Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Hyvä mina2
 
 

Pneumokokki-infektiot

Sairauksien ehkäisy
19.1.2009
Petri Ruutu

Esiintyminen

Pneumokokkibakteeri (Streptococcus pneumoniae) on tärkeä vakavien yleisinfektioiden ja hengitystietulehdusten aiheuttaja. Sen aiheuttamia infektioita, joissa bakteeri on todettu veressä (bakteremia) tai selkäydinnesteessä, todettiin Suomessa vuonna 2007 noin 800. Kansanterveydellisesti tärkeämpiä ovat kuitenkin hengitystietulehdukset. Korvatulehduksista, joiden etiologinen diagnoosi on varmistettu, pneumokokin aiheuttamia on 40–60 % ja sivuontelotulehduksista 20–50 %. Vuotuisista noin 60 000 keuhkokuumeesta pneumokokki aiheuttaa 30–70 %.

Pneumokokki on taudinaiheuttajana yhä merkittävämpi myös siksi, että mikrobilääkkeille resistenttejä kantoja löytyy yhä enemmän. Lääkkeiden valinta vakavimpiin tautimuotoihin on sen vuoksi vaikeutunut, vaikka pneumonioiden ja korvatulehdusten hoitokäytännöt on vielä voitu säilyttää yksinkertaisina.

Riskitekijät

Pneumokokkitautien ilmaantuvuus on suurimmillaan elämänkaaren ääripäissä. Pienillä lapsilla syynä on anatomisten seikkojen lisäksi immuunijärjestelmän kypsymättömyys, sillä kyky tuottaa suojaavia kapselivasta-aineita kehittyy suurimmaksi osaksi kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Vanhuksilla immuunijärjestelmän toiminnan heikkeneminen ja altistavien perustautien runsaus lisäävät pneumokokkitauteihin sairastumisen mahdollisuutta. Pernan osuus pneumokokki-infektion torjunnassa on keskeinen. Siksi pernan toimintahäiriö (esimerkiksi sirppisoluanemiaan liittyvä) tai pernan puuttuminen (synnynnäisesti tai pernan poiston jälkeen) lisää vakavien ja rajusti etenevien pneumokokki-infektioiden vaaraa (riski on monisatakertainen terveiden riskiin verrattuna).

Muita altistavia tekijöitä ovat HIV-infektio, keuhkoahtaumatauti, emfyseema, diabetes, sydämen vajaatoiminta, maksan vajaatoiminta, aivo-selkäydinnestefisteli, nefroottinen oireyhtymä ja hemodialyysiä edellyttävät munuaissairaudet, pahanlaatuiset sairaudet (lymfooma, multippeli myelooma sekä lymfaattinen leukemia), muut synnynnäiset ja hankinnaiset immuunivajavuudet (agammaglobulinemia) ja elintensiirrot sekä pysyvä immunosuppressiivinen lääkitys muusta syystä. Tupakointi, alkoholismi ja pysyvä laitoshoito lisäävät vakavan pneumokokkitaudin vaaraa.

Ehkäisy

Pneumokokkipolysakkaridirokote

Vakavien pneumokokki-infektioiden ehkäisy perustuu tietoon, että bakteerin kapselia vastaan syntyneet vasta-aineet suojaavat invasiiviselta infektiolta. Pneumokokilla on runsaat 90 erilaista kapselipolysakkaridia, joista rokotteeseen on valittu 23 tärkeintä. Vaikka eri serotyyppien kyky herättää immuunivaste on erilainen, aikuisilla kaikki rokotteen polysakkaridit kykenevät kuitenkin saamaan aikaan vasta-aineen muodostuksen parin viikon kuluessa rokotuksesta. Tämä vaste on yleensä hyvä myös suuren sairastuvuuden riskiryhmiä rokotettaessa. Immuunipuutteisten ja huonokuntoisten vanhusten rokotusvaste saattaa olla heikentynyt. Rokotus saa aikaan selvän immuunivasteen kuitenkin vielä yli 75-vuotiaillekin. Alle kaksivuotiaiden lasten immuunivaste polysakkaridirokotteeseen on puutteellinen.

Rokote sisältää puhtaita polysakkarideja. Vakavia haittavaikutuksia ei ole odotettavissa parinkymmenen vuoden ja usean miljoonan annoksen käyttökokemuksen perusteella. Paikalliset ärsytysreaktiot ovat sen sijaan yleisiä: punoitusta tai aristusta rokotuskohdassa on jopa 50–70 %:lla rokotetuista aikuisista, pienillä lapsilla ja vanhuksilla vähemmän. Paikallisreaktioiden esiintymisen on arvioitu johtuvan ennen rokotusta esiintyneistä suurista vasta-ainepitoisuuksista jotakin rokotteessa olevaa polysakkaridiserotyyppiä kohtaan.

Rokotteen antamasta suojasta invasiivisia pneumokokki-infektioita vastaan on useita laajoja tutkimuksia. Ensimmäiset tutkimukset selvittivät tehoa väestöryhmissä, joihin kohdistuu suuri infektiopaine. Tutkimusaineistona olivat yhdysvaltalaiset sotilaat ja eteläafrikkalaiset kaivostyöläiset. Tulosten perusteella tutkimukset laajennettiin muihin väestöryhmiin (joissa suurin osa pneumokokki-infektioista esiintyy). Suojateholuvut ovat vaihdelleet, mutta suurin osa tutkimuksista on osoittanut, että rokote pystyy estämään immuunipuolustukseltaan normaalien henkilöiden vakavista infektioista 50–70 %. Kliinistä hyötyä arvioitaessa on lisäksi muistettava, että luvut on saatu tutkimuksista, joissa mittarina on käytetty bakteriologisesti varmistettuja infektioita. Jos laskemiseen on käytetty muita mittareita, suojateho on yleensä ollut heikompi. Sataprosenttisen tehokkaanakaan rokote ei pystyisi estämään kaikkia pneumokokki-infektioita, sillä noin kymmenesosa vakavista infektioista on sellaisten serotyyppien aiheuttamia, jotka eivät sisälly rokotteeseen.

Suomessa on saatavilla kaksi pneumokokkipolysakkaridirokotetta. Koostumukseltaan, käyttöaiheiltaan ja käyttötavoiltaan ne ovat samanlaisia. Pneumokokkirokotus ei Suomessa sisälly yleiseen rokotusohjelmaan, joten potilaan tai häntä hoitavan yksikön on huolehdittava rokotteen hankkimisesta ja rokottamisen aiheuttamista kustannuksista. Potilas tarvitsee lääkemääräyksen ostaessaan rokotteen apteekista.

Rokotetta suositellaan henkilöille, jotka ovat sairautensa vuoksi erityisen suuressa vakavan pneumokokki-infektion vaarassa. Tällaisista ryhmistä tärkein on potilaat, joilta on poistettu perna. Pitävä tieteellinen näyttö iän perusteella tai edellä mainituille pneumonian riskiryhmille annetun pneumokokkirokotteen kansanterveydellisestä tai -taloudellisesta hyödystä puuttuu. Rokotusta suositellaan silti harkittavaksi näihin ryhmiin kuuluville potilaille yksilöllisin perustein, koska heillä on osoitettu olevan lisääntynyt pneumokokin aiheuttamaan vakavaan yleisinfektioon tai pneumoniaan sairastumisen vaara ja ainakin invasiivisia infektioita voidaan ehkäistä pneumokokkirokotteella.

Pneumokokkikonjugaattirokote

Koska useat polysakkaridirokotteet eivät kykene herättämään riittävää immuunivastetta pienillä lapsilla, on ymmärrettävää, että pneumokokkirokotteen antama suoja lapsuusiän infektioita vastaan on puutteellinen. Polysakkaridirokotteet eivät ole suojanneet lievimmiltä tautimuodoilta, tai saavutettu suoja on ollut lyhytaikainen ja vain muutamiin serotyyppeihin kohdistuva. Pienten lasten suojaamiseksi on siksi äskettäin kehitetty uusia pneumokokkikonjugaattirokotteita, jotka on osoitettu immunogeenisiksi myös imeväisillä.

Yhdysvalloissa ja EU:ssa on rekisteröity käyttöön seitsemän eri pneumokokin polysakkaridityyppiä sisältävä konjugaattirokotevalmiste, jonka on äskettäin kliinisissä tutkimuksissa Yhdysvalloissa osoitettu vähentävän vakavia pneumokokin aiheuttamia tautitapauksia. Rokotus voidaan antaa kaikille alle kaksivuotiaille ja edellä mainittuihin riskiryhmiin kuuluville 2–4-vuotiaille rokotettavan tai hoitavan yksikön kustannuksella. Lisähyötynä rokote ehkäisee myös osan keuhkokuumeista ja korvatulehduksista, mutta sen vaikutus yksittäisen lapsen riskiin saada välikorvatulehdus on vaatimaton. Konjugaattirokotetta ei suositella toistaiseksi annettavaksi viisi vuotta täyttäneille tai vanhemmille lapsille.

Ks. lyhyt ohje Pneumokokkibakteerin aiheuttamien vakavien infektioiden ehkäisystä «Pneumokokkibakteerin aiheuttamien vakavien infektioiden ehkäisy (lyhyt ohje)»1.

Kirjallisuutta

  1. Black S, Shinefield H, Hay P, ym. Efficacy, safety and immunogenicity of heptavalent pneumococcal conjugate vaccine in children. Northern California Kaiser Permanente Vaccine Study Center Group. Pediatr Infect Dis J 2000; 19: 187–95.
  2. CDC. Preventing pneumococcal disease among infants and young children. Recommendations of the Advisory Committee on immunization practices (ACIP). MMWR Morb Mortal Wkly Rep 2000; 49: 1–35.
  3. Eskola J, Kilpi T, Palmu A, ym. Efficacy of pneumococcal conjugate vaccine against acute otitis media. N Engl J Med 2001; 344: 403–9.
  4. Huovinen P, Meri S, Peltola H, Vaara M, Vaheri A, Valtonen V., toim. Mikrobiologia ja infektiosairaudet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2003.
  5. Koivula I, Leinonen M, Nuorti P. Pneumokokki. Kirjassa: Huovinen P, Meri S, Peltola H, Vaara M, Vaheri A, Valtonen V, toim. Mikrobiologia ja infektiosairaudet. Kirja I. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2003, s. 120–6.
  6. Musher D. Streptococcus pneumoniae. Kirjassa: Mandell G L, Bennett J E, Dolin R, toim. Mandell, Douglas and Bennett's Principles and Practice of Infectious Diseases. New York: Churchill Livingstone, 2000, s. 2128–47.
  7. Nohynek H, Hulkko T, Rapola S, Strömberg N, Kilpi T, toim. Rokottajan käsikirja. www.ktl.fi tai http://www.ktl.fi/portal/8131
  8. Nuorti P. Tarvitaanko pneumokokkikonjugaattirokotetta? Duodecim 2002; 118: 77–9.
  9. Nuorti J P, Butler J C, Farley M M, ym. Cigarette smoking and invasive pneumococcal disease. Active Bacterial Core Surveillance Team. N Engl J Med 2000; 342: 732–4.
  10. Örtqvist Å, Hedlund J, Burman LA, ym. Randomised trial of 23-valent pneumococcal capsular polysaccharide vaccine in prevention of pneumonia in middle-aged and elderly people. Lancet 1998; 351: 399–403.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi