Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Verkkokauppa
 
 

Ihoinfektiot

100 kysymystä lastenlääkärille
22.1.2009
Hannu Jalanko

Ihoinfektioita aiheuttavat monenlaiset mikrobit, kuten bakteerit, virukset, sienet ja loiset. Useimmat ihoinfektiot ovat lieviä eikä niihin liity kuumetta tai muita yleisoireita. Toisaalta ne voivat olla pitkäkestoisia ja hankalasti hoidettavissa.

Millainen on märkärupi?

Märkärupi (impetigo) on ihon bakteeritulehdus, jota aiheuttavat stafylokokit ja streptokokit. Sen tyyppilöydös on märkivä ja rupeutuva pieni näppy (kuin finni). Imeväisten märkäruvessa on joskus isompia rakkuloita ja iho punoittaa. Märkäruven läiskät ovat iholla yleensä rykelminä, mutta voivat levitä laajemmaksikin ihottumaksi. Ensimmäiset näppylät todetaan usein kasvoissa, mutta ne voivat sijaita millä ihon alueella hyvänsä. Märkänäppylät sisältävät runsaasti bakteereita ja infektion voi saada tartuntana esimerkiksi hoitopaikassa lasten telmiessä keskenään.

Miten märkärupea hoidetaan?

Yleensä ihottuma-alue on pieni ja silloin antibioottia sisältävä voide on käypä hoito. Voiteita saa apteekista ilman reseptiä tai lääkärin määräämänä. Mikäli voidehoito ei tehoa tai ihottuma on laajalle levinnyt, käytetään suun kautta annettavaa antibioottia. Usein lääkäri määrää sekä voidetta että suun kautta annettavan antibiootin, joka aloitetaan jos tilanne ei muutamassa päivässä rauhoitu voidehoidolla. Imeväisten rakkulainen ihottuma edellyttää aina lääkärikäyntiä ja reilua antibioottilääkitystä. Muutaman viikon tai kuukauden ikäisen imeväisen ihon punoitus ja rakkulat voivat edellyttää parin päivän sairaalahoitoakin paranemisen varmistamiseksi.

Miksi peräaukon ympäristö punoittaa?

Peräaukon ympäristön iho voi ärtyä ja punoittaa useasta syystä. Ulosteen valuminen on pienillä lapsilla yleistä, mikä aikaansaa ihon kemiallista ärsytystä. Tästä on seurauksena peräaukon kutina ja lievä punoitus, jota voi hoitaa perusvoiteilla. Ihon ärsytystä saattaa vielä pahentaa hiivasieni-infektio. Niinpä tilannetta voidaan koettaa hoitaa lievää kortisonia ja hiivalääkettä sisältävällä voiteellakin. Toinen syy peräaukon kutinaan ja ympäröivän ihon punoitukseen on suoliston kihomato (ks. jäljempänä). Kolmas syy on ihon streptokokki-infektio, jonka seurauksena peräaukon ympäristö punoittaa voimakkaasti ja on arka. Mikäli lapsella esiintyy päiviä tai joskus viikkojakin jatkuva peräaukon ympäristön punoitus, on syytä kääntyä lääkärin puoleen. Streptokokkibakteeri voidaan osoittaa ihonäytteestä testien avulla ja hoidoksi määrätään suun kautta annettava antibioottilääkitys, jolla tulehdus hyvin paranee. Samainen streptokokki aiheuttaa nielutulehdusta (angiina) ja näin perheessä voi esiintyä samanaikaisesti sekä "ylä- että alapään" streptokokkitulehdusta.

Milloin epäillä kihomatoa?

Kihomato on noin 1 cm:n mittainen ja vajaan millin levyinen valkea sukkulamato, joka elää paksusuolen loppupäässä. Tauti tarttuu munien välityksellä, joita naaraat munivat lapsen peräaukon seutuun öisin. Munat pysyvät elossa viikkokausia vuodevaatteissa. Tartunnasta kestää jopa kaksi kuukautta oireiden alkuun. Tärkein oire on kutina peräaukon seudussa etenkin öisin. Diagnoosi varmistuu, jos matoja näkyy ulosteen pinnalla. Matoja voi myös pyydystää kuitukangaslaastarilla, joka asetetaan pitkittäin perävakoon lapsen nukahdettua ja poistetaan aamulla. Hoitona käytetään matokuuria ja lisäksi vuodevaatteet on pestävä. Jos kihomadot uusivat lapsella, pitää selvittää onko muilla perheenjäsenillä kihomatoja ja tarvittaessa hoitaa koko perhe. Kun perheenjäsenellä on vitsauksenaan kihomatoja, tärkeää on muistaa pestä kädet huolellisesti ennen ruokailua ja WC-käyntien jälkeen. Koko perheen kannattaa käyttää kertakäyttöpyyhkeitä ja päivittäisestä suihkussa käymisestä ja alusvaatteiden vaihtamisesta tulee huolehtia.

Miksi isovarvas punoittaa?

Kynsivallintulehdus (paronychia) on lapsilla yleensä bakteeri-infektio, jonka merkkinä sormen tai varpaan kynnen vierusta alkaa punoittaa ja aristaa, ja siihen voi kehittyä selvä paisekin. Tämä on yleinen vaiva ennen kaikkea sormiaan pureskelevilla lapsilla, joiden kynsi tai kynsivalli on repeytynyt. Lapsen kynsien leikkaaminen kovin lyhyeksi myös altistaa bakteerien pääsylle kynsivalliin. Lievää kynsivallin tulehdusta hoidetaan antibioottivoiteilla, mutta usein tarvitaan myös suun kautta annettava antibioottilääkitys. Varsinaiset paiseet pitää puhkaista. Ongelmana voi myös olla kynnen kasvaminen ihon sisään, mikä altistaa toistuville kynsivallintulehduksille. Tilan hoito edellyttää usein pientä kirurgista toimenpidettä ns. kiilaresektiota, jossa kynsi leikataan uuteen uskoon.

Minkälaisia sieni-ihottumia lapsilla on?

Lasten iholla esiintyviä sieni-infektioita on kahta tyyppiä. Silsasieni-ihottuma kehittyy tyypillisesti varpaiden väliin, jolloin iho kutisee, rikkoutuu ja kesii ja joskus myös punoittaa. Alueella voi olla rakkuloitakin. Ihottuma voi levitä myös kynsiin, jolloin kynnet haurastuvat ja halkeilevatkin. Erityisesti uimahallissa kävijöillä ja urheilevilla lapsilla tämä voi esiintyä silsaa.

Hiivasieni-ihottuma voi puolestaan kehittyä kosteisiin ihopoimuihin, kuten nivusen tai kaulan alueelle. Ihottuma on punoittavaa ja karheaa, joskus vetistävää, sekä tarkkarajaista. Hiivasieni-ihottuma voi myös pahentaa vaippaihottumaa, jolloin iho punoittaa voimakkaasti. Sieni-infektioepäilyissä on syytä ottaa yhteys lääkäriin. Nykyisin hoitoina voidaan käyttää voiteita ja sitkeissä tapauksissa suun kautta annettavia sienilääkkeitä.

Mitä syylät ovat?

Syylät ovat papilloomavirusten aiheuttamia kiinteitä ihonäppylöitä, jotka ovat kaikille tuttuja. Lapsilla tavalliset syylät (verruca vulgaris) esiintyvät yleisimmin käsissä ja jaloissa. Aikuisilla tavattavia litteitä syyliä ja visvasyyliä eli kondyloomia lapsilla esiintyy harvoin. Syylät eivät ole merkki huonosta hygieniasta, kuten joskus tunnutaan ajattelevan. Voidaan sanoa, että syylävirukselta suojautuminen onnistuu yhtä huonosti kuin flunssan karttaminen - tulee, jos on tullakseen

Miten syyliä hoidetaan?

Syylät paranevat itsestään 1-2 vuodessa, eikä minkäänlaista hoitoa välttämättä tarvita. Syyliä on kuitenkin hyvä hoitaa, jos ne vaivaavat. Apteekista on saatavissa ilman reseptiä syylälaastareita ja -voiteita, joita tulee käyttää pakkauksen ohjeiden mukaisesti. Syyliä voidaan myös hoitaa lääkärin määräämän asetyylisalisyylihappovoiteen avulla. Ennen voiteen levittämistä tai laastarin kiinnittämistä syyliä on hyvä hauduttaa vedessä ja ohentaa raspiraudalla. Viime aikoina on myös suositeltu ilmastointiteipin tai liikavarvaslaastarin laittamista syylän päälle pariksi päiväksi. Kun teippi poistetaan, myös syylä irtoaa. Syylien hoito vie usein kuukausia ja vaatii siis kärsivällisyyttä. . Jos näistä hoidoista ei ole apua, lääkäri voi poistaa syylät jäädytyshoidolla tai laserilla.

Mitä tehdä ontelosyylille?

Ontelosyylät eli molluskat ovat niin ikään syyläviruksen aiheuttamia. Ne ovat pieniä näppylöitä, joissa on vaalea kuopalla oleva keskusta ja sisällä valkoista massaa. Molluskat eivät eritä märkää eivätkä juurikaan kutise. Ne sijaitsevat usein tapeissa tai nivusalueella. Ontelosyylät ovat erityisen yleisiä lapsilla, joilla on allergista ihottumaa ja jatkuvasti kuiva iho. Molluskat ovat pitkäaikainen vaiva, joka kuitenkin paranee kuukausien kuluessa ilman hoitoakin.Niinpä ontelosyyliä jäädäänkin usein seurailemaan ja odottamaan spontaania paranemista. Jos ontelosyyliä on kuitenkin häiritsevän paljon tai ne sijaitsevat hankalissa paikoissa, voidaan niitä poistaa lääkärikäynnin yhteydessä. Tämä tapahtuu rikkomalla syylä neulan kärjellä tai pihdeillä. Vaikka molluskojen poisto on sinänsä kivutonta, apuna käytetään puudutevoidetta. Ontelosyylien hoitamiseksi ei vielä ole käytössä lääkehoitoa.

Kun punkki puree- mitä tehdä?

Puutiaisesta eli lyhyemmin punkista on tullut viime vuosina kuuluisuus, sillä punkin pureman kautta niin aikuiset kuin lapsetkin voivat saada tartuntana kahta erilaista mikrobia: borreliabakteeria ja kumlingevirusta. Borreliabakteeri aiheuttaa ihottumaa, kuumetta sekä hermostotulehdusta. Kumlingevirus puolestaan aiheuttaa nk. puutiaisaivokuumetta. Punkin elinikä on 2–4 vuotta ja se kehittyy muutaman kymmenesosamillimetrin kokoisesta toukasta 3–4 millimetrin aikuiskokoon. Puutiaiset ovat erittäin yleisiä Ahvenanmaalla ja Saaristomeren alueella, mutta niitä esiintyy koko Etelä- ja Keski-Suomessa. Puutiaiset ovat aktiivisia Suomessa huhtikuusta loka-marraskuulle, ja niiden mielipaikkoja ovat ruohikot, heinikot, matalat pensaikot ja lehtometsien aluskasvillisuus. Punkin kiinnittyminen ihoon ei usein aiheuta kipua tai kutinaa, joten vanhempien tekemä "punkkisyyni" iltaisin on erityisesti lounaissaaristossa paikallaan.

Jos lapsesta löytyy punkki, se on syytä poistaa varovasti niin, että koko punkki saadaan kerralla pois. Ihoon pureutuneet punkit on poistettava mielellään kapeakärkisillä pinseteillä tai punkkipihdeillä. Tärkeä on tarttua punkin puruosiin niin läheltä ihoa kuin mahdollista, jonka jälkeen punkki vedetään suoraan ihosta poispäin. Punkin puristamista tai peittämistä rasvalla on syytä välttää, koska tukehtuessaan punkki voi oksentaa suolensisältönsä verenkiertoon. Haavakohdan puhdistaminen desinfektioaineella tai vedellä ja saippualla on perusteltu. Jos punkkia ei saa poistetuksi kokonaisena, vodiaan odottaa muutama päivä. Purema kohdan ympäristöön kehittyy tulehdus, jolloin punkin jäänteet on helppo poistaa pinseteillä tai puhtaalla neulalla. Tärkeää on, että punkin puremajälkeä seurataan muutaman päivän välein kuukauden ajan.

Punkin purema- milloin yhteys lääkäriin?

Jos punkin poiston jälkeen puremajäljen ympärille kehittyy ihottuma, jonka läpimitta on yli 5 cm, on syytä ottaa yhteys lääkäriinantibioottihoidon saamiseksi. Samoin jos lapselle tulee kuumetta, päänsärkyä tai muita oireita, lääkärikäynti on paikallaan Viime aikoina on myös paljon keskusteltu siitä, tulisiko lääkäriin ottaa yhteys aina kun lapsesta löytyy punkki. Suomessa puutiaisista noin 10 % on Borrelian kantajia, joillakin alueilla jopa 50 %. Kaiken kaikkiaan borreliabakteeritartunnan riskiksi punkinpureman jälkeen arvioidaan muutamaa prosenttia. Puutiaisten kumlingevirus-kantajuus on selvästi vähäisempää kuin borreliakantajuus, ja on arviolta noin 1 % eli yksi sadasta punkista kantaa kumlingevirusta. Puutiaisaivokuumeen vaara on siis varsin vähäinen.

Täitä hiuksissa – mitä tehdä?

Kouluissa ja päiväkodeissa erityisesti syksyisin leviävä päätäi elää hiuspohjassa. Täi on 2–4 millimetriä pitkä ja litteä loinen. Päätäin huomaa helpoiten sen hiustyveen tekemistä munista. Jos lapselta löytyy täi, asiasta os syytä ilmoittaa päiväkotiin ja kouluun. Lapsen pää pestään apteekista saatavalla täisampoolla ohjeen mukaan. Jos vitsaus ei lähde parissa viikossa, kannattaa täisampoomerkkiä vaihtaa ja hoitaa koko perhe. Myös lakanat on hyvä vaihtaa ja petivaatteet tuulettaa. Käytettyjen hattujen ja pipojen peseminen on myös välttämätöntä ja ne voi laittaa käytön jälkeen yöksi pakastimeen, jossa täit kuolevat. Toisin kuin usein ajatellaan, täit eivät johdu epäsiisteydestä.

Miksi iho kutisee?

Lapsen iho voi kutista useista syistä, joista yleisin on allerginen ihottuma. Eräisiin infektioihin liittyy myös ihon kutina. Näistä tärkein lienee vesirokko. Kolmas syy on syyhy, joka on syyhypunkin aiheuttama erittäin kutiseva ihotauti. Se ilmenee näppylöinä raajoissa ja vartalolla, mutta ei yleensä hiuspohjassa. Sormien väleissä saattaa näkyä punkinkäytäviä. Syyhyepäilyssä on aina syytä ottaa yhteys lääkäriin. Syyhyyn on olemassa tehokas koko keholle levitettävä heksidiini- tai permetriinihoito, joka annetaan koko perheelle yhtä aikaa. Kutina voi hoidon onnistumisesta huolimatta jatkua vielä yli viikonkin.

Miten aknea hoidetaan?

Akne eli finnit kuuluvat nuoruuteen ja milteipä kaikilla murrosikäisillä on todettavissa ainakin muutama näppy. Niiden syntyyn vaikuttavat useat tekijät, kuten ihohuokosten lisääntynyt talineritys, karvatuppien liikasarveistuminen ja propionibakteerin aikaansaama tulehdus. Tärkeää on oivaltaa, että akne voi aiheuttaa nuorelle runsaastikin itsetunto-ongelmia ja että akneen on saatavissa apu. Hoidon tarpeen päättää nuori itse ja vanhempien on tätä päätöstä syytä kunnioittaa.

Aknemuutokset voidaan jakaa kahteen tyyppiin eli ei-tulehduksellisiin ja tulehduksellisiin. Ensimmäiseen kuuluvat nk. komedot eli musta- ja valkopäät. Jälkimmäisiä taas ovat märkäpäät ja näppylät. Näiden osuus vaihtelee nuoresta toiseen, samoin kuin muutosten vaikeusaste. Niinpä hoito on yksilöllistä. Voidaan käyttää erilaisia paikallishoitoaineita, suun kautta annettavaa antibioottia ja jopa valohoitoa. Tärkeää on, että nuori itse vastaa alkuvaiheen jälkeen hoidosta. Lievän aknen osalta ensimmäinen käynti voi tapahtua esimerkiksi kouluterveydenhoitajalla. Jos akne on vaikeaa, on parasta kääntyä ajoissa ihotautilääkärin puoleen.

Milloin lääkäriin?

Lasten ja nuorten iho-ongelmat ovat usein melko lieväoireisia ja osaan vaivoista on saatavissa apteekista lääkkeitä ilman reseptiäkin. Aina ei siis tarvita lääkärissäkäyntiä. Mikäli ihomuutosten syy on kuitenkin epäselvä tai ne pitkittyvät, on lääkärissäkäynti usein paikallaan. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi:

  • Märkärupi leviää voidehoidosta huolimatta.
  • Punkinpurema-alueelle ilmaantuu ihottumaa tai lapselle kehittyy kuumetta.
  • Herää epäily peräaukon streptokokki-infektiosta tai syyhystä.
  • Kynsivallissa on voimakas tulehdus.
  • Jalkapohjissa tai muualla iholla on hankalia syyliä.
  • Hankala akne.
 
Kansi: skl100 kysymystä lastenlääkärille
100 kysymystä lastenlääkärille -kirjassa käsitellään tavallisimpia lasten sairauksia ja kysymyksiä, jotka usein tulevat esille lastenlääkärin vastaanotolla. Vaikka useimmat maailmanlaajuisesti tärkeät lastentaudit ovat maassamme menneisyyttä, lapsiperheiden arkea hankaloittavat edelleen suuret ja pienet terveysongelmat, kuten infektiot, allergiat, tapaturmat ja monet muut vaivat. Lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko kuvaa teoksessaan sairauksien taustoja ja neuvoo, milloin on paikallaan viedä lapsi lääkärin vastaanotolle.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi