Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Ebola
 
 

Akne

Sairauksien ehkäisy
19.1.2009
Timo Reunala

Esiintyminen

Akne on hyvin yleinen, krooninen talirauhasten tulehduksellinen sairaus. Taudinkuva vaihtelee lievästä komedoaknesta vaikeaan kystiseen akneen. Akne on yleisin 14–17-vuotiailla naisilla ja 16–19-vuotiailla miehillä, joilla esiintyvyys on 35–40 %. Aknea on 40 vuoden iässäkin vielä 5 %:lla naisista ja 1 %:lla miehistä. Akne ja etenkin sen lievimmät muodot näyttävät ainakin jonkin verran lisääntyneen viime vuosina. Vaikeat aknemuodot on saatu aiempaa paremmin hallintaan sisäisen isotretinoiinilääkityksen avulla. Aknelääkkeisiin käytetään vuosittain noin 3 miljoonaa euroa, joka on vajaa 10 % kaikista ihotautilääkekuluista.

Riskitekijät

Sekä perinnöllisillä että hormonaalisilla tekijöillä on vaikutusta aknen syntyyn. Samamunaisilla kaksosilla konkordanssi (samanlaisuus) aknen esiintyvyydessä on eräissä aineistoissa yli 90 % ja erimunaisilla kaksosilla alle 50 %. Laaja kaksostutkimus on varmistanut perintötekijöiden merkityksen aknen synnyssä. Niiden osuus oli 80 %, ja loput selittyi ympäristötekijöillä. Samassa tutkimuksessa riskitekijäksi osoittautui pieni apolipoproteiini A1 -pitoisuus seerumissa. Yhtäkään "aknegeeniä" ei ole toistaiseksi tiedossa. Aknen synnyn edellytyksenä on aktiivinen talirauhasen toiminta sekä lisääntynyt talineritys. Vaikuttajana on dihydrotestosteroni ja kohteena ovat talirauhasen androgeenireseptorit. Testosteronin ja muiden anabolisten steroidien käyttö johtaa helposti vaikeaan akneen. Androgeenisten hormonien määrä on usein suurentunut aknea sairastavilla naisilla ja sisäinen antiandrogeenihoito on vakiinnuttanut asemansa yhtenä aknen hoitomuotona naisilla.

Aknessa talirauhasen bakteerifloora ja etenkin Propionibacterium acnes lisääntyvät. Lisääntyneen bakteeritoiminnan, talinerityksen ja follikkeliaukon tukkeutumisen seurauksena talirauhanen ja sitä ympäröivä iho tulehtuu. Tulehdusta lievitetään paikallislääkkeillä (bentsoyyliperoksidilla, atselaiinihapolla, klindamysiinilla) tai systeemisesti akneantibiooteilla (tetrasykliineillä). Vaikean aknen tehokkain hoito on 4–6 kuukauden isotretinoiinilääkitys, jolla on mahdollista parantaa akne jopa pysyvästi. Akne lievenee tai jopa paranee kesäisin ja pahenee talvisin. Yhtenä vaikuttavana tekijänä pidetään auringon ultraviolettivaloa.

Muutama epidemiologinen tutkimus viittaa siihen, että länsimainen ruokavalio altistaisi akneen. Vähäenergiainen ruokavalio vähentää talivuotoa ja muuttaa talin koostumusta. Vastikään osoitettiin, että akne paranee ruokavaliolla, jossa 45 % energiantarpeesta saadaan matalan glykeemisen indeksin omaavista hiilihydraateista. Aknen parantuessa potilaiden paino laski ja insuliiniherkkyys lisääntyi. Aknepotilailla on todettu hyperinsulinemiaa ja siihen liittyvällä lisääntyneellä androgeenisten hormonien sekä insuliinin kaltaisen kasvutekijän tuotannolla katsotaan olevan merkitystä aknen patofysiologiassa. Aknepotilaiden riskistä saada myöhemmin metabolinen oireyhtymä ei ole tietoa. Aknea nuorena sairastaneiden miesten riski sairastua ja kuolla eturauhassyöpään saattaa olla lisääntynyt.

Seulonta

Aknen riskiä ei voi arvioida millään kokeella tai tutkimuksella. Anamnestisella tiedolla vanhempien tai sisarusten aknesta on jonkin verran ennustearvoa.

Ehkäisy

Aknen primaaripreventio yksilötasolla ei ole mahdollista, eikä myöskään väestötason keinoja aknen ehkäisemiseksi ole.

Ruokavaliomuutosten, ihonhoitotuotteiden tai kosmetologin suorittamien ihon kuorintojen vaikuttavuudesta aknen uusiutumiseen ei ole riittävää tutkimusnäyttöä.

Vaikea akne on psykososiaalisesti merkittävä, vaikutuksiltaan vaikeaan astmaan verrattavissa oleva sairaus. Aknepotilaat ovat usein depressiivisiä, mutta tiedot itsemurhariskistä ovat ristiriitaisia. Kaikilla psyykeen myönteisesti vaikuttavilla toimenpiteillä on tärkeä osa aknepotilaiden hoidossa.

Ultraviolettivalohoidolla tai etelänmatkalla on myös kosmeettinen vaikutus, koska rusketus häivyttää aknemuutokset osittain näkyvistä.

Isotretinoiinilääkehoito parantaa pysyvästi 50–60 % potilaista, jolloin sekundaaripreventiota ei tarvita.

Neuvonta

Yksilöllinen terveysneuvonta suunnitellaan anamnestisten tietojen ja löydösten perusteella. Potilaan on esimerkiksi syytä välttää suklaan ja juuston syöntiä, jos hän on todennut niiden lisäävän aknea. Jos iho on hyvin rasvainen, on tapana kehottaa pesemään aknealueet säännöllisesti saippualla tai pesuliuoksella, joiden pH-arvo on matala. Auringonottoa tai komedoaknessa myös kosmetologin hoitoja voidaan kokeilla.

Kirjallisuutta

  1. Bataille V, Snieder H, MacGregor A J, Sasieni P, Spector T D. The influence of genetics and environmental factors in the pathogenesis of acne: a twin study in women. J Invest Dermatol 2002; 119: 1317–22.
  2. Corbain L, Lindeberg S, Hurtado M, Hill K, Eaton S B, Brand-Mills J. Acne vulgaris: a disease of Western civilization. Arch Dermatol 2002; 138: 1584–90.
  3. Galobardes B, Davey Smith G, Jeffreys M, Kinra S, McCarron P. Acne in adolescence and cause-specific mortality: lower coronary heart disease but higher prostate cancer mortality: the Glasgow Alumni Cohort Study. Am J Epidemiol 2005; 161: 1094–101.
  4. Karvonen S-L. Acne fulminans and severe nodular acne. Väitöskirja. Oulun yliopisto, 1994.
  5. Kellett S C, Gawkrodger D J. A prospective study of the responsiveness of depression and suicidal ideation in acne patients to different phases of isotretinoin therapy. Eur J Dermatol 2005; 15: 484–8.
  6. Mallon E, Newton J N, Klassen A, Stewart-Brown S L, Ryan T J, Finlay J. The quality of life in acne: a comparison with general medical conditions using generic questionnaires. Br J Dermatol 1999; 140: 672–6.
  7. Smith R N, Mann N J, Braue A, Mäkeläinen H, Varigos G A. A low-glycemic-load diet improves symptoms in acne vulgaris patients: a randomized controlled trial. Am J Clin Nutr 2007; 86: 107–15.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi