Nenänieluun liittyy lokerosto, jossa sijaitsevat mm. poski- ja otsaontelot. Poskiontelot kehittyvät varhain ja infektio-ongelmia ne voivat aiheuttaa jo 3–5 vuoden iässä. Otsaontelot kehittyvät sen sijaan vasta 6 vuoden iästä lähtien, joten niiden tulehtuminen on mahdollista vasta kouluiässä.
Nenän sivuontelotulehduksella (sinuitis maxillaris acuta eli sinuiitti) tarkoitetaan märkäisen eritteen kertymistä sivuonteloihin samalla tavalla kuin välikorvantulehduksessa. Sen aiheuttajana ovat myös samat bakteerit eli tavallisimmin pneumokokki, hemofilus tai branhamella. Tulehdus kehittyy useimmiten flunssan jälkitautina, toisinaan myös allergisen nuhan seurauksena. Viime vuosina on opittu, että myös tavallisen flunssan aikana sivuonteloissa on usein eritettä, mikä on hieman sekoittanut käsitteitä. Muutaman päivän sisällä nuhakuumen alusta ilmaantuva limakalvoturvotus ja erite häviävät kuitenkin valtaosalla itsestään. Varsinaisella sivuontelotulehduksella tarkoitetaan bakteeriperäistä tulehdusta, joka antaa oireita 10 päivää nuhakuumeen alusta ja jonka tunnusmerkki on märänmuodostus. Taudin synty on siis samanlainen kuin välikorvantulehduksen eli aiheuttajabakteeri ei ilmesty nenään tartuntana toiselta lapselta, vaan kyse on lapsen omasta bakteerikannasta, joka aiheuttaa tulehduksen olosuhteiden muodostuttua suotuisiksi limaisuuden myötä.
Sinuiitin oireet vaihtelevat. Aikuisilla ja nuorilla poskiontelontulehdus aiheuttaa usein helposti tunnistettavat oireet: paksun nuhan, päänsäryn ja painontuntemusta poskipäissä. Tällainen äkillisesti kehittyvä oireisto hengitystieinfektion jälkitautina on myös kouluikäisillä lapsilla helposti tunnistettavissa. Pienillä lapsilla poskiontelontulehdus kuitenkin kehittyy usein salakavalammin ja oireet ovat epäselvemmät. Yskä etenkin öisin ja aamuisin on eräs oireista ja usein lapsi tuodaan tutkimuksiin nimenomaan pitkittyneen yskän vuoksi. Nenäoireina voi esiintyä paksua tai juoksevaa nuhaa, mutta nenäoireet saattavat olla myös hyvin vaatimattomia. Pahanhajuista hengitystä on todettavissa noin puolella poskiontelotulehdusta potevista lapsista. Alle puolella potilaista on kuumetta. Mikäli otsaonteloihin on kehittynyt tulehdus, oireistoon usein liittyy otsasärky. Tällöin on syytä hakeutua aina lääkäriin. Samoin, jos lapsella on havaittavissa silmäluomien tai posken alueen turvotusta nuhakuumeen yhteyessä, on syytä kääntyä lääkärin puoleen.
Nenän sivuontelontulehdusta edeltää useimmiten virusperäinen flunssa, joka aiheuttaa limakalvoturvotusta ja -vauriota. Tällöin nenäontelon ja sivuonteloiden välinen aukko voi tukkeutua ja aiheuttaa bakteeriperäisen tulehduksen kehittymisen onteloon. Normaalisti sivuonteloiden erite poistuu kyseisen aukon kautta limakalvon pinnan värekarvojen avulla. Ei ole yllättävää, että jatkuvaa allergista nuhaa potevilla lapsilla esiintyy melko usein myös nenän sivuontelotulehduksia. Mikäli allergisen lapsen nuha ei parane allergialääkkeillä, on syytä kääntyä lääkärin puoleen.
Mikäli potilaan oireisto on selvä, lääkäri voi päätyä diagnoosiin ja hoidon aloitukseen ilman röntgentutkimuksia. Osuvuus ei tällöin ole täydellinen, mutta useimmiten riittävä. Jos tulehdus halutaan varmentaa, voidaan ottaa nk. NSO-röntgenkuva nenän sivuonteloista. Kolmas diagnosointitapa on sivuonteloiden ultraääni- eli kaikututkimus. Viime mainittu on helppo ja hyödyllinen tutkimus erityisesti aikuisille ja kouluikäisille. Alle seitsemän vuoden ikäisillä niin röntgenkuvaus kuin kaikututkimuskin ovat jonkin verran epäluotettavia ja niinpä pienillä lapsillä päätökset tehään usein oireiden perusteella. Laboratoriokokeista ei juurikaan ole hyötyä sinuiitin toteamisessa.
Sivuontelontulehdusta hoidetaan antibiootilla samanlaisin periaattein kuin välikorvantulehdusta. Viime aikoina on keskusteltu paljon siitä, tarvitaanko antibioottihoitoa sivuontelontulehduksen hoidossa. Useat tulehdukset varmastikin paranevat itsestään ajan myötä. Toisaalta antibioottilääkitys nopeuttaa ja varmistaa paranemisen ja niinpä sitä käytetään edelleen yleisesti hoidoksi . Otsaontelontulehduksen hoito antibiooteilla ja tarvittaessa myös onteloiden avauksella on erityisen tärkeää. Antibioottihoidon ohella voidaan lääkityksenä käyttää limakavoa supistavia nenäsumutteita, jotka edesauttavat eritteen valumista pois oneteloista. Runsas niistäminen on myös suositeltavaa.
Poskionteloiden punktio ja huuhtelu ovat perinteinen tapa hoitaa sinuiittia. Punktio on edelleen tärkeä hoitomuoto aikuisilla silloin, kuntulehdus pitkittyy antibioottihoidosta huolimatta. Lasten poskionteloiden punktioon suhtaudutaan pidättyväisemmin kuin aikuisten, sillä alle kouluikäisillä toimenpide edellyttää yleensä nukutusta. Mikäli lapsella kuitenkin todetaan sitkeä tulehdus, voidaan tilanne hoitaa suoraan ns. antrostomialla, jolloin poskiontelot ilmastoidaan pysyvämmin. Tämän toimenpiteen korvalääkäri tekee aina nukutuksessa. Erityisen hankalissa tapauksissa voidaan suorittaa myös laajempi nenän sivuonteloiden saneerausleikkaus.
Seuraavissa tilanteissa on syytä hakeutua lääkäriin:
