Valitun teoksen tietoja ei löytynyt! Terveyskirjasto - Duodecim
Valitun teoksen tietoja ei löytynyt! Valitun teoksen tietoja ei löytynyt! Etusivu » Hypnoosi- ja suggestiohoidot
Valitun teoksen tietoja ei löytynyt!

Hypnoosi- ja suggestiohoidot

Terapiat
6.7.2009
Hannu Lauerma

Hoidon perusta

Ihminen reagoi rationaalisen ajattelun lisäksi myös siitä riippumattomalla tavalla painokkaisiin viesteihin, jolloin tapahtuu psyykkisten ja fysiologisten toimintojen muutoksia. Tämä muodostaa perustan hypnoosi- ja suggestiohoidoille. Lääkärin vastaanotolla osa potilaista on luonnostaan suggestioherkässä tilassa, ja hyvin moniin hoitotilanteisiin liittyy suggestiivinen elementti, haluttiinpa tätä tai ei.

Historia ja kehitys

Hypnoosin hyvä teho joihinkin potilaisiin muun muassa analgesiamenetelmänä synnytti 1800-luvulla ylimitoitettuja odotuksia sen käyttömahdollisuuksista. Menetelmän soveltuvuus ainoastaan osalle potilaista, sen tieteellisen perustan epävarmuus ja kritiikittömästi harjoitettu "lavahypnoosi" johtivat kuitenkin hypnoosin osittaiseen syrjäytymiseen lääketieteen valtavirrasta, vaikka sen lääketieteellisen käytön perinne onkin jatkunut katkeamattomana. Potilaissa joskus tapahtuvat dramaattiset ja äkilliset muutokset sekä hypnoosiin aiheetta liitetty mystiikka houkuttelevat sen käyttäjiksi myös henkilöitä, joille kriittinen ajattelu on vierasta. Suomessa annettava yliopistollinen hypnoosikoulutus on rajattu lääkäreille, hammaslääkäreille ja psykologeille ja muille hoidollisen alan yliopistotutkinnon suorittaneille, koska hypnoosin mielekkään soveltamisen katsotaan edellyttävän riittävää peruskoulutusta. Hypnoosihoito voi olla esimerkiksi supportiivista, ratkaisukeskeistä, psykodynaamista tai oppimisterapeuttista psykoterapiaa.

Rentoutuneisuus

Hypnoosi on syvän rentoutuneisuuden tila, jonka aikana ihminen on tavallista herkempi suggestioille. Aivosähkökäyrä on hypnoosin aikana valvetilalle ominainen, joskin esimerkiksi herätevasteissa voi olla osoitettavissa muutoksia. Myös PET-kuvantamisessa näkyviä aistimusten muutoksia, joita tavallinen kuvittelu ei saa aikaan, on todettu hypnoosin aikana.

Hypnoosi-induktio

Hypnoosiin vaipuminen edellyttää yleensä halukkuutta siihen. Hypnoosi-induktioita on monia erilaisia. Tyypillinen induktio tehdään siten, että valmistelevalla keskustelulla luodaan ensin suggestiolle otollinen ilmapiiri, minkä jälkeen potilasta pyydetään tuijottamaan kiinteästi hypnotisoijan kädessä olevan kynän kärkeä ja eläytymään siihen, mitä hän kuulee. Potilasta pyydetään hyperventiloimaan, ja terapeutti antaa suggestion olotilan asteittaisesta muuttumisesta. Terapeutti alkaa samalla esimerkiksi laskea numerosarjaa monotonisella äänellä. Hyperventilointi sinänsä johtaa tavallisesta poikkeavaan olotilaan, ja viemällä kynän kärki lähelle potilaan otsaa saadaan aikaan silmänliikuttajalihasten nopea väsyminen toonisessa kontraktiossa. Tämä fyysinen elämys puolestaan muistuttaa väsyneisyyden tilaa, ja samalla potilaalle sanotaan painokkaalla äänellä hänen tuntevan itsensä väsyneeksi. Potilas alkaa tällöin vääjäämättä räpytellä silmiään, minkä terapeutti "ennustaa" hetkeä aiemmin väittäen samalla, että väsymisen tunne voimistuu jokaisella silmien räpäytyksellä, kunnes silmät painuvat kiinni. Potilasta voidaan myös kehottaa tuntemaan raajansa yksi kerrallaan hyvin painaviksi. Kun lopulta annetaan esimerkiksi vasenta kättä koskeva päinvastainen suggestio ("Tunnet vasemman kätesi selvästi kevyemmäksi."), voidaan saada aikaan ekstrapyramidaalisen järjestelmän kautta toteutuvaksi katsottu ideomotorinen ilmiö, jolloin subjektiivisesti aivan rentona pysyvä käsi kohoaa ilmaan. Tällöin puhutaan jo usein ainakin kevyestä tai keskisyvästä hypnoositilasta. Kaikki ihmiset eivät ole hypnotisoitavissa, ja vain pieni osa menee syväksi kutsuttuun hypnoosiin, jossa voidaan synnyttää muun muassa aistiharhoja. Kevyeksikin luonnehdittu hypnoositila on kuitenkin usein hoidollisesti riittävä, ja se saadaan useimmilla potilailla aikaan.

Hypnoositila

Hypnoosi-induktio on vasta ensimmäinen vaihe terapeuttisessa hypnoosi-istunnossa. Hoidossa olennaisia ovat potilaalle hypnoositilan aikana kehittyvät mielikuvat, joiden sisältönä voi olla esimerkiksi jokin kehon toiminnan muutos tai itsen näkeminen onnistuneen suorituksen yhteydessä. Hypnoosin aikana voidaan myös pyrkiä palauttamaan mieleen muistikuvia. Ongelman tällaisessa menetelmässä muodostaa valemuistojen synnyn mahdollisuus, mikäli terapeutti ei ole ammattitaitoinen (luku 16). Keskustelu on myös mahdollista eräin rajoituksin. Syvässä hypnoositilassa olevan potilaan puhe on joskus hidasta ja artikulointi epäselvää, joten kommunikointi erikseen sovituilla käsimerkeillä voi olla parempi vaihtoehto.

Hypnoosista havahduttamisen jälkeen potilaan kanssa keskustellaan hänen kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Koska hypnoosihoitoihin valikoituu suggestioherkkiä potilaita, on yleinen kokemus, että noin viidennes potilaista raportoi tahattomia muistikatkoja hypnoosin ajalta vaikka tällaiseen muistamattomuuteen kehottavaa suggestiota ei annetakaan.

Vasta-aiheet

Hypnoosin tärkeimmät vasta-aiheet ovat psykoosi ja taipumus paranoidiseen reagointiin. Vaarallista on myös hoitaa hypnoosilla masentunutta potilasta, jolla on ääneen lausumaton mielikuva tai toivea siitä, että kyseessä­ on hänen viimeinen mahdollisuutensa.

Monet hypnoosihoitojen yhteydessä raportoidut "paranemiset" voivat liittyä muihin ilmiöihin kuin hypnoosihoidon erityiseen tehoon. Näitä tekijöitä ovat muun muassa hypnoosin aikaansaama tilapäinen hyvänolon tunne yhdistyneenä sairauksien itsestään tapahtuvaan paranemistaipumukseen tai aaltoilevaan taudinkulkuun. Rohkaisevat sanat voivat joskus olla yhtä hyvä apu kuin aikaa vievä ja joskus mystiikkaan sekoitettu hypnoosi. Hypnoosin avulla annettava hoito on kuitenkin eräissä käyttötarkoituksissa vakuuttavasti todettu tehokkaammaksi kuin neuvonta tai tukea antavat kontaktit. Myös eräät vertailut tehokkaiksi todettuihin lääkkeellisiin hoitoihin ovat olleet tuloksiltaan myönteisiä. Toisissa yhteyksissä hypnoosin liittäminen hoidon osaksi ei ole parantanut tuloksia.

Tahdosta riippumattomat elintoiminnot

Mielikuvien tiedetään vaikuttavan tahdosta riippumattomiin elintoimintoihin kuten esimerkiksi paksusuolen liikkeisiin. Tämä­ saattaa selittää hypnoosin tehon toiminnallisissa ruuansulatuskanavan häiriöissä. Tinnituksen hoidossa hypnoosi on joskus osoittautunut tehokkaaksi verrattuna muihin hoitomuotoihin, vaikka toisaalta on esitetty, ettei hypnoosi vaikuttaisi ydinoireeseen vaan muihin henkilöön liittyviin tekijöihin. Yksinkertaisemmat rentoutustekniikat saattavat olla varsinaista hypnoosihoitoa käytännöllisempi ratkaisu muun muassa pitkäaikaisesta päänsärystä kärsiville. Hypnoosia ja suggestiohoitoa on käytetty menestyksellisesti myös ihosairauksien hoidossa.

Pelko ja kipu

Hypnoosi on monille potilaille erittäin tehokas pelon ja kivun lieventäjä toimenpiteissä, ja sillä onkin paljon käyttöä lääkärin ja hammaslääkärin työssä. Ainoana anestesiamenetelmänä suurissa operaatioissa se on riittävä ja sopiva vain noin 10 %:lle potilaista, joten sen käyttö tässä tarkoituksessa vaatii potilaiden työlästä ja tarkkaa valintaa ja aikaa vievää valmistelua, joka harvoin on mielekästä. Useammin tuleekin kysymykseen hypnoosin käyttö täydentävänä menetelmänä tai pientoimenpiteissä.

Erityisen käyttökelpoinen hypnoosi tuntuu olevan yliherkän nielurefleksin ("yökkäyksen") hoidossa silloin, kun nielurefleksi estää toimenpiteet suun ja nielun alueella. Hypnoosin tehosta kivun hoidossa ja anestesiakomplikaatioiden vähentämisessä on näyttöä. Spesifin vaikutuksen puolesta puhuu syöpäpotilailla tehty tutkimus, jossa hypnoosi oli tehokkaampi kivunlievittäjä kuin kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia tai pelkkä kontakti terapeutin kanssa. Neurofysiologisissa tutkimuksissa on todettu hypnoottisen kivunpoiston aiheuttavan muutoksia sekä selkäydintasoisen refleksin että somatosensoristen herätevasteiden tasolla. Hypnoosin kipuvaikutus ei liene endorfiinivälitteinen, koska se säilyy silloinkin, kun potilaalle tai koehenkilölle on annettu opioidille vastavaikutteista lääkettä. Kaikkien potilaiden kohdalla menetelmä luonnollisestikaan ei toimi, eikä hypnoosin vaikutus muun hoidon lisänä kaikissa tutkimuksissa ole merkittävästi eronnut lumevaikutuksesta. Yhteensä 872 potilasta käsittäneessä kontrolloidussa tutkimuksessa, jossa 272 potilasta oli saanut hypnoosihoitoa, hoito lyhensi synnytyksen kokonaiskestoa keskimäärin 2 tunnilla, ja kipulääkityksen käyttö oli hoidetuilla merkitsevästi vähäisempää.

Mielenterveyden häiriöt

Hypnoosia voidaan käyttää eräiden mielenterveyden häiriöiden hoitoon. Tulokset ovat usein hyviä erityisesti silloin, kun oireen on laukaissut melko tuore ehdollistuminen. Tyypillisiä hoidon aiheita ovat pelot, esimerkiksi lentopelko ja esiintymisjännitys sekä keskittymis- ja oppimisvaikeudet. Dissosiaatiohäiriöiden oireiden nopeassa poistamisessa hypnoosi on erittäin tehokas menetelmä. Tällöin on kuitenkin muistettava, että esimerkiksi halvausoireen syy voi olla äärimmäistä fyysistä kipua vastaavan häpeäntunteen välttäminen. Näin ollen paraplegisen konversio-oireen äkillinen riistäminen potilaalta ilman riittävää kokonaisuuden hallintaa voi johtaa jopa potilaan äkilliseen itsetuhoisuuteen. Hypnoosia käytetään menestyksekkäästi myös ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa. Sen mielekästä soveltamista helpottaa muu psykoterapiakoulutus.

Keskushermostoon liittyvät häiriöt

Hypnoosista on usein apua myös pseudoepileptisten kohtausten diagnostiikassa. Hypnoosilla on hoidettu menestyksekkäästi unettomuutta, yöllistä kauhukohtausta (unikauhuhäiriötä) ja unissakävelyä. Vuoteenkastelun hoidossa hypnoosi on imipramiinin tavoin tehokas.

Haitalliset tottumukset

Hypnoosin keskeinen käyttöalue on haitallisten tottumusten hoito, esimerkiksi tupakoinnista luopumisen ja laihduttamisen helpottaminen. Pitkän aikavälin tulokset eivät ole häikäiseviä, mutta viitteitä tehosta on joskus saatu suurissakin aineistoissa. Yhden ainoan hypnoosikerran tehosta tupakoinnin lopettamisessa ei kuitenkaan saatu näyttöä Cochrane-analyysissä.

Muistisuoritusten parantaminen

Hypnoosilla on pyritty parantamaan muistisuorituksia muun muassa silloin, kun rikostutkinnassa on tärkeää saada yksityiskohtainen lausunto todistajalta, joka ei ole juurikaan kiinnittänyt huomiota näkemäänsä. Muisti on dynaaminen järjestelmä, jonka toiminta on kuitenkin hyvin kaukana videonauhamaisesta tai tietokonemuistia vastaavasta tietoarkistosta. Nimenomaan omaelämäkerralliset muistikuvat syntyvät sosiaalisen vuorovaikutuksen määrittelemissä puitteissa rekonstruktioina, eivät tietopankista haettavina muuttumattomina tallenteina. Hypnoosi saattaa voimistaa muistikuvien värittymistä, muokkautumista ja vääristymistä, mikä on lievänä normaalia psyykkistä toimintaa.

Hypnoosi ei ole keino ohittaa elämä­kerrallisten muistikuvien värittymistä ja muuttumista toiveiden, myöhempien havaintojen ja eläytymiseen perustuvien korvaavien muistikuvien vaikutuksesta. Niinpä hypnoosilla on käyttöä lähinnä vain esitutkinnassa eli haettaessa hypnoosin avulla esimerkiksi epäiltyjen käyttämän auton rekisterinumeroa ja siten riippumattomia todisteita.

Hypnoosin avulla saatavat lausunnot eivät ole itsenäisiksi todisteiksi kelpaavia edes puolueettomien todistajien tuottamina, ja asianomistajien lausunnot taas ovat vielä voimakkaammin alttiita vääristymään. Rikoksesta epäillyn henkilön hypnoosissa tuottama "muistikuva" kiistanalaisista tapahtumista ei mitenkään voi toimia todisteena syyttömyydestä tai syyllisyydestä, ja tällaisissa yhteyksissä syntyvät valemuistot voivat myös vaarantaa tutkittavan todellisuudentajun. Eräs useimmin toistuneista kokeellisen hypnoositutkimuksen tuloksista on koehenkilöiden vakaa usko hypnoosissa syntyneiden virheellistenkin muistikuvien todenperäisyyteen. Asiantuntijat eivät myöskään ole pystyneet erottamaan toisistaan todenperäisiä muistikuvia, tahallista valehtelua, konfabulointia eli muistiaukkojen täyttämistä ja hypnotisoijan huomaamattomiin vihjeisiin perustuvia valemuistoja.

Kirjallisuutta

  1. American Medical Association, Council of Scientific Affairs. Scientific status of refreshing recollection by the use of hypnosis. 1985; 252: 1918–23.
  2. Hukkanen R. Katsaus kulttimuotoisiin ilmiöihin psykoterapiassa ja koulutuksessa. Suom Lääkäril 3; 1999: 203–8.
  3. Kallio S, Lauerma H, Revonsuo A. Hypnoosi tieteellisenä tutkimuskohteena ja terapeuttisena menetelmänä. Suom Lääkäril 1997; 52: 297–302.
  4. Kallio S, Lauerma H, toim. Hypnoosi ja suggestio lääketieteessä ja psykologiassa. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2004.
  5. Laitinen M, Jääskeläinen A, Lauerma H. Valvomatto-missa suggestiivisissa psykoterapioissa vakavia ongelmia. Suom Lääkäril 2006; 61: 3131–3.
  6. Lauerma H. Hypnoosin hermostolliset mekanismit ja kliininen käyttö – uusia tutkimustuloksia. Suom Lääkäril 2002; 57: 5039–42.
  7. Lauerma H. Usko, toivo ja huijaus. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2006.
  8. Lauerma H, Kallio S, Revonsuo A. Muistikuvat, valemuistot ja muistin manipulointi II. Suom Lääkäril 1998; 53: 691–5.
  9. Revonsuo A, Lauerma H, Kallio S. Muistikuvat, valemuistot ja muistin manipulointi I. Suom Lääkäril 1998; 53: 559–62.