Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Enterorokko
 
 

Korvatulehdus

100 kysymystä lastenlääkärille
22.1.2009
Hannu Jalanko

Välikorvatulehdus (Otitis media acuta eli otiitti) tai lyhyemmin korvatulehdus on yleinen pienten lasten tauti. Useimmiten korvatulehduksia sairastavat 1–3-vuotiaat ja yli 90 % niistä ilmenee alle 5-vuotiailla. Korvatulehdus ja flunssa ovat yleisimmät lääkärissäkäynnin syyt pienillä lapsilla.

Miten välikorvatulehdus syntyy?

Korvatulehdusta edeltää lähes aina limainen hengitystietulehdus. Limakalvojen turvotus ja limaneritys ahtauttavat korvatorvea, joka yhdistää välikorvan ja takanielun, ja on tärkeä välikorvan paineen tasauksessa. Korvatorven toiminnan heikkenemisen seurauksena nenänielussa asusteleville bakteereille syntyy otolliset olosuhteet tulehduksen aiheuttamiseksi välikorvassa. Tutkimuksissa on todettu, että tärkein korvatulehduksille altistava tekijä ovat juuri hengitystieinfektiot, joita päiväkodeissa on runsaasti tarjolla. Syytä siihen, miksi toiset lapset sairastavat runsaasti korvatulehduksia ja toiset eivät juuri koskaan, ei kuitenkaan ole saatu selville. Herkkyyden uskotaan liittyvän korvatorven rakenteellisiin ja toiminnallisiin eroihin. Korvatulehdus ei aiheudu ulkoisista syistä kuten huonosta korvien suojaamisesta kylmällä ilmalla. Korvatulehdus ei myöskään tartu lapsesta toiseen, joten korvatulehdusta poteva lapsi ei ole ympäristölleen "vaarallinen".

Milloin epäillä korvatulehdusta?

Välikorvatulehdusta potevilla lapsilla esiintyy yleensä nuhaa ja yskää. Selvä kuume todetaan vain neljäsosalla lapsista. Osalla on myös silmän sidekalvontulehdus. Tärkeä oire on korvakipu, jota esiintyy noin 75 %:lla. Isot lapset kertovat korvan särkevän ja joskus myös valittavat kuulon huonontumista. Pienillä lapsilla kiputuntemukset ilmenevät ennen kaikkea yölevottomuutena, sillä välikorvan märkä painaa makuuasennossa herkkää tärykalvoa. Pienet lapset voivat myös haroa korviaan kivun merkiksi. Korvien harominen on kuitenkin imeväisillä yleistä eikä yleensä liity korvatulehdukseen vaan esimerkiksi väsymiseen. Neljäsosassa korvatulehduksista ei korvakipua esiinny, vaan oireina ovat lähinnä pitkittynyt nuhaisuus ja tukkoisuus sekä yskä.

Korvakipu ei aina merkitse hoidettavaa välikorvatulehdusta, sillä limaisuus voi saada aikaan kivuliasta painetta korvassa. Myös nielutulehduksesta kärsivät pienet lapset voivat valittaa korvakipua. Korvalehden painamisen tai liikuttelun tai minkään muunkaan kotikonstin avulla ei korvatulehdusta voi varmuudella todeta. Korvatulehduksen toteaminen edellyttää korvalampulla (otoskoopilla) tehtävää korvatutkimusta.

Vienkö korvakipuisen yöllä lääkäriin?

Korvakipu alkaa usein yöllä ja tällöin on päätettävä, lähteäkö lääkäriin heti vai vasta aamulla. Säryn ensiapuna voidaan käyttää kuumelääkkeitä, eikä tulehduksen menestyksekäs hoito edellytä välitöntä lääkäriin lähtemistä, vaan käynti voidaan siirtää aamuun tai seuraavaan päivään. Jos kotona on puuduttavia korvatippoja, voi niitä käyttää lisälääkityksenä. Kuumelääkettä voi antaa lapselle turvallisesti yöllä, vaikka tilanne olisi epäselväkin. Aamulla on hyvä viedä lapsi lääkäriin, vaikka hän ei enää olisi kivuliaskaan, sillä pystyasennossa kipu usein helpottuu tulehduksesta huolimatta.

Miksi korva vuotaa?

Tärykalvo suojaa ulkoapäin välikorvaa ja korvan tulehtuessakin märkä pysyy välikorvassa. Joskus märän aiheuttama paine saa aikaan tärykalvon repeytymisen, jolloin märkää valuu ulos korvakäytävää pitkin. Usein tämä havaitaan aamulla , kun tyynyssä on märkäistä eritettä. Tärykalvon puhkeaminen johtaa heti kivun helpottumiseen. Tärykalvon repeytymä korjaantuu itsestään eikä ole vaarallista. Vuotava korva edellyttää kuitenkin lääkärissäkäyntiä ja korvatulehduksen hoitoa sekä tärykalvon tilan kontrollia muutaman viikon päästä. Siihen asti korva on hyvä suojata vedeltä esimerkiksi kylvetettäessä. Jos lapselle on asetettu korviin ilmastointiputket, märän erittyminen merkitsee niin ikään korvatulehdusta ja lääkärissäkäyntiä.

Pitääkö korvia puhdistaa?

Korvakäytävän suuaukossa näkyy usein rusehtavaa eritettä, vaikkua. Vaikku on korvakäytävän solujen erittämää vahaa, jonka tehtävä on suojella korvakäytävää. Vaikkua voi varovasti puhdistaa pumpulitikulla korvakäytävän suulta, mutta itse korvakäytävään ei tule kajota. Tärykalvo sijaitsee pienellä lapsella lähellä korvakäytävän aukkoa ja pumpulitikku voi sen helposti rikkoa. Vaikku on myös korvakäytävän suojaamisessa olennainen, ja liika puhdistaminen voi johtaa korvakäytävän tulehtumiseen. Korvien innokkaasta pudistamisesta voi siis olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Korvia ei siis ennen lääkärissäkäyntiäkään pidä puhdistaa "liasta".

Miksi korva "menee lukkoon"?

Kouluikäiset lapset voivat valittaa korvien "lukkiutumista". Syitä korvatuntemuksiin on kolme. Korvakäytävä voi olla täynnä vaikkua, jolloin tärykalvo ei ole enää yhteydessä ulkoilmaan ja kuulo on heikentynyt. Toinen mahdollisuus on välikorvatulehdus tai nk. liimakorva, jolloin välikorvaerite estää tärykalvon liikkeen. Kolmas syy korvatuntemuksiin on flunssan yhteydessä se, että välikorvan paine ei limaisuuden vuoksi tasaannu ulkoilman paineen kanssa. Tämäkin aiheuttaa korvatuntemuksia. Oikean syyn selvittäminen edellyttää lääkärissäkäyntiä.

Miten välikorvantulehdus todetaan?

Välikorvatulehduksen toteaminen korvalampulla on yleensä helppoa: punertavan ja usein pullottavan tärykalvon takana sijaitseva välikorva on täynnä kellertävää märkää. Tulehduksen toteamisessa voidaan varsinkin isommilla lapsilla käyttää myös nk.tympanometria. Luotettava diagnostiikka kuitenkin edellyttää, että lapsen korvakäytävästä on saatu suurin osa vaikusta poistetuksi ja että lapsi pysyy tutkimuksen ajan paikoillaan. Koska lapsi ymmärrettävästi vastustaa sekä kiinnipitämistä että korvien puhdistamista, korvatutkimus on usein koettelemus niin lapselle kuin vanhemmillekin. Se onnistuu kuitenkin yleensä hyvin, kun toinen vanhemmista pitää lapsen hetken aikaa paikoillaan lääkärin opastamassa otteessa. Vanhempien päättäväisyys tutkimuksen aikana on ilman muuta lapsen edun mukaista.

Onko korvalöydös aina selvä?

Märkäerite välikorvassa on kiistaton korvatulehduksen merkki. Toisinaan korvalöydös on kuitenkin vähemmän selkeä.. Esimerkiksi punertava tärykalvo ilman välikorvassa nähtävää märkää voi olla merkki alkavasta korvatulehduksesta, ohimenevästä virusärsytyksestä tai lapsen itkemisen aiheuttamasta "huutopunoituksesta". Toisaalta välikorvassa voidaan hengitystietulehduksen yhteydessä nähdä eritettä ilman selviä tulehduksen merkkejä kuten tärykalvon punoitusta. Ongelmana on lisäksi se, korvaoireet ja -löydökset voivat melko nopeasti muuttua. Esimerkiksi korvamärkä voi ilmaantua muutamassa tunnissa niin, että yön korvakipu on seurausta reilusta tulehduksesta vaikka edellispäivänä lääkäri oli todennut korvat terveiksi. Löydösten vaihtelu tuo mukanaan sen, että korvatulehduksen diagnostiikka ei koskaan ole täydellistä. Yleisohje on, että epäselvissä tilanteissa kannattaa ottaa päiväaikaan yhteys lääkäriin, joka tarvittaessa tutkii korvat uudelleen.

Miten välikorvatulehdus hoidetaan?

Välikorvatulehdus hoidetaan Suomessa useimmiten antibiooteilla, sillä märkäisen välikorvantulehduksen aiheuttavat potilaan nenänielusta korvaan joutuneet bakteerit- tosin usein yhdessä virusten kanssa. Korvatulehduksen tärkeimmät aiheuttajabakteerit ovat pneumokokki, hemofilus ja branhamella. Antibiootin valintaan vaikuttavat lapsen ikä, aiemmin saadut lääkitykset sekä mahdolliset lääkeallergiat. Lääkärin valittavana on kymmenkunta eri antibioottia, joista on tarjolla useita erinimisiä valmisteita. Lääkkeen ja potilaan tilanteen mukaan hoito voi kestää kerta-annoksesta yli viikon kuuriin. Tavallisimpien penisilliinivalmisteiden kohdalla lääkitykset kestävät yleensä 5–7 vuorokautta. Uusiutuneiden korvatulehdusten hoidossa käytetään puolestaan herkästi10 vuorokauden lääkityksiä.

Kuinka nopeasti lääkitys tehoaa?

Hoidon alettua tulehdus korvassa rauhoittuu 2–3 päivässä. Usein korvakipu on loppunut jo seuraavana päivänä. Kuumelääkettä kannattaa käyttää etenkin yöaikaan 1–2 päivää antibioottihoidon aloituksen jälkeen. Korvan paraneminen täysin vie usein viikkoja. Välikorvamärkä muuttuu ensin kirkkaaksi eritteeksi, jonka häviäminen voi kestää pitkäänkin. Tämän vuoksi korvien jälkitarkastus tehdään mieluiten muutaman viikon kuluttua hoidon aloituksesta.

Voiko korvatulehdus parantua ilman antibioottia?

Välikorvatulehdus on bakteeri-infektio, joka aiheuttaa elimistön tulehdusreaktion eli valkosolujen ja tulehdusnesteen kertymisen korvaan. Korvamärkä on juuri tätä tulehduseritettä. Valkosolujen tehtävä on eliminoida bakteerit, mikä johtaa paranemiseen. Välikorvantulehdus voi siis parantua ilman antibioottiakin. On arvioitu, että jopa suurin osa (noin 70 %) korvatulehduksista paranisi ajan myötä ilman lääkitystä, ja esimerkiksi Hollannissa on tapana jäädä tulehduksen alussa seuraamaan tilannetta ilman suun kautta annettavaa antibioottia.

Suomessakin on viime vuosina keskusteltu vilkkaasti korvatulehduksen hoidosta, onhan se tärkein lasten antibioottihoidon aihe. Tavoitteena luonnollisesti on, että antibioottihoito annetaan vain niille lapsille, jotka siitä hyötyvät. Ongelmana on kuitenkin, että alkuvaiheen löydösten perusteella ei voi luotettavasti erottaa itsestään paranevaa tulehdusta sellaisesta, joka tulee jatkumaan. Toistaiseksi tiedetään, että molemminpuolinen tulehdus ja tulehduksen ilmaantuminen "putkikorvaan" harvoin paranee itsestään.Useimmissa maissa – kuten Suomessa - korvatulehdus hoidetaankin pääsääntöisesti edelleen antibiootein. Mikäli päädytään seurantaan, seuraava lääkärissäkäynti on syytä tehdä muutaman päivän sisällä ensikäynnistä, joilloin tilanne arvioidaan uudestaan.

Milloin tärykalvopisto tehdään?

Tärykalvopisto ja märän imeminen korvasta ovat eräs eniten keskusteltuja ja ehkä pelätyimpiäkin hoitomuotoja. Tärykalvopistoa on nimenomaan Suomessa käytetty aiemmin runsaasti korvatulehduksen hoidossa. Tärykalvopisto on vaaraton toimenpide, jonka avulla korvakipu saadaan hellittämään ja jonka tekeminen ei merkitse sitä, että lapselle täytyisi aina jatkossakin tehdä kyseinen toimenpide. Tärykalvopiston avulla saadaan myös märkänäyte bakteeriviljelyä varten, jolloin tulehduksen aiheuttaja voidaan tunnistaa, mikä on tarpeen erityisesti pitkittyneissä tulehduksissa. Epäselvissä tilanteissa, kun tärykalvo on samea ja läpinäkymätön, tärykalvopisto on lisäksi ainoa keino selvittää, onko välikorvassa eritettä vai ei.

Tärykalvopiston ongelma on se, että huolellinenkaan puudutus ei täysin poista toimenpiteeseen liittyvää kipua. Lisäksi sen tarpeellisuus yksinkertaisen korvatulehduksen hoidossa ei ole kiistaton. Toisin sanoen tavallisen korvatulehduksen hoidossa pärjätään yleensä ilman tärykalvopistoa, mutta jos lapsi on erittäin kivulias tai tulehdus on muuten erityisen ongelmallinen, tärykalvopisto ja märkäeritteen tutkiminen voivat olla hyödyllisiä.

Miksi ja milloin jälkitarkastus?

Useimmat lasten infektiot eivät vaadi tarkastusta toipumisen jälkeen. Riittää, kun lapsi on oireeton ja voi hyvin. Korvatulehdus on tästä poikkeus, sillä paranemista ei voi todeta muutoin kuin korvaan katsomalla. Jälkitarkastuksessa varmennetaan, että korvassa ei ole enää märkää tai muutakaan eritettä. Koska korvien toipuminen tulehduksesta vie useita viikkoja, jälkitarkastus tehdään yleensä noin kuukauden kuluttua ensimmäisestä käynnistä. Tällöinkin välikorvassa voi olla vielä eritettä, mikä edellyttää toista tarkastusta muutaman viikon kuluttua.

Mikä on korvakierre?

Syksyllä ja talvella on yleistä, että sairastetun korvatulehduksen jälkeen todetaan 2–3 viikon kuluttua uusi tulehdus. Kyse on yleensä tulehduksen uusimisesta eikä vanhan tulehduksen jatkumisesta. Tavallisimmin uuden tulehduksen on aikaansaanut tuore flunssa ja sen muassaan tuoma limaisuus. Uusiutumista todetaan kolmanneksella lapsista ja valtaosalla tilanne rauhoittuu parin tulehduksen jälkeen. Pienellä osalla lapsista korvatulehdukset kuitenkin uusivat tiheään eli lapsi ajautuu "korvakierteeseen", jonka epävirallisena rajana voidaan pitää neljää tulehdusta puolen vuoden aikana. Ei tiedetä, miksi tulehdukset toistuvat osalla lapsista. Kuten edellä on esitetty, herkkyys voi ainakin osin liittyä korvatorven toimintaan. Mikäli lapsella on korvatulehdusten lisäksi runsaasti muita infektioita, saattaa kyse olla myös lapsen puolustusjärjestelmän heikkoudesta, mikä on kuitenkin harvinaista.

Mikä on liimakorva?

Tiheiden korvatulehdusten lisäksi toinen pelätty ongelma on nk. liimakorva (sekretorinen otiitti), jolloin välikorvaan on märkäeritteen sijasta kertynyt limaista ja liimamamista nestettä. Tämä neste estää tärykalvon liikettä ja huonontaa kuuloa. Yleensä liimakorva on seurausta tavallisesta korvatulehduksesta, mutta aina ei edeltävää infektiota ole osoitettavissa. Liimakorva voi tulla ilmi yllätyksenä esimerkiksi kuulontarkastuksessa. Liimakorva ei aiheuta lapselle kipua. Iso lapsi osaa joskus kertoa korvan "tuntuvan omituiselta". Liimakorvansyntymekanismia ei tarkoin tunneta. Viime aikaiset tutkimukset osoittavat, että erite on ns. biofilmiä, joka sisältää bakteereja ja niiden osia, sokerirakenteita ja proteiineja, jotka voivat vaurioittaa välikorvan limakalvoa. Liimakorvan hoitoon ei tunneta tehokkaita lääkkeitä. Se voi parantua itsestään, ja siksi liimakorvaa jäädään ensin usein seuraamaan. Mikäli tilanne ei muutamassa kuukaudessa korjaudu, lapsi ohjataan korvalääkärille ilmastointiputkien laittoon.

Voiko korvatulehduksia ehkäistä?

Korvatulehduksen ehkäisimeksi ei ole olemassa hyviä keinoja. Perinteinen suositus on, että flunssan aikana lapsen pääpuolta pidetään kohoasennossa, jolloin lima mahdollisesti valuu huonommin korvaan. Viime aikoina on myös kokeiltu "puhallushoitoa" pitämään korvatorvi auki nuhan aikana. Nuhan hoitoon voidaan myös käyttää lääkkeitä, kuten antihistamiineja ja limakalvon turvotusta vähentäviä lääkkeitä. Niiden tehoa korvatulehduksen estossa pidetään kuitenkin huonona. Korvakierteeseen ajautuneille lapsille on myös kokeiltu antibioottiestohoitoa esimerkiksi leikkaushoitoa odoteltaessa. Estolääkitystä annetaan myös lapsille, joilla tulehdukset jatkuvat leikkaushoidosta huolimatta. Lääkettä annetaan pieni määrä iltaisin muutaman kuukauden, esimerkiksi talvikauden ajan. Estohoidon suosio on kuitenkin viime vuosina vähentynyt. Korvatulehdusten ehkäisyä on kokeiltu myös ksylitolipurukumin käytöllä – huonoin tuloksin. Koska välikorvatulehdus on yleensä flunssan jälkitauti, viime mainittujen vähentäminen edesauttaa myös korvatulehdusten vähenemistä. Tämä on kuitenkin käytännössä hyvin vaikeata.

Milloin kitarisanpoisto?

Kitarisa on imukudosta sisältävä rauhanen, joka sijaitsee korvatorven aukon lähellä takanielussa. Kitarisa on osa hengitysteiden puolustusjärjestelmää ja kooltaan hyvin vaihteleva. Iso kitarisa voi ahtauttaa nenänielua ja häiritä pikkulapsille tärkeää nenähengitystä sekä pahentaa flunssan oireita. Niinpä selvästi suurentunut kitarisa usein poistetaan , kun lapsella on jatkuvaa limaisuutta.

Toinen syy kitarisanpoistoon (adenotomia) ovat toistuvat korvatulehdukset. Viime vuosina on kuitenkin runsaasti keskusteltu siitä, kuinka tehokas kitarisanpoisto todella on korvatulehdusten ehkäisyssä. Suomalaisetkin tutkimukset viittaavat siihen, että varsinkaan pienimmillä lapsilla (alle 2-vuotiaat) kitarisanpoistostasta ei ole hyötyä. Sen sijaan isoilla lapsilla ja niillä, joilla tulehdukset jatkuvat ilmastointiputkien laiton jälkeenkin, leikkauksesta voi olla hyötyä. .

Kitarisanpoiston suorittaa korvalääkäri lapsen ollessa täydessä nukutuksessa. Itse leikkaus kestää lyhyen ajan, mutta nukutuksesta toipuminen vie muutaman tunnin. Kitarisanpoisto on turvallinen leikkaus eikä aiheuta jälkiseuraamuksia. Yksiselitteistä rajaa siihen, monennenko korvatulehduksen jälkeen leikkaus on perusteltu ei ole, vaan asiasta sovitaan korvalääkärin kanssa. Viime vuosina kitarisaleikkausten määrät ovat vähentyneet.

Milloin korvien putkitus?

Kitarisaleikkauksen yhteydessä tai erillisenä leikkauksena korvalääkäri voi asentaa korviin ilmastointiputket (tympanostomia). Muovi- tai titaaniputket kiinnitetään tärykalvoon siten, että ne takaavan suoran yhteyden välikorvasta ulkoilmaan. Korvien putkitus on erityisesti tarpeen silloin, kun lapselle on kehittynyt liimakorva. Mikäli ongelmana ovat toistuvat tulehdukset, putkien asennus päätetään tapauskohtaisesti. Ilmastointiputket pysyvät kiinni tärykalvossa yleensä kuukausien, joskus vuosien, ajan ja irtoavat sitten yleensä itsestään. Kylvyssä, suihkussa ja uidessa vesi voi päästä ilmastointiputken kautta välikorvaan, mikä ei ole suotavaa. Niinpä korvia on hyvä suojella apteekista saatavien silikonitulppien avulla.

Mitä tehdä, kun putkikorva vuotaa?

Ilmastointiputkien asennuksen jälkeen mahdollinen korvatulehdus ilmenee märkävuotona korvasta. Koska märkä pääsee valumaan ulos, korva ei ole kipeä. Vuotavaa putkikorvaa hoidetaan useimmiten samoin kuin normaalia korvatulehdusta eli suun kautta annettavalla antibiootilla. Joskus voidaan yrittää hoitoa korvatipoilla ja toistuvilla huuhteluilla. On muistettava, että korvamärkä voi tukkia putken, jolloin märkä ei pääse valumaan ulos. Tällöin lapsi kokee kipua korvassa samoin kuin normaalitilanteessa.

Onko välikorvatulehduksista pysyvää haittaa?

Korvassa oleva erite haittaa kuuloa korvatulehduksen aikana. Erityisesti liimakorva on haitallinen kuulolle. Toisaalta tiheät välikorvatulehdukset tai liimakorva eivät vauriota kuuloa pysyvästi. Myöskään välikorvantulehduksen hoidon viivästyminen ei ole vaarallista. Mikäli korvakierre osuu samaan aikaan kun lapsi opettelee puhumista, se voi mahdollisesti hidastaa puheen kehittymistä. Pysyviä vaikutuksia puheeseen ei kuitenkaan ole.

Mikä on korvakäytävän tulehdus?

Korvakipu ei aina johdu välikorvatulehduksesta. Etenkin kesäaikaan ja etelänmatkaajilla voi kivun syynä olla korvakäytävän tulehtuminen eli ulkokorvantulehdus (Otitis externa eli eksterni otiitti). Tällöin korvakäytävän seinämään voi ilmaantua märkäpaise tai koko korvakäytävän pinta on punoittava ja märkäinen. Tulehdus aiheuttaa herkästi voimakkaan kivun, silla turvotus painaa kipuhermoja korvakäytävän luurakenteita vastaan. Usein oireena ilmenee myös märkävuotoa korvasta. Korvakäytävän tulehdus voi kehittyä runsaan uimisen seurauksena ja silloin kun korvakäytävän pinta on rikkoutunut esimerkiksi korvien kaivamisen vuoksi. Korvakäytäväntulehdus edellyttää lääkärissäkäyntiä ja korvakäytävän huuhtelua. Kotihoitona käytetään useimmiten korvatippoja, jotka sisältävät antibioottia ja glukokortikoidia. Jos korvakäytävä on voimakkaasti tulehtunut, voidaan käytävään asettaa antibioottivoidetta sisältävä harsotaitos. Tällöin hoito edellyttää useampia lääkärissäkäyntejä. Korvakäytävätulehdusta hoidetaan toisinaan myös suun kautta annettavalla antibiootilla.

Milloin lääkäriin?

Korvatulehduksen toteaminen ja hoito edellyttävät käytännössä aina lääkärissäkäyntiä. Lääkäriin on syytä ottaa yhteyttä, kun:

  • Flunssainen lapsi muuttuu kivuliaaksi tai alkaa heräillä yöllä.
  • Pienen lapsen flunssa pitkittyy yli 2 viikon mittaiseksi.
  • Leikki-ikäinen lapsi tai koululainen sanoo korvan olevan kipeä.
  • Korva alkaa vuotaa märkää.
  • Silmien rähmiminen jatkuu hoidosta huolimatta.
  • Lapsi, jolla on ilmastointiputket, muuttuu kivuliaaksi tai korva alkaa vuotaa tai vuoto ei lakkaa usean päivän antibioottihoidosta huolimatta.
  • Herää epäily, että lapsen kuulo on heikentynyt.
 
Kansi: skl100 kysymystä lastenlääkärille
100 kysymystä lastenlääkärille -kirjassa käsitellään tavallisimpia lasten sairauksia ja kysymyksiä, jotka usein tulevat esille lastenlääkärin vastaanotolla. Vaikka useimmat maailmanlaajuisesti tärkeät lastentaudit ovat maassamme menneisyyttä, lapsiperheiden arkea hankaloittavat edelleen suuret ja pienet terveysongelmat, kuten infektiot, allergiat, tapaturmat ja monet muut vaivat. Lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko kuvaa teoksessaan sairauksien taustoja ja neuvoo, milloin on paikallaan viedä lapsi lääkärin vastaanotolle.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi