Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Borrelioosi
 
 

Kaihi

Sairauksien ehkäisy
19.1.2009
Tero Kivelä

Kaihi (katarakta, ent. harmaakaihi) tarkoittaa mykiön eli silmän linssin samenemista. Kaihi on paitsi silmäsairaus myös erottamaton osa ikääntymistä. Se on niin kehittyneissä kuin kehittyvissäkin maissa johtava ja kasvava mutta parannettavissa oleva heikkonäköisyyden ja sokeuden syy (kuva «Sokeuden syyt maailmassa 2000-luvun alussa (WHO)»1). Kaihin vuoksi sokeita on maailmassa lähes 18 miljoonaa.

Esiintyminen

Lasten ja nuorten aikuisten kaihi on harvinainen, mutta kaihin esiintyvyys lisääntyy nopeasti vanhetessa (taulukko «Kaihin esiintyvyys suomalaisessa väestössä (Rouhiainen ja Teräsvirta, 1990, Hirvelä ym., 1995).»1). Yli 70-vuotiaista suomalaisista 56 %:lla on ollut tai on parhaillaan jonkinasteinen kaihi molemmissa silmissä ja vain 33 %:lla ei ole lainkaan kaihia. Kaihipotilaita on Suomessa yli 300 000. Kaihileikkauksia tehtiin vuonna 2005 runsaat 40 000. Väestörakenteen muutos lisää kaihipotilaiden määrää. On arvioitu, että vuonna 2020 tarvittaisiin jo 61 000 kaihileikkausta vuodessa. Arvio ei ota huomioon muuttuneiden elämäntapojen vaikutusta kaihin ilmaantuvuuteen.

Alkava kaihi ei mainittavasti häiritse näköä. Niinpä 70–74 vuoden ikäisistä kaihipotilaista vain noin 15 %:lla näöntarkkuus on heikompi kuin 0,5 (ajokortin näkövaatimus) ja noin 4 % ikäluokasta on leikattu, kun taas 85–89 vuoden ikäisistä kaihipotilaista kahden kolmasosan näöntarkkuus on näin huono ja lähes kolmannes on käynyt kaihileikkauksessa (taulukko «Kaihin esiintyvyys suomalaisessa väestössä (Rouhiainen ja Teräsvirta, 1990, Hirvelä ym., 1995).»1). Kolmasosalla kaihipotilaista syy näkökyvyn heikkenemiseen on yksinomaan kaihi. Kaihi aiheuttaa etupäässä lyhytaikaista työkyvyttömyyttä, sillä työikäiset pyritään leikkaamaan nopeasti.

Taulukko 1. Kaihin esiintyvyys suomalaisessa väestössä (Rouhiainen ja Teräsvirta, 1990, Hirvelä ym., 1995).
Esiintyvyys
Kun yksi silmä on leikattu, toisessa silmässä saattaa olla edelleen kaihi, joten kaihin ja kaihileikkauksen jälkitilojen esiintyvyyksien summa saattaa ylittää sata prosenttia.
IkäryhmäKaihiKaihi ja näöntarkkuus alle 0,5Kaihileikkauksen jälkitila
65 vuotta15 %
70–74 vuotta43 %5 %4 %
75–79 vuotta58 %11 %6 %
80–84 vuotta73 %30 %22 %
85–89 vuotta88 %62 %29 %
90–99 vuotta82 %47 %24 %

Riskitekijät

Kaihin tärkein riskitekijä on ikä. Silmänsisäiset tulehdukset, diabetes, kortikosteroidit – käytettiinpä niitä silmätippoina tai tabletteina – ja ionisoiva säteily voivat tunnetusti sekä aiheuttaa kaihin että nopeuttaa jo olemassa olevien mykiönsamentumien kehitystä. Myös säännöllisen tupakoinnin, ylipainon ja ultraviolettisäteilyn haitallisesta vaikutuksesta on kertynyt viime vuosina yhtäpitävää tutkimusnäyttöä. Näihin kolmeen riskitekijään voi vaikuttaa omalla terveyskäyttäytymisellään.

Toistuvasti, mutta edellisiä vaihtelevammin ilmenneitä kaihin riskitekijöitä ovat mm. aliravitsemus, sydän- ja verisuonitaudit, likitaittoisuus, ruskeasilmäisyys, glaukooma (ent. viherkaihi) ja silmänsisäinen eksfoliaatio-oireyhtymä (ns. mykiön hilseily). Myös useiden lääkeaineiden on epäilty joskus nopeuttavan kaihin kehitystä.

Väestötasolla kaihi ennustaa lisääntynyttä kuolemanvaaraa, myös silloin kun tupakoinnin, sydän- ja verisuonisairauksien ja muiden kaihia aiheuttavien tekijöiden vaikutus on otettu huomioon. Selityksen arvellaan olevan se, että kaihin kehittymistä vauhdittavat aineenvaihdunnan muutokset vaurioittavat muitakin elinjärjestelmiä.

Ehkäisy

On arvioitu, että kaihileikkausten tarve vähenisi puoleen, jos kaihin kehitystä voitaisiin viivyttää kymmenellä vuodella. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole löydetty tehokasta näyttöön perustuvaa hoitoa tähän tarkoitukseen.

Eläinkokeiden perusteella kaihin syntyyn vaikuttavat mm. mykiön osmoottinen ja oksidatiivinen rasitus, joita on voitu vähentää C- ja E-vitamiinivalmisteilla sekä karotenoideilla. Aiemmat epidemiologiset tapaus-verrokkitutkimukset tukivatkin C- ja E-vitamiinitason merkitystä kaihin synnyssä. Sen sijaan kuudessa viime vuosina päättyneessä 4–12 vuotta kestäneessä interventiotutkimuksessa sen paremmin C- ja E-vitamiinivalmisteiden kuin beetakaroteenin käyttö yhdessä tai erikseen ei vähentänyt kaihin ilmaantuvuutta. Eroa ei havaittu minkään kaihityypin osalta, joskin beetakaroteeni saattoi vähentää tupakoivien kaihin kehittymistä yhdellä neljänneksellä. Todennäköisesti samaan tulokseen olisi voitu päästä tupakoinnin lopettamisella.

Aiemmat tapaus-verrokkitutkimukset ennustivat myös asetyylisalisyylihapon suojaavan kaihilta, mikä ei kuitenkaan osoittautunut todeksi myöhemmissä interventiotutkimuksissa. Niinpä on perusteltua odottaa vahvistusta interventiotutkimuksista myös viimeaikaiselle havainnolle, jonka mukaan kaihi on harvinaisempi statiinien käyttäjillä.

Viime vuosina epidemiologiset tutkimukset ovat varsin yhtäpitävästi osoittaneet etenkin mykiön takakotelon alaisen kaihin liittyvän korkeaan painoindeksiin. Onkin mahdollista, että kaihin ilmaantuvuutta voitaisiin vähentää kannustamalla ylipainoisia laihduttamaan. Koska ylipainoisten osuus västöstä suurenee myös Suomessa jatkuvasti, kaihi tullee muuten yleistymään nopeammin kuin mitä väestön ikääntyminen yksinään aiheuttaisi.

Seulonta

Joukkoseulontoja kaihin toteamiseksi ei järjestetä, eikä niille ole erityistä aihettakaan. Kaihi todetaan yleensä heikentyneen näkökyvyn perusteella. Oireettomat mykiönsamentumat havaitaan potilaan käydessä muista syistä silmätautien erikoislääkärin tarkastuksessa, eivätkä ne vaadi hoitotoimenpiteitä. Vanhuksilta, joiden näkökyky on heikentynyt, kaihia kannattaa etsiä. Kaihileikkaus on tehokas ja taloudellinen keino parantaa näkökykyä, jos silmät ovat muuten terveet.

Toimenpiteet

Tupakoimattomuus näyttää hidastavan kaihin kehittymistä, joten tälläkin perusteella potilaita kannattaa kannustaa luopumaan tupakasta. On todennäköistä, että kaihin kehittyminen hidastuu muun terveyshyödyn lisäksi, jos ylipainoisen painoindeksi pienenee, joten heitä kannattaa kannustaa laihduttamaan. Kortikosteroideja on syytä määrätä harkiten. Diabeetikoiden kannattaa pyrkiä hyvään hoitotasapainoon myös kaihin kehittymisen hidastamiseksi. Ultraviolettisäteilyn vaikutus kaihin syntyyn katsotaan niin varmasti osoitetuksi, että silmien suojaamista kirkkaalta suoralta auringonvalolta suositellaan lapsuusiästä alkaen.

Tutkimusnäyttö ei puolla C- tai E-vitamiinilisän tai karotenoidien suosittamista kaihin ehkäisyyn. Vitamiinipitoinen ruokavalio saattaa silti vähentää kaihin ilmaantuvuutta: tutkimuksissa, joissa arvioitiin ruokavalion merkitystä kaihin kehittymiseen, vihannesten ja hedelmien syönti useammin kuin kolmasti päivässä näytti vähentävän kaihin todennäköisyyttä. On todennäköistä, että tämä vaikutus välittyy ainakin osittain epäsuoraan mm. painoindeksin kautta.

Ks. lyhyt ohje kaihin ehkäisystä «Kaihin ehkäisy (lyhyt ohje)»1.

Kirjallisuutta

  1. Age-Related Eye Disease Study Research Group. A randomized, placebo-controlled, clinical trial of high-dose supplementation with vitamins C and E and beta carotene for age-related cataract and vision loss: AREDS report no. 9. Arch Ophthalmol 2001; 119: 1439-52.
  2. Chasan-Taber L, Willett W C, Seddon J M, ym. A prospective study of carotenoid and vitamin A intakes and risk of cataract extraction in US women. Am J Clin Nutr 1999; 70: 509–16.
  3. Christen W G, Glynn R J, Ajani U A, ym. Smoking cessation and risk of age-related cataract in men. JAMA 2000; 284: 713–6.
  4. Christen W G, Ajani U A, Schaumberg D A, ym. Aspirin use and risk of cataract in posttrial follow-up of Physicians' Health Study I. Arch Ophthalmol 2001; 119: 405-12.
  5. Christen W G, Manson J E, Glynn R J, ym. A randomized trial of beta carotene and age-related cataract in US physicians. Arch Ophthalmol 2003; 121: 372–8.
  6. Christen W, Glynn R, Sperduto R, ym. Age-related cataract in a randomized trial of beta-carotene in women. Ophthalmic Epidemiol 2004; 11: 401–2.
  7. Christen W G, Glynn R J, Chew E Y, Buring J E. Vitamin E and age-related cataract in a randomized trial of women. Ophthalmology 2008; 115: 822–9.
  8. Cumming R G, Mitchell P. Alcohol, smoking, and cataracts: the Blue Mountains Eye Study. Arch Ophthalmol 1997; 115: 1296–303.
  9. Delcourt C, Cristol J P, Tessier F, Leger C L, Michel F, Papoz L. Risk factors for cortical, nuclear, and posterior subcapsular cataracts: the POLA study: Pathologies Oculaires Liees a l'Age. Am J Epidemiol 2000; 151: 497–504.
  10. Dolin P J, Johnson G J. Solar ultraviolet radiation and ocular disease: a review. Ophthalmic Epidemiol 1994; 1: 155–64.
  11. Jacques P F, Taylor A, Hankinson S E, ym. Long-term vitamin C supplement use and prevalence of early age-related lens opacities. Am J Clin Nutr 1997; 66: 911–6.
  12. Jacques P F, Moeller S M, Hankinson S E, ym. Weight status, abdominal adiposity, diabetes, and early age-related lens opacities. Am J Clin Nutr 2003; 78: 400–5.
  13. Jawitt J C, Wang F, West S K. Blindness due to cataract: epidemiology and prevention. Annu Rev Public Health 1996; 17: 159–77.
  14. Hankinson S E, Willett W C, Colditz G A, ym. A prospective study of cigarette smoking and risk for cataract in women. JAMA 1992; 268: 994–8.
  15. Hiller R, Sperduto R D, Podgor M J, ym. Cigarette smoking and the risk of development of lens opacities. The Framingham studies. Arch Ophthalmol 1997; 115: 1113–8.
  16. Hiller R, Podgor M J, Sperduto R D, ym. A longitudinal study of body mass index and lens opacities. The Framingham Studies. Ophthalmology 1998; 105: 1244–50.
  17. Hirvelä H, Luukkinen H, Laatikainen L. Prevalence and risk factors of lens opacities in the elderly in Finland: a population-based study. Ophthalmology 1995; 102: 108–17.
  18. Hodge W G, Whitcher J P, Satariano W. Risk factors for age-related cataracts. Epidemiol Rev 1995; 17: 336–46.
  19. Hu F B, Hankinson S E, Stampfer M J, ym. Prospective study of cataract extraction and risk of coronary heart disease in women. Am J Epidemiol 2001; 153: 875–81.
  20. Klein B E, Klein R, Lee K E, Grady L M. Statin use and incident nuclear cataract. JAMA 2006; 295: 2752–8.
  21. Kuzniarz M, Mitchell P, Cumming R G, Flood V M. Use of vitamin supplements and cataract: the Blue Mountain Eye Study. Am J Ophthalmol 2001; 132: 19–26.
  22. Mares-Perlman J A, Lyle B J, Klein R, ym. Vitamin supplement use and incident cataracts in a population-based study. Arch Ophthalmol 2000; 118: 1556–63.
  23. McNeil J J, Robman L, Tikellis G, ym. Vitamin E supplementation and cataract: randomized controlled trial. Ophthalmology 2004; 111: 75–84.
  24. Rouhiainen H, Teräsvirta M. Kuopio eye survey (KEYS). Acta Ophthalmol (Copenh) 1990; 68: 554–8.
  25. Seddon J M, Christen W G, Manson J E, Sperduto R D, Hennekens C H. Low dose aspirin and risks of cataract in a randomized trial of US physicians. Arch Ophthalmol 1991; 109: 252–5.
  26. Shaumberg D A, Glynn R J, Christen W G, Hankinson S E, Hennekens C H. Relations of body fat distribution and height with cataract in men. Am J Clin Nutr 2000; 72: 1417–8.
  27. Simon J A, Hudes E S. Serum ascorbic acid and other correlates of self-reported cataract among older Americans. J Clin Epidemiol 1999; 52: 1207–11.
  28. Sperduto R D. Age-related cataracts: scope of problem and prospects for prevention. Prev Med 1994; 23: 735–9.
  29. Sperduto R D, Hu T S, Milton R C, ym. The Linxian cataract studies: two nutrition intervention studies. Arch Ophthalmol 1993;111: 1246–53.
  30. Tan J S, Mitchell P, Rochtchina E, Wang J J. Statin use and the long-term risk of incident cataract: the Blue Mountains Eye Study. Am J Ophthalmol 2007; 143: 687–9.
  31. Weintraub J M, Willett W C, Rosner B, ym. A prospective study of the relationship between body mass index and cataract extraction among US women and men. Int J Obes Relat Metab Disord 2002; 26: 1588–95.
  32. West S K, Munoz B, Istre J, Rubin G S, ym. Mixed lens opacities and subsequent mortality. Arch Ophthalmol 2000; 118: 393–7.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi