Valitun teoksen tietoja ei löytynyt! Terveyskirjasto - Duodecim
Valitun teoksen tietoja ei löytynyt! Etusivu » Itsensä toteuttaminen
Valitun teoksen tietoja ei löytynyt!

Itsensä toteuttaminen

Eustressi
16.1.2006
Ilkka Vartiovaara

Maslow tutki hyvin menestyneiden ja onnellisen ihmisen elämää, mikä jo sinällään on harvinaista - väestöön kohdistuvissa selvityksissähän kartoitetaan yleensä vain sellaisia asioita, jotka ovat vaarallisia, epäterveellisiä tai muulla tavalla kielteisiä. Stressitutkimus on perinteisesti ollut juuri tällaista. Mutta Maslow oli suuri optimisti. Hän etsi vastausta kysymykseen, miksi jotkut meistä ovat selvästi toisia onnellisempia – "itseään toteuttavia" kuten hän asian ilmaisi. Tämä selvitys antaa loputtomiin virikkeitä paitsi muille tutkijoille myös niille, jotka haluaisivat elää mahdollisuuksillaan täyttä elämää.

Hänen mielestään ei enää kannattanut tutkia kaikkia mahdollisia elämään liittyviä kielteisiä ja stressaavia asioita, koska niihin liittyy liian usein sellaisia jo tutkittuja tekijöitä, joista ei ehkä enää saataisi paljoakaan uutta käyttökelpoista tietoa. Hän uskalsi olla niinkin optimistinen, että alkoi etsiä tietoa nimenomaan sellaisten ihmisten elämästä, jotka olivat muiden mielestä erityisen taitavia, hyviä tai lahjakkaita. Jos tällä tavalla saisi realistista tietoa, Maslow ajatteli, tuota tietoa voitaisiin kenties soveltaa nykyisin melkein kaikkiin ihmisiin.

Maslowin haastattelemat ihmiset edustivat kirjallisuutta, taiteita, filosofiaa, lääketiedettä, liike-elämää ja muutamia muitakin aloja. Hän ei tarkastellut haastateltaviensa yksittäisiä aikaansaannoksia, vaan koetti etsiä ihmisen ytimen, siis hänessä olevan keskeisen persoonan, joka aikaansai hyviä ja merkittäviä asioita. Hän huomasi, että nuo henkilöt olivat yleensä tavallista viisaampia, terveempiä ja onnellisempia. Heistä oli tärkeää itse luoda oman elämänsä aikana jotain sellaista, jota voidaan filosofista termiä käyttäen kutsua ihmisen olemassaoloksi, eksistenssiksi.

Ilmeni, että itseään toteuttava ihminen uskoo minuuden hyvyyteen. Tämä on tärkeää silloin, kuin hän joutuu sellaisiin hankaliin tilanteisiin, joista olisi jotenkin päästävä eroon. Itsensätoteuttajakin joutuu aika ajoin pulmallisiin tilanteisiin, mutta sen sijaan että hän käyttäisi vanhoja ja tehottomiksi osoittautuneita selviytymiskeinoja, hän tavallaan "menee itseensä" etsimään juuri omasta mielestään oikeanlaista ratkaisumallia. Ja yleensä sellainen löytyykin.

Maslow arveli, että näiden henkilöiden positiivinen suhtautuminen omaan itseensä aiheuttaa sen, että heidän psyykensä ja elimistönsä toimivat huomattavasti paremmin kuin ihmisillä keskimäärin. He itse synnyttävät asenteillaan ja ajatuksillaan terveyttä, mikä on yksinkertaisen nerokasta, joskin useimmille liian vaikeaa. Nämä henkilöt ovat varsin realiteettikeskeisiä eivätkä taivaanrannanmaalareita. He ovat myös ongelmakeskeisiä, jolloin erilaiset vaikeudet ovat heidän mielestään voitettavissa, koska he uskovat löytävänsä niihin oikeat ratkaisut. He eivät myöskään hyväksy vanhaa ja perinteisesti hyväksyttyä periaatetta, jonka mukaan tarkoitus pyhittää keinot.

Tyypillinen maslowilainen ihminen nauttii yksinolosta, mitä jotkut pitävät epänormaalina asiana. Silti hän nauttii ihmissuhteistaan, joita on vain rajallinen määrä, mutta joiden laatu on sitäkin parempi. Hänen huumorinsa ei ole vihamielistä. Hän ei nauti toisten kiusaamisesta tai nöyryyttämisestä, vaan pystyy helposti hyväksymään sekä muut ihmiset että oman itsensä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, ettei hän koetakaan pakottaa muita muuttumaan mieleisellään tavalla. Hän on elämässään spontaani ja oikealla tavalla yksinkertainen ja yksiselitteinen.

Mitä muuta? Maslowin tutkimus osoitti, että näissä ihmisissä tavataan suurta nöyryyttä ja kunnioitusta muita kohtaan, humaanisuutta ja voimakasta eettistä tajua. Heillä on taito löytää tuoreella tavalla uusia asioita ja olla luomisvoimaisia, kekseliäitä, omaperäisiä ja aitoja. He pystyvät kokemaan erilaisia voimakkaita huippuelämyksiä, mikä useimmille ihmisille on täydellisen uutta ja vierasta. Maslow huomasi, että nämä asiat muodostavat sellaisen kokonaisuuden, että muut ihmiset hakeutuvat mielellään heidän seuraansa, koska tuntevat olonsa jotenkin vain paremmaksi, jopa puhtaammaksi.

Täydellisiä ihmisiä? Ei sentään. Maslow havaitsi heissä useitakin puutteita tai epätäydellisyyksiä. He kärsivät usein ahdistuneisuudesta ja syyllisyydentunteesta, mutta noihin tuntemuksiin oli aina jokin selvä syy. Moni oli hajamielinen ja poissaolevan tuntuinen, jotkut liioitellunkin ystävällisiä. Ja ilmeni myös tapauksia, joissa itseään toteuttava ihminen saattoi odottamatta olla häikäilemätön, kirurgisen kylmä ja tyystin vailla huumorintajua!

Mutta aineiston loppuanalyysi paljasti silti sen, että nämä ihmiset edustivat aidolla ja luonnollisella tavalla sitä hyvää, mitä he ilmensivät käyttäytymisellään. He eivät tyytyneet vanhoihin "totuuksiin" vaan etsivät ja usein löysivätkin uusia ja parempia.

Lista saa hiljaiseksi. Useimmista meistä tuntuu varmasti siltä, että meiltä puuttuu liian monia noista ominaisuuksista. Mutta todellisuudessa asiat eivät noudata kaavamaisesti näitä periaatteita. Levottomina aikoina, kuten sodissa, unohtuvat hienommat arvot hyvinkin nopeasti, kun ihminen joutuu pääasiassa huolehtimaan, mistä saisi ruokaa, juomaa, turvaa ja muita alempien tasojen asioita. Maslow sanookin, että suuri osa maailmassa tapahtuvista vääristä asioista johtuu viime kädessä siitä, että harvat ihmiset ovat kiinnostuneita hyvistä ja humaaneista arvoista. He eivät ole välttämättä pahoja ihmisiä, mutta heillä ei kenties koskaan ole ollut tilaisuutta saada perustarpeitaan kuntoon voidakseen siirtyä ylemmille askelmille.

Maslowin tarkoittama itseään toteuttava ihminen tarvitsee elämässään seuraavia asioita:

  • totuutta eikä epärehellisyyttä
  • hyvyyttä eikä pahuutta
  • kauneutta eikä rumuutta tai vulgaarisuutta
  • yhtenäisyyttä, kokonaisuutta ja tavanomaisuuden yli menevää taitoa, eikä keinotekoisuutta tai pakotettuja valintoja
  • eloisuutta, eikä kuolleisuutta ja elämän mekanisoitumista
  • täydellisyyttä ja tarpeellisuutta, ei siis huolimattomuutta, tason heittelehtimistä tai onnettomuuksia
  • loppuun asti toteuttamista eikä keskeneräiseksi jättämistä
  • yksinkertaisuutta eikä tarpeetonta mutkikkuutta
  • rikkautta eikä ympäristöön liittyvää köyhtymistä
  • vaivattomuutta eikä rankkaa ponnistelemista
  • leikkimielisyyttä, ei kireyttä, huumorin puuttumista eikä raatavaa elämistä
  • itseriittoisuutta hyvässä mielessä, ei riippuvuutta
  • tarkoituksenmukaisuutta eikä järjettömyyksiä

Maslowilaisilla ihmisillä näyttäisi pohjimmiltaan olevan kyky toimia ja ajatella ikään kuin mitään suurempia ongelmia ei olisikaan – heille useimmat asiat ovat luonnollisia ja siksi myös helppoja. Se, mitä tällainen henkilö haluaa ja mistä hän nauttii, on säännönmukaisesti sitä, mikä on hänelle hyväksi. Hänen spontaanit reaktionsakin ovat niin oikeaan osuvia ja tehokkaita, että tuntuu kuin niitä olisi harjoiteltu etukäteen.

Kun Maslow selvitteli, mitä hänen tutkimilleen itseään toteuttajille tapahtui ajan oloon, syntyi kirjava kuva ihmiselämän eri osasista. Ilmeni, että jokainen haastatelluista ihmisistä oli elämänsä aikana luonut jotain hyvää ja tärkeää lähtien omasta itsestään ja sisäisestä mallistaan. Ulkomaailma materiaalisine houkuttimineen ja muiden mukana massan osana liikkuminen ei ollut aiheuttanut heissä huippuelämyksiä. Niitä syntyi vain silloin, kun he olivat omissa oloissaan omalla psyykkisellä tasollaan eli tasolla, joka oli täynnä luovuutta ja itsenäisyyttä. Maslowin havaitsemat huippuelämykset liittyivät inspiraatioon ja jonkin uuden asian oivaltamiseen. Maslow oli hyvin selvillä siitä, että he olivat tuolloin olleet vapaita arjen realiteeteista. Ne eivät pystyneet vaikuttamaan heidän ajankäyttöönsä, menemisiin ja tulemisiin tai muuhun elämiseen.

Toisaalta Maslow huomasi, että silloin kuin tutkituilla ei ollut tällaisia huippuelämyksen hetkiä, he olivat aivan tavallisia ihmisiä, joilla oli tavallisia ongelmia ja arkielämän sähellyksiä. Mutta maslowilaisilla on kuitenkin kyky palata yhä uudelleen huippuelämyksiin, mikä pyyhki pois arkiset asiat ja tuotti taas uusia ja hedelmällisiä huippuhetkiä. Yksi kaiken tämän seuraus oli tutkittujen "täydellisen hyvä terveys", hän totesi.

Maslow selvitteli stressistä selviytymistäkin. Monet tärkeät havainnot saivat lisätukea tutkimuksista, joissa Maslow tarkasteli "tavallisia" kansalaisia. He ovat selvityksen mukaan usein heikkoja ja neuroottisia, ja pelkäävät kehittyä ja kasvaa vahvoiksi. He karttelevat terveitä, voimakkaita, tyytyväisiä ja aikaansaavia henkilöitä, koska ajatus heidän oman henkisen kasvunsa tarpeesta ilmeisesti aiheuttaa heissä pelkoa eikä toiveikkaita näkymiä paremmasta tulevaisuudesta. Ja silloin kun on näin, ei kyky selviytyä distressistä voi koskaan muuttua paremmaksi.

Jälkipolvi on usein koettanut omaksua Maslowin ajatuksia. Mutta hänenkin tutkimuksessaan oli – kuten lähes kaikissa tällaisissa selvityksissä – selviä puutteita. Ehkä selvin yleistämistä estävä rajoitus johtuu siitä, että Maslow tutki vain pienehköä joukkoa historiaan jo siirtyneitä henkilöitä ja perehtyi heihin elämänkertojen ja muiden tietolähteiden avulla. Tällaisia henkilöitä olivat Abraham Lincoln, Thomas Jefferson, Albert Einstein, Eleanor Roosevelt, Jane Adams, William James, Albert Schweitzer, Benedict Spinoza ja Aldous Huxley ja lisäksi 12 nimeämätöntä henkilöä, jotka elivät siihen aikaan, jolloin Maslow teki tutkimustaan. Hän tutustui jokaista koskeviin tietoihin erittäin perusteellisesti.

Maslowin aineisto oli siis suppea ja hän oli valinnut tutkittaviksi vain sellaisia henkilöitä, joita hän piti itsensätoteuttajina. Hänen metodinsa oli paitsi omaperäinen myös monien tutkijoiden mielestä "epätieteellinen". Mutta hän tiesi tämän itsekin ja tähtäsi suuntaviivoja antavaan selvitykseen hyvin toimivasta ihmisestä toivoen muiden tutkijoiden kiinnostuvan samasta aihemaailmasta ja tekevän siitä laajoja selvityksiä.

On myös sanottu, että hänen kriteerinsä olivat aivan liian tiukat – vain noin 2 % ihmiskunnasta yltää itsensätoteuttajien kastiin. Tiedetään myös, että on paljon ihmisiä, jotka ovat itseään varsin menestyksekkäästi toteuttavia ihmisiä, vaikkeivät heidän alemmat tarpeensa noudatakaan Maslowin mallia. Lukemattomilla maailman huipputason taiteilijoilla ja kirjailijoilla on ollut hyvinkin ankea lapsuus ja myöhempikin elämä, ja silti he ovat yltäneet mahtaviin saavutuksiin. Monilla tiedetään olleen köyhä lapsuus ja myöhemminkin puutetta, huonot kasvatusolosuhteet, neurooseja ja vaikeaa depressiota, jotkut ovat sairastuneet myös vaikeaan psykoosiin.

Älyllinen ihminen on Maslowin mielestä aina epätäydellinen olento. Hän on usein onneton, koska hän ei pysty toimimaan haluamallaan tavalla maailmassa, jonka lainalaisuudet hän toisaalta käsittää. Kyky tajuta ilmiöiden välisiä yhteyksiä pysyy hedelmättömänä, ellei siihen liity muita seikkoja, kuten moraalista tajuntaa, tunnerikkautta, tahdonvoimaa, arvostelukykyä, mielikuvitusta sekä kohtuullisen hyvää terveyttä. Ne, jotka joka tapauksessa haluavat löytää todellista tietoa asioista, saavat alistua pitkälliseen työhön, jopa eräänlaiseen asketismiin. Äly ei ole tuottoisaa, jos siltä puuttuu kohde. Mutta kun se on tottunut oikeanlaiseen toimintaan ja "kuriin", se muuttuu usein pysyväksi, totuutta etsiväksi tapahtumaksi. Päämääränsä saavuttamiseksi se tarvitsee moraalisen oivaltamisen apua. Historian tuntemat lukemattomat suuret tutkijat ovat lähes poikkeuksetta olleet rehellisiä. He ovat koettaneet aina seurata todellisuutta, johtipa se minne hyvänsä. He eivät ole yrittäneet asettaa tosiasioiden korvikkeeksi omia salaisia toiveitaan tai kätkeä tosiasioita silloinkaan, kun ne ovat olleet kiusallisia. Sen, joka haluaa nähdä totuuden, on voitettava sisäinen rauha.

"Yksipuolinen tunne-elämän, esteettisen ja moraalisen tajun kehitys tuottaa vajaamittaisia yksilöitä, hyödyttömiä, ahdasälyisiä, harhaantuneita uneksijoita. Sellaisia tyyppejä tavataan usein, vaikka jokainen saakin nykyään älyllistä kasvatusta. Kuitenkaan ei korkea sivistys ole välttämätöntä esteettisen ja uskonnollisen tajun hedelmöittymiselle sekä taitelijain, runoilijain ja mystikkojen ilmestymiselle, henkilöiden, jotka pyyteettömästi palvovat kauneuden eri muotoja. Sama pitää paikkansa siveelliseen tajuun ja arvostelukykyyn nähden. Nämä kyvyt ovat jo itsessään miltei riittäviä. Niiden ei tarvitse yhtyä suureen älykkyyteen voidakseen tehdä henkilön pystyväksi saavuttamaan onnea. Ne näyttävät vahvistavan fyysisen elimistön toimintoja", Maslow totesi.