Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Enterorokko
 
 

Sydänlihastulehdus

Sairauksien ehkäisy
19.1.2009
Jouko Karjalainen

Esiintyminen

Sydänlihastulehdus eli myokardiitti voi olla monenlainen (taulukko «Myokardiitin tärkeimmät esiintymismuodot.»1). Se voi olla äkillinen tai pitkäaikainen, diffuusi, monipesäkkeinen tai paikallinen. Sen vaikutus sydämen pumppaustoimintaan on riippuvainen prosessin laajuudesta; toisaalta yksi pienikin tulehduspesäke voi aiheuttaa sopivasti sijaitessaan vaarallisia rytmihäiriöitä. Sydänlihastulehdukseen liittyy usein sydänpussin tulehdus, jolloin puhutaan myoperikardiitista (perimyokardiitista).

Pääosa myokardiiteista liittyy infektiotauteihin.

Oireinen äkillinen myokardiitti muistuttaa yleensä enemmän tai vähemmän sydäninfarktia. Tärkein oire on rintakipu; EKG:ssa nähdään ST-segmentin nousuja ja veressä on sydänlihasvaurion merkkiaineita (kuva «Sydäninfarktia muistuttavan sydänlihastulehduksen tyypilliset EKG-muutokset ja sydänlihasvaurion merkkiainemuutokset adenovirusinfektiota sairastavalla»1). Tällaisen sydänlihastulehduksen ilmaantuvuus varusmiehillä on 1,7 tapausta 10 000 miesvuotta kohti, mutta siviileillä insidenssi on ilmeisesti pienempi.

Sydäninfarktia muistuttavan myokardiitin ennuste on lähes aina erinomainen, mutta taudin alkupäivinä voi esiintyä vaarallisia rytmihäiriöitä ja joskus yllättävä äkkikuolema. Sydänlihastulehdus selittää noin 10 % nuorten ikäluokkien äkkikuolemista. Kammiovärinä voi olla myokardiitin kliininen ensioire. Kuinka usein myokardiitti on rytmihäiriötaipumuksen takana, on tutkimatta. Kuitenkin infektion laukaisemat kammioarytmiat tai johtumishäiriöt viittaavat sydänlihastulehduksen mahdollisuuteen, vaikka EKG:n ST-segmentin muutoksia ei todettaisikaan. Viitteitä mahdollisesta oireettomasta sydänlihasärsytyksestä havaitaan EKG:n T-aallon muutosten perusteella noin 1 %:lla infektiopotilaista. Tällaisen kliininen merkitys on vähäinen, mutta se on yksi syy välttää rasittavaa liikuntaa infektioiden aikana.

Vakavia ja harvinaisia sydänlihastulehduksen muotoja ovat laajentavaa kardiomyopatiaa muistuttava myokardiitti, jättisolumyokardiitti ja eosinofiilinen myokardiitti.

Taulukko 1. Myokardiitin tärkeimmät esiintymismuodot.
Sydäninfarktia muistuttava
Laajentavaa kardiomyopatiaa muistuttava
Rytmihäiriöitä (äkkikuolema)
Oireeton

Riskitekijät

Infektiot

Perinteisesti sydänlihastulehduksen on katsottu useimmiten liittyvän coxsackieviruksen aiheuttamiin infektioihin. Suomalaisten varusmiesten myokardiittiaineistossa enterovirusinfektiot selittävät kuitenkin vain 4 % tapauksista pääosan myokardiiteista liittyessä muutenkin yleisesti esiintyviin infektioihin (taulukko «Sydäninfarktia muistuttavan myokardiitin etiologia 101:llä varusmiespotilaalla vuosina 1977–1997.»2). Etenkin mikrobit, jotka aiheuttavat peitteisen nielun taudinkuvan (adenovirus, A-ryhmän streptokokki ja Epstein–Barrin virus), laukaisevat usein myös myokardiitin. Streptokokkien aiheuttamassa nielurisatulehduksessa myokardiitin oireet alkavat säännönmukaisesti antibioottihoidon aloittamista seuraavana vuorokautena.

Erityisen herkästi myokardiitti liittyy immuunipuutostiloihin. Esimerkiksi HIV-infektiopotilaista suurin osa sairastaa sairauden loppuvaiheissa myös myokardiittia.

Taulukko 2. Sydäninfarktia muistuttavan myokardiitin etiologia 101:llä varusmiespotilaalla vuosina 1977–1997.
1) isorokkorokotuksen jälkeen vuosina 1977–1979
Adenovirus10
Mycoplasma pneumoniae8
A-ryhmän streptokokki9
Epstein–Barrin virus4
Influenssa A -virus3
Influenssa B -virus1
Coxsackie B3 -virus2
Coxsackie B4 -virus1
Coxsackie B5 -virus1
ECHO 1 -virus1
Parainfluenssa 1 -virus1
RS-virus1
Chlamydia pneumoniae1
Vesirokkovirus1
Vaccinia-virus1)10
Systeemitautiin liittyvä etiologia2
Etiologia tuntematon45

Fyysinen rasitus infektion aikana

Yleisesti ollaan sitä mieltä, että fyysinen rasitus infektion aikana altistaa sydänlihastulehdukselle. Selkeää epidemiologista tutkimusnäyttöä tästä ei ole, mutta epäsuorasti tätä käsitystä tukevat eläinkokeet ja osin kliininen kokemus. Kun hiirille aiheutettiin Coxsackie-viruksella myokardiitti, fyysinen rasitus lisäsi sydänlihaksen virusreplikaation ja hiirien kuolleisuuden moninkertaiseksi.

Jatkuvasti intensiivisesti harjoittelevilla ruotsalaisilla alle 35-vuotiailla kilpasuunnistajilla todettiin vuosina 1979–1992 useita yllättäviä äkkikuolemia. Kuolemanriski oli 20–30-kertainen verrattuna odotusarvoon. 75 %:lla kuolleista todettiin lähinnä kroonistyyppiseen sydänlihastulehdukseen viittaavia muutoksia. Kuolemantapausten vuoksi valioluokan kilpailut lopetettiin puoleksi vuodeksi ja infektioiden aikaisesta fyysisestä rasituksesta varoitettiin painokkaasti. Lisäksi suositeltiin kovan harjoittelun ja kilpailemisen lomaan riittäviä palauttavia lepojaksoja, jotta immunologinen puolustuskyky säilyisi vahvana. Tämän jälkeen äkkikuolemaepidemia laantui. Tunnettuahan on, että intensiivisesti harjoittelevilla urheilijoilla infektioherkkyys suurentuu. Samoin esimerkiksi maratonjuoksu lisää riskiä sairastua infektioon suorituksen jälkeisinä päivinä. Voi olla, että ruotsalaisten suunnistajien ehkä alun perin lievä sydänlihastulehdus kroonistui ja hankaloitui kovan ja jatkuvan fyysisen ponnistelun myötä.

Ehkäisy

Fyysisen rasituksen välttäminen infektion aikana

Koska fyysisen rasituksen epäillään altistavan mahdollisen piilevän myokardiitin hankaloitumiselle, pidetään tärkeänä, että kovaa fyysistä rasitusta vältetään äkillisten infektioiden aikana. Rasitusta on syytä välttää, jos infektioon liittyy yleisoireita, kuten lämmönnousua, tihentynyt leposyke ja yleistä väsymystä. Erityistä varovaisuutta on syytä noudattaa infektion alkupäivinä ja niiden infektioiden aikana, joihin tiedetään liittyvän sydänlihastulehduksia. Tällaisiin infektioihin liittyy usein peitteinen nielu ja lihassärkyjä. Toisaalta pitkällinen liikkumattomuus ei ole toipumisen kannalta edullista. Kevyttä liikuntaa voidaan harjoittaa heti infektion yleisoireitten rauhoituttua. Urheilijoille on tähdennettävä, että koviin kilpailutasoisiin ponnistuksiin tulee palata vähitellen.

Seulonta

Myokardiitin seulonta sydämeltään oireettomista infektiopotilaista EKG-nauhoituksin ei ole järkevää. EKG:ssa todetaan etenkin kuumeilun aikana usein vähäisiä muutoksia esimerkiksi T-aalloissa sympatotonian, elektrolyyttihäiriöiden ja elimistön kuivumisen yhteydessä. Näistä viattomista EKG-muutoksista aiheutuu diagnostisia ongelmia, "epätautia" ja turhaa huolestumista. Myokardiitti on pyrittävä diagnosoimaan tai sulkemaan pois potilailla, joilla on rintakipuja tai uusia rytmihäiriöitä infektion yhteydessä tai pian sen jälkeen. Suomessa toistetuin EKG-nauhoituksin tutkituilla yli 2 200:lla sekalaista äkillistä infektiota sairastavalla varusmiehellä todettiin yksi kiistaton oireeton myoperikardiitti, toiminnallisiksi tulkittavia T-aallon muutoksia 1,7 %:lla ja mahdolliseen lievään myokardiumärsytykseen viittaavia muutoksia 1,2 %:lla.

Toimenpiteet

Etenkin aktiivisesti liikkuville on korostettava, että fyysiseen rasitukseen liittyy riskejä äkillisten infektioiden aikana. Infektion aikaisiin tai sen jälkeisiin rintakipuihin tai rytmihäiriöihin on suhtauduttava vakavasti. Lääkärintarkastus on tällöin paikallaan mahdollisen myokardiitin toteamiseksi.

Sydäninfarktia muistuttavaa sydänlihastulehdusta sairastavaa potilasta on syytä tarkkailla sairaalassa muutama vuorokausi, koska sairauden alkuvaiheessa voi ilmaantua vaarallisia rytmihäiriöitä. Vaikka sairauden ennuste on yleensä erinomainen, raskasta fyysistä ponnistelua on syytä välttää kahden ja kilpaurheilua kolmen kuukauden ajan.

Ks. lyhyt ohje sydänlihastulehduksen ehkäisystä «Sydänlihastulehduksen ehkäisy (lyhyt ohje)»1.

Kirjallisuutta

  1. Friman G, Ilbäck N-G. Acute infection: metabolic responses, effects on performance, interaction with exercise, and myocarditis. Int J Sports Med 1998; 19 Suppl 3: 172–82.
  2. Karjalainen J, Lommi J, Heikkilä J. Myokardiitti. Kirjassa: Heikkilä J, Kupari M, Airaksinen J, Huikuri H, ym. toim. Kardiologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2008, s. 910–21.
  3. Karjalainen J, Heikkilä J. Incidence of three presentations of acute myocarditis in young men in military service. A 20-year experience. Eur Heart J 1999; 20: 1120–5.
  4. Wesslen L, Ehrenborg C, Holmberg M, ym. Subacute Bartonella infection in Swedish orienteers succumbing to sudden unexpected death or having malignant arrhythmias. Scand J Infect Dis 2001; 33: 429–38.
  5. Woodruff J. Viral myocarditis. A review. Am J Path 1980; 101: 427–84.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi