Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Sienimyrkytykset
 
 

Ruusu

Sairauksien ehkäisy
19.1.2009
Raimo Suhonen

Ruusu on yleinen ihon ja ihonalaisen kudoksen bakteeri-infektio. Sen aiheuttaja on lähes aina beetahemolyyttinen A-ryhmän streptokokki. Ruusu on vakava, yleensä korkeakuumeinen infektio, jonka akuuttivaihe tulee ensisijaisesti hoitaa sairaalan vuodeosastolla. Se aiheuttaa jopa viikkoja kestävän työkyvyttömyyden, ja se voi johtaa pitkäkestoisiin ihon haavaumiin ja pysyviin raajaturvotuksiin. Hoitamattomana ruusu on hengenvaarallinen. Sen yleisyydessä ei ole nähtävissä muutoksia.

Riskitekijät

Ruusun uskotaan syntyvän siten, että bakteeri leviää ihon rikkoumasta ihonalaiseen pehmytkudokseen. Ei ole yhtenäistä käsitystä siitä, johtuuko ruusun melko yleinen uusiutuminen uudesta infektiosta vai aiemman infektion aiheuttajan jäämisestä kudokseen hoidosta huolimatta.

Alaraajoissa ruusun puhkeamiselle altistavia tekijöitä ovat laskimoiden tai imuteiden sairauden vuoksi syntynyt turvotus ja ihon rikkoumat, usein silsasienien infektoimissa varvasväleissä. Ruusu myös vaurioittaa imusuonia.

Diabetes lisää alttiutta sairastua ruusuun. Komplisoituneessa diabeteksessa iho rikkoutuu helpommin tuntohäiriöiden vuoksi ja haavojen paranemistaipumus on häiriintynyt, koska mikroverenkierto on heikentynyt.

Ruusun uusiutuminen lisää pysyvien kudosvaurioiden riskiä. Erityisesti toistuva ruusu vaurioittaa imusuonistoa, mikä voi johtaa pysyviin turvotuksiin.

Ehkäisy

Alaraajojen turvotuksien ja verenkierto-ongelmien syiden selvitys ja hoitaminen ovat tarpeen. Yleisin syy alaraajaturvotuksiin on laskimoverenkierron häiriö.

Diabeetikkojen jalkojen ihon hoitoon ja ehjänä pitämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Ihon säilyttäminen ehjänä on tärkeä tavoite ruusun uusiutumisen estämiseksi. Ihon sienitaudit (jalkasilsa), ekseemat (korvalehtien seutu) ja rikkoumat (sierainten iho) tulee hoitaa.

Ruusun sairastaneelle tulee selvittää altistavien tekijöiden hoidon tärkeys. Potilaalle ei kuitenkaan saa antaa käsitystä, että lääkkeetön preventio ilman antibioottia olisi yksin aina riittävä keino ruusun uusiutumisen estämiseksi.

Jos voimakasoireinen ruusu puhkeaa kolmannen kerran samalla ihoalueella, tavallisimmin alaraajassa, pysyvä ehkäisevä penisilliinilääkitys on aiheellinen. Erityisesti sen tarve korostuu potilailla, joilla on alaraajaturvotusta joko aiemman ruusun tai laskimovaurion vuoksi. Määräaikainen antibioottiprofylaksi auttaa vain suojalääkityksen ajan. Penisilliinisuoja voidaan toteuttaa lihakseen annettavalla pitkävaikutteisella penisilliinillä tai päivittäisellä V-penisilliinilääkityksellä suun kautta. Penisilliinille allergiseksi todetulle potilaalle mahdollisia lääkevaihtoehtoja ovat ensimmäisen polven kefalosporiinit, klindamysiini tai makrolidit luetellussa järjestyksessä. On kuitenkin muistettava, että vain joka kymmenes potilaiden ilmoittamista penisilliiniallergioista on todellinen.

Ks. lyhyt ohje ruusun ehkäisystä «Ruusun ehkäisy (lyhyt ohje)»1.

Kirjallisuutta

  1. Sjöblom A C, Eriksson B, Jorup-Ronström C, Karkkonen K, Lindqvist M. Antibiotic prophylaxis in recurrent erysipelas. Infection 1993; 21: 390–3.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi