Hae Terveyskirjastosta

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Muut suun sairaudet ja vammat

Esiintyminen

Suun epäspesifiset oireet ovat ongelmavyyhti, joka korostuu keski-ikäisillä ja vanhemmilla ihmisillä. Suun kuivuudesta kärsii huomattava osa vanhuksista, joskin väestötason täsmälliset esiintymisluvut puuttuvat. Muita epäspesifisiä oireita ovat kielen ja limakalvojen poltto ja kirvely (burning mouth -oireyhtymä eli suupolte ja kielikipu, glossodynia). Suupolte ja kielikipu ovat tavallista vaihdevuosi-ikäisillä naisilla, joista jopa neljällä viidestä on tällaista vaivaa. Myös suun kuivumisoire on tavallinen menopaussissa: lähes 20 % vaihdevuosi-ikäisistä naisista valittaa suun kuivuutta.

Ihotautien suuilmentymistä tavallisin on lichen ruber planus. Taudin esiintyvyyttä ei tiedetä, mutta sitä arvellaan olevan noin 1 %:lla väestöstä. Lisäksi melkeinpä mikä tahansa ihotauti voi ilmetä myös suussa. Hoidon perusta on huolellinen diagnostiikka, sillä oireet ja löydökset ovat epäspesifisiä: limakalvojen arkuus, poltto, kipu ja kirvely pahiten vioittuneissa kohdissa, makuaistin häiriöt, limakalvojen punoitus tai keratinisaatiomuutokset sekä haavaumat.

Riskitekijät

Epäspesifisiä suuoireita on eniten menopaussi-ikäisillä naisilla, ja nykykäsityksen mukaan tyypillisimmillään kyseessä on yksi vaihdevuosiin liittyvistä oireista. Tällaisia suuoireita tavataan myös miehillä ja niiden perimmäinen syy on tuntematon. Suun kuivuminen eli syljenerityksen väheneminen altistaa kaikille suun ja hampaiden sairauksille, myös epäspesifisille oireille. Lukuisat yleissairaudet ja sadat eri lääkkeet aiheuttavat syljen erityksen vähenemistä, erityisesti verenpaine- ja sydänlääkkeet sekä psyykenlääkkeet. Voimakas antikolinerginen lääkevaikutus alentaa tehokkaasti syljeneritystä, mikä todetaan erityisen selvänä haittana psykoosilääkkeitä käyttävillä potilailla.

Seulonta

Näyttöön perustuvia seulontamenetelmiä ei ole. Lepo- ja stimuloidun syljeneritysnopeuden mittaaminen antaa kliinisesti käyttökelpoista tietoa. Aikuisten stimuloitu syljeneritys on normaalisti yli 0,7 ml/min ja leposyljen eritys yli 0,1 ml/min.

Toimenpiteet

Yksilöllinen terveysneuvonta kohdistetaan riskipotilaisiin, ts. vaihdevuosi-ikäisiin naisiin, syystä tai toisesta suun kuivumisesta kärsiviin potilaisiin ja ihosairauksien suumanifestaatioita sairastaviin. Syövän pelko on potilailla yleistä, ja siksi suun huolellinen tutkiminen ja tarvittaessa koepalan ottaminen epäilyttäviltä alueilta on paikallaan. Suun kuivuutta lievittämään on tarjolla useita kaupallisia valmisteita, ja niiden käyttö on yksilöllisesti sovitettava. Ääritapauksissa on apua peroraalisesta pilokarpiinilääkityksestä, mikäli se muuten potilaalle sopii. Riittävä päivittäinen juominen on kuitenkin tärkeintä suun kuivuuden ja muidenkin oireiden hoidossa ja erityisesti iäkkäille potilaille asiasta on syytä jatkuvasti muistuttaa. Hormonikorvaushoito saattaa lievittää menopaussiin liittyviä suuoireita, mutta tutkimusnäyttö on tässäkin niukkaa.

Purenta- ja leukanivelperäiset sairaudet ja oireet

Päänsäryn erotusdiagnostiikassa on muistettava purentahäiriöt ja leukanivelistä johtuvat särkytilat. Purenta- ja leukanivelperäisten sairauksien ja oireiden diagnostiikka perustuu kliinisen tutkimuksen ohella leukojen röntgen- ja pään magneettikuvaukseen. Hoito on lähinnä lihasten rentoutusta ja purennan tasapainottamista. Keinona käytetään purentakiskoa, jota potilas pitää nukkuessaan estämässä hampaiden narskuttelua. Myös jännitysniskan fysikaalisia hoitomenetelmiä käytetään, usein yhdistettyinä lyhytaikaiseen kipu- ja lihasrelaksanttilääkitykseen. Vaikeimmat tapaukset, kuten paha artroosi tai reumaattiset leukanivelmuutokset, joudutaan hoitamaan kirurgisesti.

Esiintyminen

Purentaelimen toimintahäiriöihin kuuluvien oireiden ja löydösten kriteerit vaihtelevat. Subjektiivisten oireiden yleisyys on aikuisväestössä 25–50 % ja kliinisten löydösten 40–90 %. Oireet ovat enimmäkseen lieviä. Tutkimusten mukaan todellista hoidon tarvetta olisi noin 7–9%:lla väestöstä.

Riskitekijät

Purennan ylikuormitus ja jännitysniska ovat merkittäviä riskitekijöitä. Huomioon on otettava myös ulkoiset ja hammashoidon yhteydessä syntyneet vammat, leukanivelten rakenteelliset seikat ja yleissairaudet, kuten reuma ja psoriaasi.

Ehkäisy

Näyttöön perustuvia ehkäisymenetelmiä ei ole. Hoidolla voidaan vaikuttaa toistuviin oireisiin (Purentaelimen toimintahäiriöt. Käypä hoito -suositus).

Seulonta

Näyttöön perustuvia seulontamenetelmiä ei ole.

Toimenpiteet

Niska-hartiaseudun kiputiloille altistavat tekijät, kuten työn laatu ja työasennot, tulee ottaa huomioon. Lisäksi tärkeää on yleinen stressin vähentäminen ja tasapainoisen purennan ylläpitäminen. Käypä hoito-suosituksen mukaan hoitomenetelmiä on paljon ja hoito yleensä tehoaa hyvin purentaelimen toimintahäiriöihin.

Leuka- ja hammasvammat

Vakavista kasvovammoista, kuten kasvoluiden murtumista, yli puolet on väkivallan aiheuttamia. Potkusta ja lyönnistä saatua vammaa voi verrata liikenneonnettomuuksissa saatuihin vammoihin ja niihin liittyy usein myös kasvo- ja leukaluiden murtumia. Kaatumiset ja kompastumiset, yhteentörmäykset, vieraan esineen osuminen hampaaseen ja urheilu ovat hammastapaturmien syitä. Suuri osa hammastapaturmista sattuu vahingossa, minkä takia niitä onkin lähes mahdotonta ehkäistä. Useimmiten vaurioituu vain yksi hammas, 70 %:lla yläetuhammas. Pysyvässä hampaistossa tavallisimmat vauriotyypit ovat kruunumurtumat, maitohampaistossa luksaatiovauriot. Irronnut pysyvän hampaiston hammas on syytä pyrkiä kiinnittämään uudelleen välittömästi, mieluiten jo tapahtumapaikalla. Jos tämä ei ole mahdollista, hammas on säilytettävä hoitoon pääsyyn asti kosteana maidossa tai pitämällä sitä suussa kielen alla.

Esiintyminen

Leikkausta ja sairaalan vuodeosastohoitoa vaativia kasvovammoja hoidetaan Suomessa vuosittain yli 3 000. Kasvojen pehmytkudosruhjeiden ja laseraatioiden sekä hammasvammojen määrä on moninkertainen vakaviin vammoihin verrattuna. Keskimäärin 3 %:lle lapsista sattuu vuosittain pysyvän hampaan tapaturma. Maitohampaiden tapaturmaisten vaurioiden yleisyydestä ei Suomesta ole lukuja, mutta muualla Pohjoismaissa niiden yleisyys on 5 %. Riski on suurin sekä pojilla että tytöillä 2–4 ja 8–10 vuoden iässä. Pojille sattuu pysyvien hampaiden tapaturmia yli kaksi kertaa niin paljon kuin tytöille.

Riskitekijät

Tapaturmille altteimpia ovat miespuoliset, nuoret ja keski-ikäiset alkoholin suurkuluttajat sekä kontaktilajeja harrastavat, jotka eivät käytä kasvo- ja hammassuojia. Liikennetapaturmissa pään ja kasvojen alueen vammojen riski on huomattava.

Ehkäisy

Yleinen valistus ja esimerkiksi järjestöjen suuntaamat kampanjat urheilijoille kasvo- ja hammassuojien käytön lisäämiseksi ovat tapaturmien ehkäisyn perusta samoin kuin turvalliseen liikenneympäristöön tähtäävät toimet. Pienten lasten hammasvammojen ehkäisy on hankalaa; turvallinen kotiympäristö lienee tärkeää, mutta kokonaan esimerkiksi kaatumisesta johtuvia tapaturmia tuskin koskaan saadaan estetyksi.

Purenta ja hampaiden asentovirheet

Ihmisen ihannepurenta on täsmällisesti määritetty jo 1900-luvun alussa, mutta sen esiintyminen on harvinaista. Nykyisin hyväksytään normaaliksi purennaksi myös lievät hampaiden kiertymät, pienet hammaslovet, lievä etuhampaiden ahtaus ja ylipurenta.

Esiintyminen

Purennan poikkeavuuksia esiintyy maitohammasvaiheessa noin 20 %:lla, vaihduntahampaistossa 39 %:lla ja pysyvässä hampaistossa 58 %:lla suomalaisista.

Riskitekijät

Tutin imeminen toisen ikävuoden jälkeen ja peukalon imeminen kuuden ikävuoden jälkeen ovat purentavirheiden riskitekijöitä. Ennen näitä ikävuosia haitallisten imemistottumusten aiheuttamien hampaiden asentovirheiden on todettu korjautuvan itsestään. Suuhengitys altistaa allergioista ja suurista kitarisoista kärsiviä lapsia purentavirheille. Lasten reuma aiheuttaa häiriöitä leukanivelten kasvulle.

Seulonta

Oikomishoidon tarvetta on tutkittu runsaasti, mutta se vaihtelee valittujen kriteerien mukaan. Suomessa hoidon tarvetta arvioitaessa korostetaan anatomisia ja toiminnallisia seikkoja. Terveyskeskuksissa oikomishoidon tarvetta arvioidaan virhepurennan vaikeusasteen perusteella kymmenportaisella asteikolla Lääkintöhallituksen vuonna 1988 antaman suosituksen mukaisesti.

Toimenpiteet

Tutin ja peukalon imemisen haitoista on syytä valistaa yleisesti. Allergioiden hoito ja tarvittaessa kitarisojen poisto sekä lasten reuman diagnosointi ja hoito ehkäisevät myös purentavirheitä.

Kirjallisuutta

1. Bartizek R D, Gerlach R W, Faller R V, Jacobs S A, Bollmer B W, Biesbrock A R. Reduction in dental caries with four concentrations of sodium fluoride in a dentifrice: a meta-analysis evaluation. J Clin Dent 2001; 12: 57–62.
2. Bjertness E, Eriksen H M. Design of a socio-ecologic caries model and testing on 50-year-old citizens of Oslo, Norway. Acta Odontol Scand 1992; 50: 151–62.
3. Finnish Cancer Registry, Institute for Statistical and Epidemiological Cancer Research. (www.cancerregistry.fi).
4. Hayes C. The effect of non-cariogenic sweeteners on the prevention of dental caries: a review of the evidence. J Dent Educ 2001; 65: 1106–9
5. Kujan O, Glenny AM, Oliver RJ, Thakker N, Sloan P. Screening programmes for the early detection and prevention of oral cancer. Cochrane Database of Systematic Reviews 2006, Issue 3. Art. No.: CD004150. DOI: 10.1002/14651858.CD004150.pub2.
6. Le Bell Y, Färkkilä M, Hiiri A, ym. Purentaelimistön toimintahäiriöt (TMD), Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen hammaslääkäriseuran Apollonia ry:n asettama työryhmä 2007.
7. Mettes T G, Nienhuijs M E L, van der Sanden W J M, Verdonschor E H, Plasschaert A J M. Interventions for treating asymptomatic impacted wisdom teeth in adolescents and adults. The Cochrane Database of Systematic Reviews 2005, Issue 2. Art. No.: CD003879. DOI: 10.1002/14651858. CD003879.pub2.
8. Nordblad A, Suominen-Taipale L, Rasilainen J, Karhunen T: Suun terveydenhuoltoa terveyskeskuksissa 1970-luvulta vuoteen 2000. Stakes, Raportteja 278. Helsinki. ISBN 951-33-1549-5, 2004.
9. Petersen P E. The World Oral Health Report 2003: continuous improvement of oral health in the 21st century – the approach of the WHO Global Oral Health Programme. Community Dentistry and Oral Epidemiology 2003; 32 Suppl 1: 3–24.
10. Robinson P G, Deacon S A, Deery C, ym. Manual versus powered toothbrushing for oral health. Cochrane Database of Systematic Reviews 2005, Issue 2. Art. No.: CD002281. DOI:10.1002/14651858.CD002281.pub2.
11. Sheiham, A., Watt, RG 2000. The common risk factor approach: a rational approach for promoting oral health. Community Dentistry and Oral Epidemiology, 28; 399–406.
12. Suominen-Taipale L, Nordblad A, Vehkalahti M, Aromaa A, toim. Suomalaisten aikuisten suun terveys. Terveys 2000 -tutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B16/2004. Helsinki .
13. Syrjänen S, Söderholm A-L, Aho T. Suusyöpä, Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen hammaslääkäriseuran Apollonia ry:n asettama työryhmä 2007.