Etusivu » Rasva

Rasva

100 kysymystä ravinnosta
15.10.2015
Antti Aro

Rasvarajoitusta suositetaan nykyisin lähinnä lihaville. Öljymäisten rasvojen suosiminen ruoanlaitossa ja rasvalevitteissä on järkevää kehitystä.

Yhdessä grammassa rasvaa on energiaa 38 kJ (9 kcal), kun vastaavassa määrässä hiilihydraattia tai proteiinia on vain 17 kJ (4 kcal) eli vähemmän kuin puolet. Niinpä runsasrasvaisesta ruoasta saa helposti liikaa energiaa varsinkin, jos luottaa arvioinnissa pelkkiin silmiinsä. Länsimaissa rasvan osuus ravinnon energiasta on noussut varsin suureksi, monessa maassa noin 40 %:iin, ja samalla lihavuus «Lihavuus»1 on yleistynyt. Rasva on ollut suurelta osin lihasta ja meijerituotteista saatavaa kovaa rasvaa, jonka runsaan käytön on todettu aiheuttavan monille haittoja, kuten lisääntyneen sydäntautien vaaran. Näiden syiden vuoksi tuli tavaksi kehottaa vähentämään nautitun rasvan kokonaismäärää, koska suurinta osaa rasvasta pidettiin vaikutuksiltaan yksinomaan haitallisena.

Sitten tutkimuksista opittiin, ettei kasviöljyjen juokseva rasva ollutkaan samalla tavoin haitallista kuin kova eläinrasva. Tieto on mennyt hyvin perille Suomessakin, jossa kovan rasvan kulutus on vähentynyt ja korvautunut suurelta osin kasviöljyillä. Rasvan kokonaiskulutus on nykyisin lähellä suositettua tasoa eikä sen vähentäminen enää ole tarpeen. Suosituksia onkin muutettu, eikä rasvan käytön vähentäminen enää ole niiden ensimmäinen ja tärkein sanoma. Sitä toki painotetaan edelleen liikapainoisille, joiden on erityisen tarkoin seurattava energiatasettaan. Tavalliselle terveelle suomalaiselle kuitenkin riittää se, että pyrkii vaihtamaan kovia rasvoja, kuten rasvaisten meijerituotteiden ja lihavalmisteiden rasvaa, kovaa kookosrasvaa, palmuöljyä ja kovetettuja kasvirasvoja juokseviin kasviöljyihin ja niistä valmistettuihin levitteisiin.

Rasvan vähentäminen kannattaa, kun valitsee vähärasvaisia meijerituotteita ja lihavalmisteita. Silloin ruokavaliossa jää tilaa muille, monipuolisemmille vaihtoehdoille. Ne voivat hyvinkin sisältää rasvaa, mutta nämä ovat etupäässä öljymäisiä rasvoja. Kasviöljyt, varsinkin erinomainen rypsiöljy, tunnetaan suomalaisissakin kodeissa, mutta niiden käyttö ruoanlaitossa on edelleenkin turhan niukkaa. Määrän voisivat useimmat kaksin- tai kolminkertaistaa ilman ongelmia. Hyviä rasvoja on myös pehmeissä rasvalevitteissä, joiden käyttö leivällä on edullista.

Helpointa on vähentää näkyviä rasvoja, kuten levitteitä ja ruoanvalmistusrasvoja. Jäljelle jäävät silloin elintarvikkeisiin sekoittuneet rasvat, joiden määrää ei pelkin silmin useinkaan pysty arvioimaan ja joiden koostumus ei ole niinkään edullinen (ks. «Piilorasva»2). Näkyviä rasvoja ei siten pidä karsia pois, vaan niiden laatua kannattaa parantaa. Lisäämällä öljyjen käyttöä ja karsimalla ruokavaliosta sellaiset rasvaiset ruoat, joihin käytetyn rasvan laatua ei tiedä, pääsee lähemmäksi tavoitteita kuin yksioikoisella rasvan käytön rajoittamisella. Rasvojen yleisesti huonosta maineesta pitäisikin päästä eroon ja luokitella rasvat ja rasvaiset ruoat parempiin ja huonompiin niiden rasvahappojen laadun perusteella.