tulotasolla ollaan? Ulkomaisissa tutkimuksissa on saatu varsin vaihtelevia tuloksia. Illinoisin yliopistossa tehdyissä tutkimuksissa on yhdysvaltalaisen aineiston perusteella hämmästyttävästi havaittu, että ne väestöryhmät, joiden tulot olivat tarkastelujaksolla vähentyneet, olivat muita onnellisempia ja tulojaan eniten kasvattaneet kaikkein onnettomimpia (Diener ym. 1993). Vastaavasti on tutkittu ihmisiä, joiden tulot ovat kasvaneet. Näiden ihmisten stressin on raportoitu lisääntyneen merkitsevästi (Thoits ja Hannan 1979).

Lisääntyneet tulot eivät yksiselitteisesti ole vain positiivinen tekijä. Useat lottovoittajat irtisanoutuvat työstään ja muuttavat toiselle asuinalueelle samalla katkaisten sosiaalisia siteitään. Vastaanotto uusissa sosiaalisissa verkostoissa ei ole yleensä ongelmaton. Vanhat ystävyyssuhteet saattavat mutkistua ja myös oman perheen sisällä syntyy ongelmia. Tulojen huomattavan kasvun on havaittu lisäävän avioeron todennäköisyyttä (Clydesdale 1997). Toisaalta tulojen pieneneminen liittyy toisinaan sinänsä miellyttäviin elämäntilanteisiin, kuten eläkkeelle jäämiseen. Toiset ihmiset myös vapaaehtoisesti lyhentävät työaikaansa keskittyäkseen itselleen tärkeämpiin asioihin. Tulojen pieneneminen saattaa siis liittyä positiivisiin elämäntilanteisiin ja näkyä hyvinvoinnin kasvuna.

Onnellisuuden ja tulojen välistä havainnointia mutkistaa myös epäselvyys riippuvuussuhteen suunnasta. Tulot eivät ainoastaan lisää onnellisuutta, vaan kausaliteetti saattaa toimia toiseenkin suuntaan. Ehkä onnelliset ihmiset pystyvät ansaitsemaan muita enemmän. Australiassa tehdyssä tutkimuksessa on havaittu, että aiemmin muita onnellisemmiksi itsensä tunteneet ovat tutkimuksen aikaan ansainneet kymmenisen prosenttia muita enemmän (Marks ja Fleming 1999). Onnellisuuden on myös havaittu vaikuttavan tulevaisuuden työllisyystilanteeseen. Muita onnettomammiksi itsensä tuntevilla on suurempi todennäköisyys joutua työttömäksi tulevaisuudessa.

Suhteelliset tulot merkitsevät enemmän kuin absoluuttiset

Rahan voidaan katsoa lisäävän onnellisuutta, mutta merkittäväksi tekijäksi näyttää nousevan suhteellinen tuloasema, ei tulojen absoluuttinen määrä. Rikastuminen naapuria enemmän antaa meille siis tyydytyksen tunteen, katsomme onnistuneemme. Jos naapurin tulot kasvavat kuitenkin saman verran kuin omamme, säilyy naapuristossa vallitsevan elintasokilpailun asetelma ennallaan. Muutosta onnellisuudessa ei siis tunnu tapahtuvan. Upea joululahja tuo saajalleen iloa aina siihen saakka, kunnes tämä huomaa kaverillaan olevan samanlaisen. Jos huomaamme kaverimme saaneen omaamme hienomman lelun, koemmekin itsemme aiempaa onnettomammaksi. Tämä siitä huolimatta, että olemme juuri itse saaneet kivan lahjan. Vertaamme omaa asemaamme ja hyvinvointiamme ympäristön verrokkiryhmään. Aineellinen hyvinvointi ehkä antaa meille tyydytystä, mutta vain jos oma asemamme yhteisön nokkimisjärjestyksessä paranee (Luttmer 2004).

Kasvaneisiin tuloihin sopeudutaan nopeasti

Toinen onnellisuusparadoksi liittyy ihmisten yllättävän nopeaan sopeutumiseen muuttuvissa olosuhteissa. Taloudelliseen vaurauteen tottuu varsin nopeasti, joten odotusten ja vaatimusten kasvu neutralisoi ainakin osittain rahan onnellistavaa vaikutusta. Jokaisella yksilöllä tuntuu olevan yksilöllinen onnellisuustaso, jolle palataan vain muutamassa viikossa aineellisissa olosuhteissa tapahtuneen muutoksen jälkeen (Easterlin 2001). Lottovoittajien kokema euforinen onnen tila on vain onnellisuuspiikki. Äkkirikastuneiden kokema onnellisuus palaa varsin pian lähtötasolleen. Adaptaation on havaittu toteutuvan myös negatiivisissa muutoksissa, esimerkiksi äkillisen sairastumisen jälkeen. Joululahjoista iloitaan vain muutama päivä, ja loppiaisena on jo suunnitelmissa uusien lelujen hankinta. »Montako yötä on mun synttäreihin?»

Ihminen tottuu parantuneeseen elintasoon ja nostaa vaatimustasoaan. Tulojen ja kulutustason parantuessa myös näkemykset itseä tyydyttävästä hyvinvoinnista nousevat. Se, mikä aiemmin oli unelmien täyttymys, onkin nyt harmaata arkipäivää. Uuden auton joskus ostaneet muistanevat, miten nopeasti uuteen kauan haaveiltuun autoon tottuu ja sitä alkaa pitää itsestään selvänä asiana.

Mikä tekee meidät onnellisiksi?

Jos rahan vaikutus onnellisuuteen on varsin pieni, mikä sitten tekee meidät onnelliseksi? Onnellisuuden taloustieteen tutkimusten vakiotulos on, että läheiset perhesuhteet ja henkilökohtainen terveys ovat keskeisimmät onnellisuuden elementit. Oma perhe ja läheiset ystävyyssuhteet luovat tukevan sosiaalisen perustan, joka luo turvallisuutta ja antaa merkitystä elämään. Taloustieteessä on jopa laskettu vakaan avioliiton suoman onnellisuushyödyn arvo: 100 000 dollaria vuodessa (Blanchflower ja Oswald 2004).

Terveyden merkitys ihmisten henkiselle hyvinvoinnille on ymmärrettävästi suuri. Hyvän terveyden arvon tosin ehkä ymmärtää vasta, kun sen menettää. Sairaana on hankalaa olla onnellinen, mutta hyvä fyysinen terveys ei silti vielä takaa onnellisuutta. World Value Surveyn Suomen tilaston mukaan 85 %:lla erittäin onnellisista suomalaisista on hyvä tai erittäin hyvä terveydentila. Vastaavasti yli puolet niistä, joiden terveydentila on huono, ilmoittaa olevansa onnettomia.

Kolmantena onnellistavana tekijänä voidaan vielä mainita vahva hengellinen usko. Onnellisuuden taloustieteen analyyseissa on huomattu uskovaisiksi itsensä ilmoittaneiden olevan muita onnellisempia (Ferriss 2002). Vaikutuksen suuruus on tosin pienempi kuin terveyden ja sosiaalisten suhteiden. Turvautuminen ulkopuoliseen hyvään ja oikeudenmukaiseen Jumalaan, uskon antama merkitys yksilön elämälle ja turva elämän vaikeuksissa luovat ihmiselle perusturvallisuutta vaikeissakin elämäntilanteissa. Vähätellä ei myöskään voi seurakuntien tarjoamien sosiaalisten verkostojen ja vapaa-ajan aktiviteettien merkitystä.

Monien muiden muuttujien vaikutuksesta ei ole tutkimuksissa löydetty kiistatonta näyttöä. Koulutuksella, sukupuolella ja asuinalueen ominaisuuksilla ei ole selkeästi todettu olevan yksiselitteistä vaikutusta onnellisuuteen. Mielenkiintoista on, ettei myöskään työttömyydellä ole Suomessa havaittu olevan vaikutusta onnellisuuteen, toisin kuin ulkomaisissa tutkimuksissa (Böckerman ja Ilmakunnas 2005). Ehkä Suomessa 1990-luvun laman aiheuttama työttömyyden kasvu kosketti niin laajoja ihmisjoukkoja, ettei työttömyys aiheuttanut negatiivista sosiaalista leimautumista. Työttömyys kohtasi kokonaisia asuinalueita, jolloin vertaistukea löytyi runsaasti.

Jouluna ei siis kannata ensisijaisesti panostaa lahjojen hankintaan. Joulusta tulee onnellisempi kaikille, kun panostetaan enemmän perheen rentoon yhdessäoloon ja ystävien tapaamiseen. Omasta terveydestä kannattaa myös huolehtia eikä syödä liikaa rasvaista kinkkua. Joulukirkossa käyminenkin kannattaa. Meille on tänä päivänä syntynyt uusi tieteenala: »joulun taloustiede».

Kirjallisuutta

1. Biswas-Diener R, Diener E. Making the best of a bad situation: Satisfaction in the slums of Calcutta. Social Indicators Research 2001;55:329-52.
2. Blanchflower D, Oswald A. Well-being over time in Britain and the USA. Journal of Public Economics 2004;88:1359-86.
3. Böckerman P, Ilmakunnas P. Työttömien itsensä kokema hyvinvointi. Kirjassa: Hämäläinen K, Taimio H, Uusitalo R, toim. Työttömyys - taloustieteellisiä puheenvuoroja. Palkansaajien tutkimuslaitos. Helsinki: Edita, 2005, s. 74-91.
4. Clydesdale T. Family behaviors among early US baby boomers: Exploring the effects of religion and income change, 1965-1982. Social Forces 1997;76:605-35.
5. Diener E, Biswas-Diener R. Will money increase subjective well-being? A literature review and guide to needed research. Social Indicators Research 2002;57:119-69.
6. Diener E, Sandvik E, Seidlitz L, Diener M. The relationship between income and subjective well-being: Relative or absolute? Social Indicators Research 1993;28:195-223.
7. Easterlin R. Income and Happiness: Towards a unified theory. Economic Journal 2001;111:465-84.
8. Ferriss A. Religion and the Quality of Life. Journal of Happiness Studies 2002;3:199-215.
9. Keith P, Schafer R. A comparison of depression among employed single-parent and married women. Journal of Psychology 1982;110:239-47.
10. Luttmer E. Neighbors as negatives: Relative earnings and well-being. Working Papers, National Bureau of Economic Research 2004;10667.
11. Mangeloja E, Hirvonen T. You will find a fortune, but not the fortune you seek - on income and happiness. Working Paper Series, School of Business and Economics, University of Jyväskylä 2005(a);295.
12. Mangeloja E, Hirvonen T. Miksi tutkia onnellisuutta maassa, jossa kahdeksan kymmenestä ilmoittaa olevansa onnellisia? Tieteessä tapahtuu 2005(b);5:5-12.
13. Marks G, Fleming N. Influences and consequences of well-being among Australian young people: 1980-1995. Social Indicators Research 1999;46:301-23.
14. Thoits P, Hannan M. Income and psychological distress: The impact of an income-maintenance experiment. Journal of Health and Social Behavior 1979;20:120-38.
15. Torvi K, Kiljunen P. Onnellisuuden vaikea yhtälö. EVAn kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2005. Taloustieto oy.