Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Rokkotaudit

Rokkotaudit

100 kysymystä lastenlääkärille
1.11.2017
Hannu Jalanko

Lapset sairastavat edelleen ns. rokkotauteja, joihin tyypillisesti liittyy kuumetta ja erilaisia iho-oireita. Rokkotaudit ovat tulirokkoa lukuun ottamatta virusten aiheuttamia ja paranevat ilman lääkitystä ilman jälkitauteja. Rokotusten laajentaminen on muuttanut tilannetta niin, että perinteiset rokkotaudit – vihurirokko, sikotauti ja tuhkarokko – on Suomesta käytännössä hävitetty. Rokkotauteja tunnetaan kuitenkin monia muita, ja eräiden aiheuttaja on selvitetty ja oireisto tullut paremmin tunnetuksi vasta viime vuosina. Lisäksi monien virusten tiedetään voivan aiheuttaa satunnaisesti erilaisia iholöydöksiä. Niinpä kuumeeseen liittyvä ihottuma saattaa lääkärissäkäynnillä jäädä ilman omaa nimeään. Kyse on kuitenkin lähes poikkeuksetta itsestään paranevasta taudista, eikä tarkempi selvittely verikokein ole yleensä tarpeellista.

Miten tulirokko ilmenee?

Tulirokko (scarlatina) on streptokokkibakteerin aiheuttama infektio. Se on ainoa rokkotauti, joka vaatii antibioottihoidon. Jos tulirokosta herää epäily, on aina käännyttävä lääkärin puoleen. Tulirokko tarttuu melko helposti lähinnä pisaratartuntana ja itämisaika on 1–5 vuorokautta. Tauti voi levitä niin päivähoitoyksikössä, koulussa kuin perheessäkin. Tulirokon oireita ovat kuume, päänsärky, oksentelu, nielutulehdus (angiina), punoittava ja turpea kieli (mansikkakieli), leukakulman suurentuneet imusolmukkeet sekä ihottuma, joka on yleensä hentoa punoitusta etenkin kasvoilla (ei suun ympäristössä) ja vartalolla. Punoitus näkyy parhaiten päivänvalossa rintakehällä, kainaloiden ympärillä ja vatsan alaosassa. Se alkaa yleensä parissa päivässä kuumeen noususta ja rupeaa vähentymään kolmen päivän kuluttua. Noin viikon kuluttua taudin alkamisesta iho alkaa yleensä hilseillä.

Miten tulirokko hoidetaan?

Tulirokko on usein oireiltaan niin tyypillinen, että antibioottihoito voidaan aloittaa taudinkuvan perusteella. Diagnoosi voidaan myös varmistaa nielusta otettavalla streptokokin bakteeriviljelyllä tai ns. pikakokeella. Tulirokko paranee hyvin antibiooteilla. Yleensä käytetään tavallista penisilliinilääkitystä 10 päivän ajan. Aiemmin niin pelätyt jälkitaudit (reumakuume ja munuaistulehdus) ovat nykyisin erittäin harvinaisia. Jos tulirokkopotilaan muut perheenjäsenet sairastuvat kurkkukipuun tai kuumeeseen, heidän on syytä hakeutua lääkäriin.

Onko vesirokko voimissaan?

Vesirokkorokotus on otettu Suomen yleiseen kansalliseen rokotusohjelmaan syksyllä 2017. Kuluu aikaa, ennen kuin sen vaikutukset näkyvät täydessä laajuudessaan, ja niinpä tauti on edelleen voimissaan. Vesirokko (varicella) on erittäin tarttuva; oleskelu samassa huoneessa riittää tartuntaan, ja esimerkiksi perheessä tartunnan saa yli 90 %:n todennäköisyydellä. Vesirokon itämisaika on 14–21 vuorokautta. Lapsilla tauti alkaa yleensä ihottumalla. Vartaloon ilmestyy punoittavia ja kutisevia paukamia, joista osa muuttuu nopeasti rakkuloiksi. Rakkulat samenevat, usein rikkoutuvat tai painuvat keskeltä kasaan ja arpeutuvat parin päivän kuluessa. Uusia paukamia muodostuu yleensä noin 3–4 päivän ajan. Useimmilla lapsilla on yleisoireita, kuten kuumetta, yskää, ruokahaluttomuutta, väsymystä ihottuman puhjetessa tai jo ihottumaa edeltävänä päivänä. Vesirokon oireet voivat kuitenkin jäädä hyvin lieviksi eli tauti ilmenee vain muutamana ihorakkulana.

Miten vesirokkoa hoidetaan?

Vesirokko paranee itsestään viikossa. Kutinaan voidaan tarvittaessa käyttää suun kautta annettavaa antihistamiinivalmistetta. Myös apteekista saatava mentolisprii voi viilentää kutiavaa ja kuumottavaa ihoa. Vesirokon jälkitaudit ovat erittäin harvinaisia. Yleisin ongelma on rakkuloiden raapimisen seurauksena ilmaantuva ihon tulehtuminen, jolloin rakkulaa ympäröivä iho alkaa punoittaa ja rakkula märkii. Tulehtunutta aluetta on tällöin syytä hoitaa antibioottivoiteella ja joskus myös suun kautta annettavalla antibiootilla. Myös korvatulehduksen kehittyminen vesirokon yhteydessä on mahdollista. Erittäin harvinaisena ongelmana voi vesirokon jälkeen ilmaantua keskushermoston tulehtumista, mikä ilmenee lähinnä lapsen kompurointina. Aikuispotilailla vesirokon aiheuttama keuhkokuume on suhteellisen yleinen mutta lapsilla harvinainen.

Vesirokkoon voidaan poikkeustilanteissa käyttää myös asikloviirilääkitystä. Tätä lääkettä käytetään lähinnä lapsilla, joilla on vastustuskykyä heikentävä sairaus ja riski sairastua taudin vaikeaan muotoon.

Voiko vesirokkoa estää?

Vesirokon ehkäisemiseksi on käytössä tehokas rokote, joka 1.9.2017 alkaen on lisätty osaksi kansallista rokotusohjelmaa. Rokotusta tarjotaan maksutta kaikille 1.1.2006 ja sen jälkeen syntyneille lapsille, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa. Kun rokotustoiminta on siirtymäajan jälkeen vakiintunut, rokotus annetaan lapsille 1,5 vuoden iässä ja tehoste 6 vuoden iässä. Siirtymäaikana tehosteen ajankohta riippuu lapsen iästä (tarkemmat ohjeet neuvolasta ja THL:n verkkosivuilta «https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/vesirokko-rokote»1). Lääkärin harkinnan mukaan vesirokkorokotus voidaan antaa myös lievästi immuunipuutteiselle.

Rokotusta suositellaan kansallisen rokotusohjelman ulkopuolella myös kaikille 12 vuotta täyttäneille, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa. Rokotus on tällöin pääsääntöisesti omakustanteinen. Rokotuksia annetaan kaksi, ja annosten väli on vähintään 3 kuukautta.

Ihoreaktioita esiintyy vajaalla 5 %:lla rokotetuista lapsista. Ihoilmentymät ovat yleensä yksittäisiä näppyjä ja harvemmin rakkuloita; yleisoireita ei juuri esiinny.

Millainen on vauvarokko?

Vauvarokko (subitum) eli kolmen päivän kuume on 1/2–2-vuotiaiden virustauti, jonka aiheuttaa Herpes-6-virus (joskus myös Herpes-7-virus). Itämisaika tartunnasta on 5–15 vuorokautta, mutta yleensä tartunnan levittäjää ei voi veikkailla. Myös aikuiset voivat tartuttaa taudin lapseensa, sillä vauvarokkovirus asustelee myös oireettomissa henkilöissä. Se alkaa 2–4 päivää kestävällä korkealla kuumeella, jona aikana voi esiintyä lievää yskää ja nuhaa, löysiä ulosteita sekä silmien punoitusta. Usein paikallisoireet ovat kuitenkin vaatimattomat. Kuumeen laskiessa ilmaantuu punaläiskäistä tai -näppyläistä ihottumaa, joka alkaa usein korvien seudulta ja leviää kasvoihin, niskaan ja vartalolle. Ihottuma vaihtelee voimakkuudeltaan ja kestoltaan muutamasta tunnista pariin päivään. Kuumeen aikana lapset ovat usein ärtyisiä ja sairaanoloisia, eikä taudin erottaminen muista kuumetaudeista ole mahdollista. Vauvarokon aikana voi ilmetä myös kuumekouristuksia. Varsinaisen vauvarokon sijaan Herpes-6 ja -7 virukset voivat myös aiheuttaa pelkkää kuumeilua tai ihottumaa tai hengitystieinfektioita, jolloin taudin diagnosointi on entistä vaikeampaa. Lääkäri saattaakin tarkistaa veri- ja virtsakokeilla, että kysymyksessä ei ole jokin antibioottihoitoa vaativa sairaus. Vauvarokko paranee itsestään eikä aiheuta jälkitauteja. Rokotetta vauvarokkoa vastaan ei ole.

Pitääkö enterorokosta huolestua?

Etenkin loppukesällä ja syksyllä lapsilla esiintyy kuumetautia, johon liittyy rakkuloita ja näppylöitä varsinkin käsissä ja jaloissa, mutta myös suussa ja muualla iholla. Lapsella voi olla ennen suutulehdusta myös nielukipua ja vatsavaivoja. Kyseessä on enterovirusten aiheuttama rokkotauti, enterorokko, jota kutsutaan myös "käsi- ja suutaudiksi" (hand-and-mouth disease). Sen tavallisin aiheuttaja on yksi monista enteroviruksista eli coxackie A16-virus, mutta samantyyppistä tautia aiheuttavat myös muut enterovirukset. Jos tauti ilmenee vain suutulehduksena, siitä käytetään myös nimeä herpangiina, sillä tauti muistuttaa herpesviruksen aiheuttamaa suutulehdusta. Yleensä suutulehdus ei kuitenkaan ole niin kivulias kuin herpeksessä eikä enterorokkoon liity ienten tulehdusta (ja verenvuotoa) kuten herpeksessä. Pienillä lapsilla syöminen voi kuitenkin olla ajoittain hankalaa. Tällöin on tärkeää tarjota lapselle energiapitoista juotavaa tai esim. jäätelöä.

Enterorokon itämisaika on 3–7 vrk tartunnasta. Tauti kestää yleensä alle viikon ja siitä parannutaan itsestään ilman jälkiseuraamuksia. Virus tarttuu sekä hengitystie-eritteiden että ulosteen välityksellä, joten käsien pesu on tärkeää taudin leviämisen ehkäisemisessä.

Miten parvorokko ilmenee?

Parvorokko eli ns. viides tauti (myös pikkurokko) on parvoviruksen aiheuttama kuumetauti, jossa poskiin ilmaantuu voimakas punoittava ihottuma. Sitä seuraa muutamassa päivässä yleistyneempi ihottuma, joka vähitellen muuttuu verkkomaiseksi kuvioitukseksi etenkin raajoissa. Ihottuma kestää tyypillisesti 3–7 vuorokautta, mutta voi hävitä ja ilmaantua uudestaan viikkojenkin ajan. Lämpötilan vaihtelut, rasitus, auringonvalo ja henkinen stressikin voivat pahentaa ihottumaa. Parvorokkoa potevat useimmiten 5–15-vuotiaat ja heidän yleisvointinsa on hyvä. Pienellä osalla potilaista esiintyy kuumetta, päänsärkyä ja yskää tai nuhaa. Parvorokko paranee itsestään eikä aiheuta jälkitauteja.

Jos parvorokko tarttuu raskaana olevaan naiseen, joka ei ole aiemmin sairastanut parvorokkoa, virus voi myös tarttua sikiöön. Tästä seurauksena saattaa olla sikiön anemia. Tämä riski koskee nimenomaan raskauden alkupuolta. Parvovirus ei aiheuta epämuodostumia, mutta anemia voi pahimmillaan johtaa sikiön turvotuksiin ja sikiökuolemaan. Mikäli perheessä todetaan parvorokkoa äidin ollessa raskaana, asia kannattaa ottaa esille neuvolakäynnillä.

Millainen on mononukleoosi?

Mononukleoosi on EB-viruksen aiheuttama infektio, jonka oireita ovat kuume, kaulan imusolmukkeiden suurentuminen, nielutulehdus, suun limakalvorikkoumat, ihottuma ja luomien turvotus (ks. "Nielutulehdus" «Nielutulehdus»1). Joskus maksa ja pernakin ovat suurentuneita. Nuoreen aikuisikään mennessä noin 90–95 % väestöstä on saanut EBV-infektion. EBV-infektio ei yleensä leviä pisaratartuntana vaan vaatii limakalvokontaktin, ja siksi tätä erityisesti nuorilla esiintyvää tautia on kutsuttu myös lempinimellä pusutauti. Nyttemmin on opittu, että mononukleoosiin sairastuvat pienetkin lapset, joilta sen tunnistaminen ei ole aina helppoa. Mononukleoosissa kuumeilu kestää keskimäärin 8 päivää, mutta saattaa pahimmillaan vaivata kolmekin viikkoa, mikä asettaa usein potilaan ja perheen sietokyvyn koetukselle. Mononukleoosi paranee kuitenkin lopulta hyvin eikä aiheuta jälkitauteja. Tulehduskipulääkkeitä on hyvä käyttää kuumeiluun ja nielukipuun, mutta varsinaisia viruslääkkeitä ei muuten terveen lapsen tai nuoren mononukleoosissa tarvita.

Onko kuumeeseen ja ihottumaan muita syitä?

Ihottuman ilmaantuminen kuumetaudin aikana on yleensä merkki virusinfektiosta. Monet virukset voivat aiheuttaa iholle punoittavaa syheröä ilman että kyse on varsinaisesta rokkotaudista. Muitakin syitä ihomuutoksiin kuitenkin on olemassa, joskin ne ovat onneksi melko harvinaisia. Mikäli lapselle kehittyy korkea kuume ja ilmaantuu pieniä punaisia, ihon sisäisiä pisteitä (2–3 millimetriä) tai laajempia verenpurkaumia, kyse voi olla meningokokkibakteerin aiheuttamasta vakavasta infektiosta, joka vaatii välitöntä sairaalahoitoa. Ihoon voi ilmaantua verenpurkaumia myös eräissä veritaudeissa ja harvinaisissa verisuonisairauksissa. Mikäli lapselle ilmaantuu kuumetta ja mahdollisesti ihoverenvuotoja, tulee aina hakeutua välittömästi päivystävälle lääkärille.

Kuumeen ja flunssan aikana lapsen iholle voi ilmaantua punoitusta ja vaaleita paukamia, jotka kutisevat ja kuumottavat. Kyse on infektion laukaisemasta nokkosrokosta eli urtikariasta. Lapsilla nokkosrokko ilmenee usein infektioiden yhteydessä ja siihen voi liittyä myös esimerkiksi raajojen ja kasvojenkin turvottelua. Nokkosrokko ei ole vaarallinen ja sitä hoidetaan suun kautta annettavilla antihistamiinivalmisteilla tai kortisonilla.

Milloin lääkäriin?

Useimmat rokkotaudit ovat siis virusten aiheuttamia, eivätkä vaadi erityistä hoitoa. Tilanteita, joissa lääkäriin on syytä hakeutua ovat esimerkiksi:

  • Herää epäily tulirokosta, joka vaatii aina antibioottilääkityksen.
  • Lapselle ilmaantuu korkea kuume ja iholle pieniä punaisia pisteitä tai laajempia verenpurkaumia.
  • Vesirokkopotilaan kutina on vaikeaa tai hän valittaa korviaan.
  • Vesirokkopotilaan iho tulehtuu.
  • Imeväisellä ilmenee kuumetta ilman muita oireita.
  • Mononukleoosipotilaan oireet pahenevat päivä päivältä.