Etusivu » Vitamiinit

Vitamiinit

100 kysymystä ravinnosta
15.10.2015
Antti Aro

Ihminen tarvitsee ravinnosta säännöllisesti kolmeatoista vitamiiniksi kutsuttua kemiallista ainetta.

Vitamiinit ovat kemialliselta rakenteeltaan erilaisia orgaanisia yhdisteitä, joita tarvitaan pieninä määrinä entsyymien toiminnan käynnistäjiksi ja aineenvaihdunnan tapahtumien säätelyyn. Osa vitamiineista on rasvaliukoisia (A-, D-, E- ja K-vitamiinit), ja nämä imeytyvät ravinnon rasvojen mukana. Osa vitamiineista taas on vesiliukoisia (tiamiini, riboflaviini, niasiini, pyridoksiini, folaatit, B12-vitamiini, C-vitamiini, biotiini ja pantoteenihappo).

Vitamiinien kirjaimiin perustuva jaottelu ei ole aivan looginen, mikä johtuu pääasiassa historiallisista syistä. Ensin keksittiin rasvaliukoinen retinoli, jota kutsuttiin A-vitamiiniksi. Seuraavaksi opittiin tuntemaan tiamiini, jota vesiliukoisena alettiin kutsua B-vitamiiniksi. Pian huomattiin, että oli muitakin vesiliukoisia vitamiineja. Silloin tiamiinin nimeksi annettiin B1-vitamiini, ja uusia vitamiineja alettiin kutsua nimillä B2, B3, B6 jne. Näitä nimityksiä käytetään osin edelleenkin. Kaikkia vesiliukoisia vitamiineja ei kuitenkaan luettu B-ryhmään, vaan askorbiinihapon nimeksi tuli C-vitamiini. Myöskään rasvaliukoisia D-, E- ja K-vitamiineja ei alettu kutsua A-vitamiinin alalajeiksi. Nykyisin useimpia B-ryhmään aikanaan luettuja vitamiineja on alettu kutsua omilla kemiallisilla nimillään (tiamiini, riboflaviini, niasiini jne.), mutta pyridoksaalia, pyridoksiinia ja pyridoksamiinia kutsutaan tavallisesti yhteisnimellä B6-vitamiini ja kobalamiineja B12-vitamiiniksi. Kemiallisten nimien suosiminen on perusteltua, koska B-ryhmän vitamiinit eivät muistuta kemialliselta rakenteeltaan toisiaan kovinkaan paljon ja siten vitamiinien jako B-ryhmään ja muihin vitamiineihin oli hyvin mielivaltainen.

Suurinta osaa vitamiineista ihminen ei lainkaan pysty muodostamaan elimistössään. K-vitamiinia, biotiinia ja pantoteenihappoa suolistobakteerit pystyvät muodostamaan pieniä määriä, mutta niitä tarvitaan lisäksi ravinnostakin.

Aikojen kuluessa vitamiiniryhmään on pyritty liittämään muitakin kemiallisia yhdisteitä, kuten karnitiini, inositoli, oroottihappo ja para-aminobentsoehappo, jotka eivät kuitenkaan ole välttämättömiä ravinnossa. Näiden lisäksi on aikoinaan myös puhuttu vitamiineista B15, B17 ja P, joita on käytetty vitamiinivalmisteissa mutta jotka ovat myös jääneet unholaan, koska niiden välttämättömyyttä ihmiselle ei ole voitu todistaa.