Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Borrelioosi
 
 

Alkoholiriippuvuus ja alkoholin haitallinen käyttö

Sairauksien ehkäisy
19.1.2009
Kari Poikolainen

Tässä luvussa käsitellään alkoholiriippuvuutta ja alkoholin haitallista käyttöä ICD-10 ja DSM-IV-järjestelmien diagnostisten kriteerien mukaan. Lisäksi otetaan huomioon soveltuvin osin myös aiempi alkoholismin diagnosointia koskeva tutkimus. Eräissä tutkimuksissa alkoholismi tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin alkoholiriippuvuus, toisissa taas samaa kuin sekä alkoholiriippuvuus että haitallinen käyttö yhdessä. Alkoholia eri sairauksien vaaratekijänä käsitellään tässä kirjassa toisaalla yksittäisten tautien ja vammojen yhteydessä sekä alkoholinkäyttöä koskevaa neuvontaa omassa luvussaan (ks. luku Alkoholinkäyttö «Alkoholinkäyttö»1).

Esiintyminen

Vuonna 2006 alkoholiriippuvuus esiintyi päädiagnoosina 6 001 sairaalahoitokerrassa ja sivudiagnoosina 9 922 sairaalahoitokerrassa. Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan 8 %:lla 30-vuotiailla tai sitä vanhemmilla suomalaisilla oli joskus elämässään ollut alkoholiriippuvuus. Heistä puolet täytti edelleen riippuvuuden kriteerit tutkimusta edeltäneen 12 kuukauden aikana. Vuonna 2002 alkoholi aiheutti miehille Suomessa laskennallisesti 2 232 ylimäääräistä kuolemantapausta (Poikolainen ym., 2008). Naisilla alkoholi aiheutti laskennallisesti 724 kuolemaa, mutta esti 1 311 kuolemaa, joten kuolemantapauksia olisi ollut 587 enemmän ilman alkoholin käyttöä. Nettotulos oli miehillä ja naisilla yhteensä 1 645 kuolemaa. Alkoholikuolemien määrä oli työikäisillä miehillä 23 % kaikista kuolemista ja naisilla vastaavasti 11 %. Alkoholiveron lasku vuonna 2004 on lisännyt alkoholikuolemien määrää selvästi, miehillä 16 % ja naisilla 31 % (Herttua ym., 2008). Vuonna 2006 Suomessa oli arviolta 2 300 alkoholikuolemantapausta. Alkoholi oli Tilastokeskuksen virallisen kuolemansyytilaston mukaan työikäisten yleisin kuolemansyy Suomessa vuonna 2006.

Riskitekijät

Alkoholiriippuvuutta ei voi syntyä ilman alkoholia. Alkoholin tarjonta, hinta ja kontrolli vaikuttavat koko väestön mahdollisuuksiin käyttää alkoholia. Väestön käytettävissä olevien tulojen kasvu lisää alkoholin kulutusta, samoin taskurahojen suureneminen nuorilla. Eräissä alakulttuureissa ja ammattiryhmissä suositaan rankkaa juomista ja suhtaudutaan torjuvasti kohtuukäyttöön ja raittiuteen. Juopumista suosivat asenteet ja mielipiteet lisäävät alkoholisoitumisen vaaraa.

Hyvä alkoholiriippuvuuden vaaran indikaattori on alkoholin käytön aloitusikä. Mitä myöhemmin alkoholin käyttö humaltumistarkoituksessa aloitetaan, sitä harvinaisempaa on alkoholiriippuvuus. Käytön 18-vuotiaana tai sitä myöhemmin aloittaneista harva alkoholisoituu. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että alkoholiriippuvuusdiagnoosin saaneista 18–62-vuotiaista henkilöistä noin 97 % oli nauttinut alkoholia ensi kertaa alle 18-vuotiaana. Varhaisen aloitusiän syitä ovat eksternalisoivat mielenterveyden häiriöt (joissa ulkoistaminen ominainen puolustusmekanismi), kuten epäsosiaalisuus, käytöshäiriöt ja tarkkaavuus-ylivilkkaushäiriö, varhain alkanut tupakointi ja "huono seura" eli kiinnittyminen epäsosiaaliseen jengiin tai alakulttuuriin.

Alkoholiongelmien vaaraa lisäävät myös tupakointi, hyvä luontainen alkoholin sietokyky, taipumus ahdistua herkästi, ahdistuneisuushäiriö, masennushäiriö ja univaikeudet.

Alkoholiriippuvuus esiintyy suvuittain. Jos toinen tai kumpikin vanhemmista on alkoholisti, lapsen vaara tulla alkoholistiksi on 2–3-kertainen muuhun väestöön verrattuna, kun myös muut riskitekijät otetaan huomioon. Suvuittainen esiintyminen johtunee osin geeneistä. Mieltymys makeaan riippuu geeneistä ja lisää alkoholismin vaaraa. Aivojen välittäjäaineiden toimintaa sääntelevien geenien merkitystä tutkitaan vilkkaasti, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia.

Alkoholiriippuvuuden vaaraa vähentävät herkkyys alkoholin epämiellyttäville vaikutuksille ja sosiaalinen tuki. Perinnöllisessä alkoholidehydrogenaasin yliaktiivisuudessa tai asetaldehydidehydrogenaasin aliaktiivisuudessa jo pieni määrä alkoholia aiheuttaa voimakkaan kasvojen punoituksen ja muita epämiellyttäviä oireita (ns. "Antabusvaikutus"). Kiinassa ja Japanissa noin puolet väestöstä on siksi mielellään juomatta alkoholia. Osa eurooppalaisesta väestöstä saa lievempiä epämiellyttäviä reaktioita alkoholia nautittuaan. Niitä on kuvattu noin yhdellä neljäsosalla eurooppalaisista miehistä ja noin puolella naisista. Eurooppalaisilla reaktio ei ilmeisesti selity pelkästään asetaldehydidehydrogenaasin aliaktiivisuuden perusteella.

Ehkäisy

Jos alkoholiriippuvuus on seurausta muusta mielenterveyden häiriöstä, hyvä primaarihäiriön hoito ehkäisee alkoholismia. Alkoholiriippuvuutta voidaan ehkäistä myös edistämällä raittiutta, vähentämällä sekä alkoholinkulutusta yleensä että kaikenlaista rankkaa juomista.

Yksilöön kohdistuvassa ehkäisyssä alkoholisteja ja muita alkoholin suurkuluttajia voidaan neuvoa vähentämään kulutustaan (ks. luku Alkoholinkäyttö «Alkoholinkäyttö»1). Yleisen käsityksen mukaan alkoholin suurkulutuksen tunnistaminen ja siihen puuttuminen varhaisvaiheessa ehkäisee alkoholiriippuvuuden kehittymistä. Ajatus tuntuu intuitiivisesti oikealta, mutta tutkimuksin sitä ei ole osoitettu todeksi.

Yhteisöön kohdistuvassa preventiossa alkoholin haitallista käyttöä voidaan ehkäistä tehokkaasti periaatteessa kahdella tavalla: vaikeuttamalla alkoholijuomien saatavuutta ja pitämällä niiden hinta korkeana. Tämä tarvitsee onnistuakseen kansalaisten enemmistön tuen, salakaupan tehokkaan estämisen ja matkatuliaisten rajoittamisen. EU:n talouspolitiikka ja kansalaisten asenteet vaikeuttavat tiukkojen rajoitusten politiikkaa. Valistus voi olla hyödyksi antamalla tietoa ja virikkeitä ihmisten omien valintojen pohjaksi. Alkoholinkäyttöön sillä ei kuitenkaan ole mainittavaa vaikutusta.

Seulonta

Seulonnan tavoitteena on tunnistaa sairaus sen oireettomassa varhaisvaiheessa. Alkoholiriippuvuus ei sovellu seulottavaksi, koska sillä ei ole oireetonta varhaisvaihetta. Päinvastoin, alkoholiriippuvuuspotilaat ovat yleensä juoneet rajusti jo ennen riippuvuuden alkamista. Monet muutkin juovat nuorena rankasti satunnaisesti tulematta kuitenkaan alkoholista riippuvaksi. Koska rankka satunnaisjuopottelu on suomalaisessa juomakulttuurissa yleisesti hyväksyttyä, eivät alkoholiriippuvuuden tunnistamiseen kehitetyt seulontatestit (esim. AUDIT, CAGE, MAST, VAST, SAAST) toimi hyvin Suomessa. Useimmissa näistä testeistä on sekin puute, että ne eivät erottele loppunutta ja käynnissä olevaa oireilua toisistaan.

Toimenpiteet

Tavallista suuremmassa alkoholiriippuvuuden vaarassa ovat henkilöt, joiden vanhemmilla on ollut alkoholiriippuvuus, ja ne, joilla on alkoholiriippuvuuden muita vaaratekijöitä. Heidän alkoholinkäyttöönsä kannattaa kiinnittää huomiota sopivissa tilanteissa. Alkoholiriippuvuuteen altistavat taipumukset voi oppia pitämään aisoissa. Ahdistustaipumusta voi vähentää esimerkiksi rentoutuksella ja parantamalla ahdistuksen sietokykyä. Jos humala tuntuu erityisen piristävältä tai miellyttävältä tai jos tuntuu, että sietää alkoholin vaikutuksia luontaisesti paremmin kuin muut, kannattaa alkoholin käytössä olla erityisen varovainen. Juomistaan voi tietoisesti opetella hallitsemaan, esimerkiksi juomaan hitaasti ja nauttimaan välillä alkoholittomia juomia. Epäsosiaaliseen käytökseen taipuvaiset henkilöt, jotka eivät itse hallitse elämäänsä vaan kokevat että sitä hallitsee joko sattuma tai muut ihmiset, hyötyvät usein toiminnallisten taitojen opettelemisesta ja urheiluharrastuksista.

Alkoholiriippuvuuden primaari- tai sekundaaripreventioon ei ole käytettävissä hyviä spesifisiä keinoja. Nuorisoon suunnattu valistus on tehotonta. Lääkäri voi kuitenkin vähentää alkoholiongelmia sekä tunnistamalla runsaasti alkoholia käyttäviä henkilöitä ja neuvomalla heitä vähentämään alkoholin käyttöä että diagnosoimalla ja hoitamalla alkoholiriippuvuutta. Alkoholiriippuvuuden toteamiseksi on suositeltavaa käyttää diagnostista haastattelua, joka nojaa ICD-10-kriteereihin. Hoidossa voidaan saada hyviä tuloksia käyttämällä mm. juomishimoa hillitseviä opioidisalpaajia (opioidiantagonisteja, esimerkiksi naltreksonia tai nalmefeenia), raittiutta ylläpitävää disulfiraamia, kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja AA-liikkeen tai muiden oma-apuliikkeiden tarjoamaa tukea. Potilasta parhaiten auttavat hoitomuodot löytyvät usein vasta kokeilujen kautta.

Kirjallisuutta

  1. Andréasson S, Allebeck P, Brandt L. Predictors of alcoholism in young Swedish men. Am J Public Health 1993; 83: 845–50.
  2. Edwards G, Anderson P, Babor T F, ym. Alkoholipolitiikka ja yhteinen hyvä. Helsinki: Edita, 1994.
  3. Hawthorne G. The social impact of Life Education: estimating drug use prevalence among Victorian primary school students and the statewide effect of the Life Education programme. Addiction 1996; 91:1151–59.
  4. Herttua K, Mäkelä P, Martikainen P. Changes in alcohol-related mortality and its socioeconomic differences after a large reduction in alcohol prices a natural experiment based on register data. Am J Epidemiol 2008 Aug 20. PMID: 1871894.
  5. Pirkola S P, Poikolainen K, Lönnqvist J K. Currently active and remitted alcohol dependence in a nationwide adult general population–results from the Finnish Health 2000 study. Alcohol Alcohol 2006; 41: 315–320.
  6. Poikolainen K, Rehm J, Zatonski W. Alkoholin osuus kuolleisuuteen Suomessa, Tanskassa ja Ruotsissa vuonna 2002. [English summary: The influence of alcohol on mortality in Finland, Denmark and Sweden in 2002]. Suom Lääkäril 2008; 63: 613–618.
  7. Päihdetilastollinen vuosikirja 2007. Helsinki: Stakes, 2007.
  8. Streeton C, Whelan G. Naltrexone, a relapse prevention maintenance treatment of alcohol dependence: a meta-analysis of randomized controlled trials. Alcohol Alcohol 2001; 36: 544–52.
  9. U.S. Preventive Services Task Force. http://www.ahrq.gov/clinic/uspstfix.htm.
  10. Vaillant G E, Milofsky E S. The etiology of alcoholism. Am Psychol 1982; 37:494–503.
  11. White D, Pitts M. Educating young people about drugs: a systematic review. Addiction 1998; 93: 1475–87.
  12. Whitfield J B, Martin N G. Alcohol reactions in subjects of European descent: effects on alcohol use and on physical and psychomotor responses to alcohol. Alcohol Clin Exp Res 1996; 20: 81–7.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi