Valitun teoksen tietoja ei löytynyt! Terveyskirjasto - Duodecim
Valitun teoksen tietoja ei löytynyt! Etusivu » Unesta terveyttä
Valitun teoksen tietoja ei löytynyt!

Unesta terveyttä

Elämä pelissä
7.1.2009
Markku Partinen

Uni on terveydelle välttämätöntä, kukaan ei pärjää ilman unta. Kun nukkuu hyvin, voi hyvin. Jokaista kolmesta neljään valvottua tuntia kohti tarvitaan yksi tunti unta. Kaikkiaan ihminen nukkuu kolmasosan elämästään, 75 ikävuoteen mahtuu noin 25 vuotta unta. Unen tarve on yksilöllistä. Unettomuudesta ja muista unihäiriöistä monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että ne ovat ihmisen itsensä aiheuttamia. Kannattaa siis pohtia unta, sen määrää ja laatua. Tiedetään, että sopiva terve uni korjaa päivän rasituksia ja antaa lisää voimia ja vireyttä: lisää laatuaikaa ja hyviä päiviä.

Uni on perusasia

Vaikka unen merkitys tiedetään, on runsaasti viitteitä siitä, että unettomuus olisi yleistymässä. Yhtenä syynä oletetaan olevan yhteiskunnan muuttumisen. Nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa täytyy olla tehokas, kiireen tunne on kasvanut samoin kuin tietotyön lisääntyessä osaamisen vaatimukset. Se merkitsee enemmän aivotyöskentelyä, mihin oletetaan tarvittavan entistä pitempiä yöunia. Kuitenkin samanaikaisesti meillä on yhä vähemmän aikaa nukkumisen.

Nukkumaan menoa illalla siirretään ja aamulla noustaan yhä varhemmin ylös: unen määrä jää aivan liian lyhyeksi aivojen tarvitseman levon ja latautumisen kannalta. Myös nukahtaminen on vaikeaa, kun päivän tapahtumat kiertävät mielessä. Eikö enää osata arvostaa unta? Ymmärretäänkö, miten tärkeää uni on? Onko rentoutumisen taito unohtunut? Painavatko mieltä vielä illallakin työasiat ja eri tiedotuslähteistä tulevat ahdistavat uutiset? Hyvä uni, nukahtaminen ja unessa pysyminen on monen asian summa.

Ennen muuta alkava unettomuus on oire ja ennakkovaroitus siitä, että voimavarat alkavat loppua. Varsinkin jos ei jotakin tehdä pian. Jos esimerkiksi stressaantunut ihminen alkaa kärsiä unettomuudesta ja jos hänen fyysinen kuntonsa on huono, uupumuksen vaara on suuri.

Suomalainen uni

Suomalainen aikuinen nukkuu keskimäärin seitsemästä tunnista kahdeksaan tuntiin yössä. Iäkkäät nukkuvat usein yöllä vähemmän kuin keski-ikäiset, mutta se ei tarkoita unentarpeen vähentymistä. Iäkkäät nukkuvat enemmän päiväunia, jotka korvaavat osan vuorokautisesta unen tarpeesta.

Aikuisten nukkumaanmenoaika ja keskimääräinen unen pituus ovat lyhentyneet vuosien myötä. Nykyisin Suomessa keskimäärin yli 70 prosenttia aikuisista käy nukkumaan kello 21.30: ja 23.30:n välisenä aikana. Suomalaisista aikuisista keskimäärin alle seitsemän prosenttia nousee aamuisin ennen kello 5.30. Teollisuustyöntekijöistä noin 12 prosenttia nousee jo näin varhain. Yli 60 prosenttia aikuisista nousee aamuisin kello 5.30:n ja 7.30:n välisenä aikana.

Suomessa yli kymmenen prosenttia aikuisista tulee toimeen jatkuvasti alle kuuden tunnin vuorokautisella unella ja toisaalta yli kymmenen prosenttia tarvitsee unta yli yhdeksän ja puoli tuntia. Unen pituus on oikea, jos nukkuu vaikkapa vain viisi tuntia – mutta herää virkeänä eikä iltapäivällä ole kovin väsynyt.

Unen laatua pidetään terveyden kannalta tärkeänä. Esimerkiksi kuusi tuntia hyvälaatuista yöunta on parempi kuin kahdeksan tai yhdeksän tuntia huonolaatuista unta. Huonolaatuinen uni voi johtua myös riittävän nukkumisen laiminlyömisestä.

Jatkuva unenpuute

Jatkuva unenpuute aiheuttaa väsymystä ja nukahtelutaipumus lisääntyy. Univaje huonontaa vaativimpia aivotoimintoja: päätöksenteko vaikeutuu, ennakointikyky huononee, onnettomuusriski kasvaa, muistitoiminnot vaikeutuvat, muisti huononee. Lisäksi univaje vaikuttaa haitallisesti vastustuskykyyn, ja ikääntymiseen liittyvien sairauksien vaara kasvaa. Univaje aiheuttaa tunnetusti lihomista ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä.

Ihmisen katsotaan alkavan kärsiä univajeen seurauksista, jos hän nukkuu pitkään – yli viikon ajan – enemmän kuin kaksi tuntia henkilökohtaista unen tarvetta vähemmän. Keskimäärin seitsemästä kahdeksaan tuntia unta tarvitseva alkaa siis kärsiä univajeen seurauksista, jos hän nukkuu useina perättäisinä öinä viidestä kuuteen tuntia tai vähemmän. Jatkuva unen puute aiheuttaa myös aineenvaihdunnan muutoksia, esimerkiksi insuliinin vaikutus verensokeriin heikkenee. Kokeita on tehty terveillä vapaaehtoisilla ja erilaisissa kenttäolosuhteissa.

Tämäkin tiedetään: jo yhden vuorokauden yhtämittaisen valvomisen vaikutukset suorituskykyyn ovat ilmeiset (ks. s. xx).

Miten toimintakykyä voi tukea valvomista vaativissa tilanteissa eli kun on pakko valvoa? Tutkimusten mukaan kolmesta tunnista viiteen tuntiin kestävillä yöunilla noin 90 prosenttia koehenkilöistä jaksaa työskennellä ainakin yhdeksän vuorokauden ajan. Jos lyhyt yöuni aiheuttaa päiväväsymystä, asia voidaan korjata nukkumalla lisäksi 20–80 minuutin päiväunet, mieluiten iltapäivällä kello 12–17. Nukkumalla kahdessa tai useammassa osassa voi olla mahdollista säilyttää suorituskyky vähemmällä unella kuin nukkumalla vain öisin.

Soveltamalla sotilaille tehtyjä kansainvälisiä tutkimuksia voidaan suosituksena pitää, että jos jokin toiminta jatkuu yhtäjaksoisesti yli kolme vuorokautta, siihen osallistuville henkilöille tulisi alusta lähtien järjestää mahdollisuus nukkua vähintään neljästä viiteen tuntia vuorokaudessa. Siten voidaan säilyttää kohtuullinen psyykkinen suorituskyky. Samojen tutkimusten mukaan rauhan aikana pidetyissä melko pitkissä harjoituksissa tulisi nukkua ainakin neljän tai viiden tunnin yöuni ja lisäksi yhdet tai kahdet päiväunet.

Unettomuus voi viedä työkyvyn

Tyypillinen uneton ihminen on tunnollinen työntekijä, joka ei osaa tehdä eroa työn ja kotielämän välillä, vaan pyrkii jatkuvasti hyvään työsuoritukseen. Uhka työpaikan menetyksestä ei ainakaan vähennä ahdistusta ja unihäiriön kehittymistä.

Norjalaistutkimuksessa tarkasteltiin yli 37 000 työntekijän terveyttä kahden vuoden ajan. Sen mukaan pitkään jatkunut unettomuus johtaa lopulta työkyvyn menettämiseen ja sairauseläkkeelle. Tutkimuksessa mukana olleille henkilöille, joilla oli kroonista eli jatkuvaa unettomuutta, annettiin sairauseläkepäätöksiä noin neljä kertaa enemmän kuin niille, joilla ei ollut unettomuutta tut kimuksen alussa. Kun analyysissa otettiin huomioon psyykkiset sairaudet ja työntekijöiden elämäntavat, unettomuuden merkitys väheni hieman, mutta edelleenkin unettomuus liittyi vielä lähes puolitoistakertaiseen todennäköisyyteen joutua sairauseläkkeelle. Tutkimuksessa laskettiin mukaan ne sairauseläkepäätökset, jotka oli tehty puolentoista–neljän vuoden sisällä unettomuuden toteamisesta.

Suorituskyvystä ja täydellisestä nukkumattomuudesta tiedetään, että suorituskyky romahtaa viimeistään neljännen perättäin valvotun yön jälkeen. Ilman unta ihminen ei siis voi elää.

Unen eri vaiheet

Yöuni jaetaan neljään NREM-unen (non-REM) vaiheeseen – S1, S2, S3, S4 – ja REM-uneen eli nopeiden silmänliikkeiden uneen. NREM-unta sanotaan myös rauhalliseksi uneksi tai hidasaaltouneksi. REM-unta sanotaan paradoksaaliseksi uneksi, desynkronoiduksi uneksi ja aktiiviuneksi. Nukahtamisviive kestää tavallisesti viidestä viiteentoista minuuttia. Sen jälkeen ihminen vaipuu kevyiden univaiheiden kautta syvään uneen. Ensimmäinen REM-univaihe alkaa terveellä aikuisella tavallisimmin noin 90 minuuttia nukahtamisen jälkeen. Univaiheet toistuvat yöunen aikana noin viisi kertaa peräkkäin.

Levolla on elvyttävä vaikutus. Voimakkaan ruumiillisen rasituksen jälkeen syvän S3- ja S4-unen määrä lisääntyy. Aivot lepäävät syvän unen aikana. Syvä uni on tärkeää etenkin otsalohkon eli frontaalilohkon toiminnan kannalta. REM-unella on merkitystä psyykkisen tasapainon säilymisen kannalta. REM-uni ja myös syvä uni liittyvät opitun tiedon käsittelyyn ja muistiin tallentamiseen.

Unihäiriöt lukuina

Tutkimuksia luettaessa ja tilastoja tarkasteltaessa hämmästyttävää on, että lähes miljoona suomalaista on kokenut elämänsä aikana jonkin unihäiriön. Kuorsaus, uniapnea, unettomuus ja levottomat jalat ovat monille yöllisiä tuttavuuksia. Tiedetään, että joka yö yli 400 000 suomalaista kuorsaa ja että äänekäs kuorsaaminen on uniapnean – unenaikaisten lyhytkestoisten hengityskatkosten – yleisin oire. Hoitoa vaativia uniapneapotilaita on Suomessa yli 100 000.

Kun tarkastellaan tavallisinta unihäiriötä eli unettomuutta, tiedetään että lähes jokainen kärsii joskus unettomuudesta ja että jatkuvasta, kroonisesta unettomuudesta kärsii noin 200 000– 300 000 suomalaista. Yhtenä syynä unettomuuteen voi olla levottomat jalat -oireyhtymä, joka vaivaa yli 200 000 suomalaista ja joista hoitoa vaativia potilaita on noin 100 000.

Yhteenlaskettuna lukuisten epidemiologisten tutkimusten mukaan saadaan unihäiriöiden, jolloin ihmisellä on siis ainakin yksi merkittävä krooninen unihäiriö, esiintymisluvuksi koko väestöstä noin 15–20 prosenttia eli 750 000–1 000 000 suomalaista. Heistä hoidettavia unihäiriöitä on arviolta ainakin yhdellä kolmasosalla eli 250 000–330 000 henkilöllä.

Mikä avuksi

Unettomuutta tulee hoitaa ensisijaisesti käsittelemällä unettomuuden syitä. On puhuttava läheisten, omaisten tai hyvän luottoystävän kanssa. Ellei tämä auta, vaan keskustelun sävy muuttuu tuomitsevaksi, on haettava ulkopuolista apua, jotta totaalinen romahdus voidaan estää. Tiedetään, että kognitiivisella terapialla on saatu hyviä tuloksia.

Ellei ulkopuolisenkaan apu auta lisäksi mukaan otetaan tilapäinen unilääkitys, se ei kuitenkaan saa koskaan jäädä ainoaksi hoidoksi. Uni lääkkeen rinnalla on käsiteltävä jo mainittuja unettomuuden syitä. Unilääkkeillä nukuttu yöuni voi olla fysiologisessa ja elimistön vaurioita korjaavassa mielessä huonompi vaihtoehto kuin ilman unilääkettä nukuttu uni. Se johtuu siitä, että nykyisin markkinoilla olevat unilääkkeet ja myös niin sanotut nukahtamislääkkeet vähentävät sekä syvän unen S3- ja S4- että REM-unen määrää. Ihanteellisen unilääkkeen tulisi vaikuttaa päinvastoin: lisätä syvää S3- ja S4-unta eikä sen tulisi vähentää REM-unta. Uusia lääkkeitä kehitetään koko ajan.

Nykyiset unilääkkeet auttavat vaikeassa unettomuudessa nopeasti, koska ne antavat subjektiivisen kokemuksen, että uni on ollut hyvää. Pitkäaikaisessa käytössä aivojen prosessointi huononee, eikä unilääke enää tehoa.

Jos on turvauduttu unilääkkeeseen, täytyy tutustua myös lääkkeen haittoihin ja selvittää, mitä pitäisi ottaa huomioon, kun lääkitys lopetetaan.

Kun makuuhuoneessa on kuorsaaja

Arvioidaan, että ainakin kaksi kolmasosaa miehistä ja yksi neljäsosa naisista kuorsaa joskus. Lievä kuorsaaminen ei haittaa terveyttä, mutta joka yö tai lähes aina esiintyvä kovaääninen kuorsaus lisää vaaraa sairastua verenpainetautiin ja saada sydän- tai aivoinfarkti. Yleisintä kuorsaaminen on ylipainoisilla iäkkäillä miehillä.

Osalle kuorsaajista kehittyy uniapnea, sairaus, jossa on toistuvia unenaikaisia hengityskatkoksia ja niistä aiheutuvia oireita tai löydöksiä. Ne syntyvät, kun ylähengitystiet ahtautuvat. Syynä on nielun rakenteellinen ahtauma ja hermoston säätelyhäiriö. Uniapnean vaaratekijöitä ovat perimä, ylipaino, krooninen nenän tukkoisuus, suuret nielurisat ja pieni alaleuka.

Apua kuorsaukseen saa, kun laihduttaa, lopettaa tupakan polton, vähentää alkoholin kulutusta, syö illallisen vähintään kolme tuntia ennen nukkumaan menemistä, vähentää tyynyjen määrää, kokeilee niskatyynyä, kohottaa sängyn päätypuolta esimerkiksi kymmenen senttiä, muuttaa nukkuma-asentoa eli nukkuu kyljellään ja varmistaa asennon ompelemalla pyjaman selkäpuolelle taskun ja panemalla sinne tennispallon.

Painon lisääntymisen estäminen on paras uniapnean ennaltaehkäisykeino. Uniapneasta kärsivä on useimmiten jo valmiiksi ylipainoinen, ja toisaalta huonolaatuinen yöuni ja sen aiheuttama krooninen unen puute vain lisäävät uniapneapotilaan painoa. Keskeistä on keskivartalolihavuus. Kehon painoindeksi voi olla normaali ja vyötärönympärys on silti suuri – miehillä yli metrin ja naisilla yli 90 senttiä. Uusimmat raja-arvot ovat naisille alle 80 senttiä ja miehille alle 94 senttiä mutta niistä ei ole vielä laajaa yksimielisyyttä, joten aiemmin hyväksytyt lukemat naiset alle 90 senttiä ja miehet alle 100 senttiä ovat yleisesti käytössä. Lukemien ylittäminen lisää huomattavasti riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.