Etusivu » Syöminen ja vatsan toiminta

Syöminen ja vatsan toiminta

100 kysymystä lastenlääkärille
22.1.2009
Hannu Jalanko

Imeväisen elämä keskittyy alkuvaiheessa syömiseen ja vatsan toimintaan. Ruokailuhetket ovat miellyttävä tapahtuma niin lapselle kuin äidillekin. Imetykseen liittyvät tekniset asiat opetetaan jo synnytyssairaalassa ja niistä voi aina keskustella neuvolassa. Tärkeää on, että imetysajoissa noudatetaan tervettä järkeä ja joustavuutta lapsen tarpeiden mukaan. Samoin on hyvä muistaa, että syömiskerroissa on eroja eikä lapsi syö enempää kuin on tarpeen.

Miten ravinnonsaantia seurataan?

Tavallinen huolenaihe on se, saako lapsi riittävästi ravintoa. Ruokailut tapahtuvat aluksi 3–5 tunnin välein, joskin vaihtelua esiintyy runsaasti. Pääsääntö on, että nälkäinen lapsi kertoo tarpeestaan itkemällä niin, että asia ei jää kenellekään epäselväksi. Kovin tiheä syöttäminen (1–2 tunnin välein) ei ole tarpeen ja johtaa helposti sekä lapsen että äidin turhautumiseen.

Mikäli imetyksen riittävyydestä on epäselvyyttä, kannattaa lapsen painoa seurata neuvolakontrollein. Painon kehitys on herkkä mittari lapsen ravinnonsaannista. Ensimmäisten kuukausien aikana painoa tulee lisää keskimäärin 20 grammaa päivässä, niin että viiden kuukauden ikään mennessä syntymäpaino on kaksinkertaistunut. Tärkeää on kuitenkin tietää, että ensimmäisten päivien aikana synnytyksen jälkeen lapsi menettää nestettä ja paino putoaa pari sataa grammaa. Syntymäpaino saavutetaan takaisin yleensä kymmenenteen päivään mennessä. Paino tulisi mitata aina samalla vaa'alla neuvolassa. Kovin tiheät punnitsemiset saattavat kuitenkin aiheuttaa huolta, koska painossa on luonnollista heittelyä virtsauksen ja ulostamisen mukaan.

Pienen imeväisen ravinnontarve on runsaat 100 kcal painokiloa kohti, mikä tulee tyydytetyksi silloin, kun hän saa maitoa noin kuudesosan painostaan vuorokaudessa (4-kiloisella lapsella laskennallinen tarve on siis noin 7 dl maitoa vuorokaudessa). Imetys takaa yleensä hyvin tuon määrän, mutta epäselvissä tilanteissa on syytä ottaa yhteys neuvolaan. "Syöttöpunnitusten" avulla voidaan tilanne tarkistaa. Pulloruokituilla lapsilla maidon määrä on helppo mitata ja laskea ravinnon saanti hyvinkin tarkasti.

Miksi D-vitamiinia tarvitaan?

Maito ja kotiruoka takaavat riittävän energian, hivenaineiden ja vitamiinien saannin eikä lapsi tarvitse lisävalmisteita. Poikkeuksen tästä muodostaa D-vitamiini, joka on tärkeä kalsiumin imeytymisen ja aineenvaihdunnan säätelijä. D-vitamiinivajaus johtaa helposti riisitautiin eli luustohäiriöihin ja pahimmillaan lapsen kouristeluun ja vammautumiseen. D-vitamiinin tietoinen poisjättäminen lapsen ravinnosta on aina edesvastuutonta eikä ole perusteltavissa esimerkiksi vanhempien elämänkatsomuksella. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijoiden suositukset D-vitamiinin päiväannoksiksi ovat THL:n verkkosivuilla «http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/aiheet/tietopaketit/ravitsemustietoa/suomalaiset»1.

Tarvitaanko muita lisävalmisteita?

D-vitamiini on ainoa vitamiini, jonka saannista huolehtiminen kuuluu vanhemmille. Myös A-vitamiinin saanti turvattiin aiemmin vitamiinitipoilla, mutta nykyisin katsotaan, että A-vitamiinin saanti ravinnosta on riittävästi eikä ylimääräista A-vitamiinia tule antaa. Imeväisikäinen lapsi saa kalsiumia äidinmaidosta tai sen korvikkeesta ensimmäisen ikävuoden aikana riittävästi. Leikki-ikäisen on käytettävä maitovalmisteita 5 dl vuorokaudessa riittävän kalsiumin saannin turvaamiseksi. Kalsiumvalmistetta tarvitaan, jos lapsi ei syö maitovalmisteita maitoallergian tai muun syyn takia. Lisätarve on ensimmäisen ikävuoden jälkeen 500 mg vuorokaudessa. Täysiaikaisena syntynyt lapsi saa rautaa riittävästi normaalista suositusten mukaisesta ravinnosta, eikä rautavalmisteen käytöstä ole hyötyä. Äidinmaidosta rauta imeytyy erittäin hyvin, ja korvikkeissa sitä on riittävästi

Vitamiinit ja hivenaineet ovat elimistölle tärkeitä, mutta ylimäärin niitä on turha antaa. Elimistö erittää tarpeettoman ylimäärän pois. Kun lapsi saa tarvitsevansa määrän vitamiineja ja hivenaineita ruuasta, vitamiini- ja hivenainevalmisteiden käyttö ei lisää lapsen vastustuskykyä tai muuten vahvista lasta, kuten toisinaan tunnutaan ajattelevan.

Milloin pulauttelua on syytä tutkia?

Pulauttelu syömisen yhteydessä tai sen jälkeen on normaalia kaikille vastasyntyneille ja pienille imeväisille. Sitä esiintyy puolella 2 kk ikäisistä lapsista ja valtaosalla ongelma korjaantuu 1-2 vuoden ikään mennessä. Pulauttelu johtuu ruokatorven ja vatsalaukun yhteistoiminnan kehittymättömyydestä, erityisesti ruokatorven alemman sulkijalihaksen hitaasta kypsymisestä . Pulauttelun määrä on yksilöllistä ja useimmiten se ei vaadi hoitoa.. Mikäli lapsen painon ja pituuden kehitys todetaan neuvolakontrolleissa normaaliksi,runsaskin pulauttelu on vaaratonta. Pulloruokituilla tutin reiän koko voi joskus olla liian suuri ja lisätä palauttelua runsaan maidon ja ilman saanninseurauksena. Kohoasento syödessä ja tarvittaessa maidon kiinteyttäminen apteekista saatavilla valmisteilla ovat avuksi. .

Mikäli pulauttelu muuttuu ensimmäisten viikkojen aikana voimakkaaksi, kaarimaiseksi oksenteluksi, lapsi on hyvä viedä lääkäriin. Kyseessä voi tällöin olla ns. mahaportin ahtauma, jolloin ruoka ei pääse riittävän nopeasti vatsalaukusta ohutsuoleen. Mahaportin ahtaumasta johtuvat oireet ovat yleensä pahimmillaan 3 viikon – 2 kuukauden iässä. Jatkuva oksentelu aiheuttaa lapsellle suolatasapainon häiriötä ja väsymystä. Mikäli mahaportinahtaumasta herää epäily, on aina syytä ottaa yhteys lääkäriin. Vika korjataan pienellä leikkauksella, joita maassamme suoritetaan vuosittain noin 60.

Toinen syy pulauttelun jatkumiseen voi olla ruokatorven pysyvä toiminnallinen tai rakenteellinen häiriö. Tällöin vatsalaukusta virtaa hapanta vatsansisältöä takaisin ruokatorveen ja suuhun, mikä aiheuttaa limakalvojen ärsytystä. Tämä tekee lapsen levottomaksi etenkin yöaikaan ja voi aiheuttaa hengityskatkoksia (apnea). Useilla lapsilla on lisäksi toistuvia hengitystieinfektioita, eikä paino lisäänny. Mikäli lapsella on viitteitä pysyvästä takaisinvirtausongelmasta (GER) , on syytä hakeutua lääkäriin tutkimuksiin. GER:n diagnosoinnissa käytetään vuorokauden mittaista ruokatorven happamuurekisteröintia ja tähystystä. Tilaa voidaan hoitaa ruoan sakeuttamisella, kohoasennolla, lääkkein ja joskus harvoin myös leikkauksella.

Mikä on normaalia ulostamista?

Vastasyntynyt lapsi ulostaa yleensä ensimmäisen kerran ensimmäisen vuorokauden aikana. Uloste on tummaa ja sisältää lapsenpihkaa eli nieltyä lapsivettä. Yleensä 3.–4. päivään mennessä ulosteet muuttuvat vihertävän ruskeaksi ja sisältävät vaaleita maidonjätteitä. Ulostamistiheys vaihtelee paljon. Osa lapsista ulostaa aina ruokailun yhteydessä 3–5 kertaa vuorokaudessa. Koska maitoa juomalla ulostemassaa kuitenkin kertyy hitaasti, voi ulostusväli pienellä imeväisellä venyä viikonkin mittaiseksi. Yleisesti ottaen ulostamistiheydellä ei ole suurta merkitystä, jos lapsen kasvu sujuu hyvin eikä ulostamiseen liity kipuja. Jos imeväinen ulostaa syntymästään lähtien harvoin, esimerkiksi kerran parissa viikossa, tästä on syytä kertoa neuvolakäynnillä. Eräiden harvinaisten paksusuolen sairauksien poissulku voi edellyttää lastenlääkärillä käyntiä ja joskus sairaalassa tehtäviä röntgen- ja tähystystutkimuksia.

Mikä on kolmen kuukauden koliikki?

Pienellä vauvalla koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, joka useimmiten alkaa parin viikon iässä ja jatkuu 3–4 kk:n ikään, jolloin ne usein nopeasti helpottavat. Koliikkia esiintyy noin 10 %:lla lapsista. Koliikkilapsi alkaa tavallisesti iltaisin, usein jopa hyvin samaan aikaan, huutaa voimakkaasti ja vetää itseään kaarelle. Lapsi on punerteva ja lohduttoman oloinen. Itku voi jatkua useita tunteja. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele.

Koliikin syy on tuntematon ja on mahdollista, että syitä on useampia. Aiemmin on arveltu, että koliikkivaivat ovat suoliston toiminnallinen häiriö tai ne liittyvät suolistoa suojaavan bakteerikasvuston muutoksiin. Toisaalta on esitetty, että koliikkivaivat eivät lainkaan johdu suolistosta vaan ovat seurausta lapsen hermoston kehitysviiveestä. Niinpä vallalla olevat hoito-ohjeetkin vaihtelevat jonkin verran. Joka tapauksessa iltaitkun syynä ei ole lapsen huono hoito, eikä koliikkivaivoista jää lapselle pysyviä vaurioita, vaan koliikkilapset kehittyvät myöhemmin normaalisti

Mikä auttaa koliikkiin?

Koliikkiin ei ole lääkettä, vaan se paranee itsestään kuukausien kuluessa. Perinteisen hoitokäytännön mukaan koliikkivauvojen kaasun muodostusta on hyvä vähentää mahdollisimman tehokkaasti. Lasta tulee imettää tai ruokkia pullosta rauhallisesti mahdollisimman pystyasennossa ja röyhtäyttää usein sekä syötön välissä että sen jälkeen. Apteekista saa myös ilman reseptiä Cuplaton® -nimistä lääkettä, joka pienentää suolistossa olevien ilmakuplien kokoa. Sitä käytetään ruokailujen yhteydessä pakkauksessa olevien ohjeiden mukaan. Lääke on täysin vaaraton, mutta sen tehosta ei olla yksimielisiä.

  • Rytminen keinuttelu ja liikuttelu usein auttavat. Lasta voi kanniskella, istua hänen kanssaan keinutuolissa tai liikutella edestakaisin rattaissa.
  • Jos keinuttelu ei auta noin puoleen tuntiin, on hyvä kokeilla lapsen asettamista omaan rauhaansa vatsalleen sänkyyn. Tällöin ovi on syytä sulkea ja vanhempien tulisi keskittyä muihin askareisiin. Jos huuto jatkuu yli 15 minuuttia, voidaan jälleen kokeilla tuudittamista.
  • Tärkeää on, että jos lapsi on rauhallinen, häntä ei tule keinuttaa vaan hänen pitää viihdyttää itse itsensä uneen. Lapsi oppii muuten helposti vaatimaan tuudittamista nukahtaakseen.
  • Nukkumisrytmiä tulisi painottaa yöhön ja välttää kovin pitkiä päiväunia ennen iltaa.
  • Lasta ei tule syöttää joka kerta kun hän itkee. Vatsan tyhjeneminen kestää pari tuntia ja kovin tiheät syötön yritykset voivat vain pahentaa tilannetta.

Milloin koliikkivauva viedään lääkäriin?

Vauvan koliikkivaivat voivat olla iso murhe perheessä. Illat ja yöt kuluvat vauvaa kannellessa ja rauhoitellessa. Koliikkilapsen vanhempien yöuni saattaa jäädä muutamaan tuntiin. Jos voimat alkavat loppua, on syytä kääntyä neuvolan tai lääkärin puoleen. Ylirasittunut äiti tai isä ei aina pysty rauhoittamaan lasta. Tarvittaessa vaikeaa koliikkia poteva lapsi, joka sekoittaa koko perheen vuorokausirytmin, voidaan ottaa sairaalan lastenosastolle "rytmitykseen".