Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Ebola
 
 

Virtsatietulehdus

100 kysymystä lastenlääkärille
22.1.2009
Hannu Jalanko

Virtsatietulehdus on bakteerien aiheuttama infektio, joka on yleinen varhaislapsuudessa niin tytöillä kuin pojillakin. Myöhemmin kouluiässä virtsatieinfektioita potevat lähinnä tytöt. Tulehdus voi rajoittua virtsarakkoon (kystiitti) tai levitä ylemmäksi munuaisaltaisiin (Pyelonephritis acuta eli pyelonefriitti). Lasten virtsatietulehdukset edellyttävät aina huolellista antibioottihoitoa ja sen jälkeistä seurantaa.

Mikä aiheuttaa virtsatietulehduksen?

Virtsatieinfektion aiheuttaa yleensä Escherichia coli – bakteeri, joka joutuu virtsateihin potilaan omasta suolistosta. Se kulkeutuu ensin peräaukon alueelta virtsaputkeen ja siitä edelleen ylemmäs virtsateihin. Myös eräät muut suoliston bakteerit (kuten klebsiella, proteus, enterokokki) voivat aiheuttaa virtsatietulehduksia, mutta ne ovat lapsilla E. colia huomattavasti harvinaisempia tulehduksen aiheuttajia. Virtsatieinfektio ei tartu ihmisestä toiseen.

Mitkä ovat virtsatieinfektion oireet?

Isoilla lapsilla kirvely virtsatessa, tihentynyt virtsaamistarve sekä usein kuumeilu viittaavat tulehdukseen. Tihentynyt virtsaamistarve ilmenee toistuvina WC-käynteinä ja joskus yökasteluna. Mikäli virtsaamisessa tapahtuu selvä muutos, on siis aina syytä hakeutua lääkäriin. Tosinaan leikki-ikäisillä tytöillä ja pojilla "jatkuva vessassa ramppaaminen" johtuu virtsaputken suun ärsytyksestä eikä virtsatieinfektiosta, mikä selviää helposti lääkärikäynnin yhteydessä otettavasta virtsanäyttestä. Toistuva WC:ssä kayminen rauhoituu usein itsestään mutamassa viikossa, kunhan asia on ensin varmennettu lääkärissä.

Pienillä lapsilla virtsatieinfektion oireet ovat usein epämääräisiä. Pelkkä kuume ilman muita oireita tai vatsan toiminnan häiriö, kuten ripuli tai oksentelu, saattavat olla virtsatieinfektion oireita. Kuumeiselta lapselta onkin usein syytä tutkia virtsanäyte, mikäli kuumeelle ei löydy muuta syytä. Vaippalapsella virtsan muuttuminen pahanhajuiseksi saattaa viitata virtsatietulehdukseen

Miten virtsatieinfektio todetaan?

Virtsatieinfektion toteaminen edellyttää aina lääkärissäkäyntiä ja virtsakoetta, josta tutkitaan tulehdussolujen ja bakteerien määrä. Isoilla lapsilla näyte saadaan normaalisti alakautta lasketusta virtsasta. Pienillä lapsilla näyte metsästetään asettamalla alapäähän keräyspussi. Imeväisiltä joudutaan virtsanäyte melko usein ottamaan nk. rakkopunktion avulla, jolloin virtsarakosta imetään näyte ruiskun ja neulan avulla vatsan ihon läpi. Tämä toimenpide vaikuttaa vanhemmista usein pelottavalta, mutta on täysin turvallinen. Ennen hoidon aloitusta pyritään yleensä saamaan kaksi virtsanäytettä diagnoosin varmentamiseksi. Tulehdussolujen määrä virtsassa saadaan selville saman tien nk. liuskakokeen ja mikroskopoinnin avulla. Bakteerien toteaminen edellyttää bakteeriviljelyä, josta alustava tulos saadaan seuraavana päivänä. Kuumeisilla pienillä lapsilla hoitopäätös usein tehdään mikroskopointilöydösten perusteella ja diagnoosi varmennetaan seuraavana päivänä bakteeriviljelystä. Mikäli ison lapsen oireet viittaavat virtsarakon tulehdukseen, voidaan jäädä odottamaan bakteeriviljelyn tulosta ennen hoidon aloitusta.

Miten virtsatietulehus hoidetaan?

Virtsatietulehdus hoidetaan aina antibiootilla. Useimmiten pienet lapset otetaan ensipäiviksi sairaalahoitoon, jossa voidaan käyttää tehokkaita, suonensisäisesti annettavia antibiootteja. Isot lapset voidaan yleensä hoitaa suun kautta annettavilla lääkkeillä kotona. Antibioottihoidon kesto on 5-7 vrk isoilla lapsilla ja vähintään viikko pienillä kuumeisilla lapsilla. Lapsen virtsatietulehduksen hoidoksi ja ehkäisyksi on ehdotettu happamia mehujuomia (karpalomehua), mutta niiden tehosta ei ole selvää näyttöä.

Miksiröntgentutkimuksia tehdään?

Valtaosa virtsatieinfektion sairastaneista lapsista on täysin normaaleja ja tulehduksen kehittyminen on vain huonoa tuuria. Muutamalla prosentilla lapsista infektion taustalla on kuitenkin virtsateiden poikkeava rakenne tai toiminta. Tärkein toimintahäiriö on virtsan takaisinvirtaus eli refluksi, jossa ongelmana on se, että virtsarakossa oleva virtsa ei kulkeudu ainoastaan alaspäin vaan myös ylöspäin takaisin munuaisiin. Lievä refluksi todetaan usein pienillä lapsilla ja on sinänsä vaaraton. Vaikea refluksi on kuitenkin selvä riskitekijä infektion suhteen ja vaatii seurantaa ja joskus kirurgistakin hoitoa.

Vaikka vika löytyy vain pieneltä osalta, tapana on tehdä jokaiselle lapselle hoidon jälkeen sairaalan poliklinikalla yksinkertaiset röntgentutkimukset, jotta rakenteelliset poikkeavuudet voitaisiin sulkea pois. Näin tehdään sitä herkemmin, mitä pienemmästä lapsesta on kyse. Yleensä perustutkimuksena tehdään virtsateiden ultraäänitutkimus, joka on lapselle täysin kivuton toimenpide. Toinen tavallinen tutkimus on virtsarakon varjoainetutkimus, joka antaa tarkemman kuvan virtsajohtimista ja virtsarakosta.

Miksi seuranta?

Virtsatieinfektioilla on taipumus uusiutua etenkin, jos virtsateiden toiminnassa on poikkeavuutta. Niinpä hoidon jälkeen tilannetta usein seurataan puolen vuoden ajan kerran kuukaudessa otettavilla virtsanäytteillä. Tästä käytännöstä on kuitenkin viime aikoina runsaasti keskustelu ja kaikkien lasten kohdalla seurantaa ei pidetä välttämättömänä. Tärkeää on, että virtsalöydös tarkistetaan herkästi silloin, kun lapselle ilmaantuu kuumetta. Niillä lapsilla, joilla esiintyy toistuvia infektioita tai röntgentutkimuksissa on todettu rakennepoikkeavuuksia tai merkittävä takaisinvirtaus, tulehduksia voidaan ehkäistä jatkuvalla pienellä antibioottilääkityksellä. Estolääkityksestä päätetään lastensairaalassa tapauskohtaisesti.

Milloin lääkäriin?

Virtsatieinfektion toteaminen ja hoito edellyttävät aina lääkärissäkäyntiä. Virtsatietulehdusta on syytä epäillä, kun:

  • Lapsi käy tiheästi virtsalla.
  • Lapsi valittaa kirvelyä virtsatessa.
  • Lapsella on kuumetta, jonka syy on epäselvä.
  • Pieni imeväinen on kuumeinen.
 
Kansi: skl100 kysymystä lastenlääkärille
100 kysymystä lastenlääkärille -kirjassa käsitellään tavallisimpia lasten sairauksia ja kysymyksiä, jotka usein tulevat esille lastenlääkärin vastaanotolla. Vaikka useimmat maailmanlaajuisesti tärkeät lastentaudit ovat maassamme menneisyyttä, lapsiperheiden arkea hankaloittavat edelleen suuret ja pienet terveysongelmat, kuten infektiot, allergiat, tapaturmat ja monet muut vaivat. Lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko kuvaa teoksessaan sairauksien taustoja ja neuvoo, milloin on paikallaan viedä lapsi lääkärin vastaanotolle.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi