Etusivu » Karoteeni

Karoteeni

100 kysymystä ravinnosta
15.10.2015
Antti Aro

Karoteenit ovat värikkäitä kasvisruoan komponentteja, joiden vaikutuksista ihmisen terveyteen ei ole saatu pitäviä todisteita.

Karoteenit eli karotenoidit ovat oransseja, keltaisia tai punaisia kasvien väriaineita. Vihreissä kasveissa väri peittyy lehtivihreään, mutta esimerkiksi lehtipuissa karoteenien värit pääsevät esiin syksyn ruskassa lehtivihreän hävittyä. Kasveissa karoteeneilla on merkitystä antioksidantteina yhteyttämisessä syntyvien reaktiivisten happiyhdisteiden, kuten singlettihapen käsittelyssä, mutta eläimissä ja ihmisessä karoteenien merkitys tunnetaan puutteellisesti. Tietoja kaivattaisiin erityisesti niiden antioksidanttivaikutuksista.

Tunnetuin karoteeni on porkkanalle oranssin värin antava beetakaroteeni, jota löytyy myös monista kellertävistä vihanneksista ja hedelmistä. Tomaatin ja vesimelonin kaunis punainen väri tulee lykopeenista ja maissin keltainen väri luteiinista. Karoteeneja käytetään myös lisäaineina esimerkiksi virvoitusjuomien ja rasvojen värjäämiseen, ja kirjolohen kaunis väri on peräisin kaloille syötetystä astaksantiinista, joka kuuluu myös karotenoideihin.

Karoteenien kemialliselle rakenteelle on tyypillistä pitkä hiiliketju, jonka päissä on symmetrisesti rengas- tai muunlaiset rakenteet. Beetakaroteenista ja muutamasta muusta karoteenista voi pilkkoutumalla muodostua A-vitamiinia. Beetakaroteenimolekyylin katketessa keskeltä syntyy kaksi molekyyliä retinaalia. Käytännössä kuitenkin vain pieni osa beetakaroteenista imeytyy, ja karoteenista syntyvän A-vitamiinin määrä on säädelty. Niinpä lasketaan, että keskimäärin kymmenesosa ravinnon beetakaroteenista muuttuu A-vitamiiniksi. Reaktion säätelystä johtuu, ettei beetakaroteenia runsaastikaan syömällä voi saada elimistöönsä liikaa A-vitamiinia. Toisissa karoteeneissa, kuten lykopeenissa, molekyylin rakenne on sellainen, ettei sen pilkkoutuminen tuota lainkaan A-vitamiinia.

1970- ja 1980-luvuilla tehdyissä väestötutkimuksissa runsas beetakaroteenin saanti näytti suojaavan tupakoivia henkilöitä keuhkosyövältä «Keuhkosyöpä»1. Tällainen tulos saatiin useissa toisistaan riippumattomissa väestöissä ja tutkimuksissa. Niinpä beetakaroteenilla tehtyjä jatkotutkimuksia pidettiin erityisen tärkeinä, ja tämän karoteenin vaikutusten selvittely otettiin päätehtäväksi myös Suomessa vuonna 1985 aloitetussa syövänehkäisytutkimuksessa (SETTI). Kahdeksan vuotta kestäneessä tutkimuksessa beetakaroteenin syöttäminen tavalliseen saantiin verrattuna viisinkertaisina annoksina kapseleissa ei kuitenkaan vähentänyt tupakoivien miesten syövänvaaraa, vaan yllättävästi lisäsi keuhkosyövän riskiä. Innostus beetakaroteeniin hiipui tutkimusten tuottamien pettymysten jälkeen, mutta viime aikoina tomaatin lykopeeniin kohdistunut kiinnostus on lisääntynyt. Lykopeeni kertyy erityisesti lisämunuaisiin ja miehillä eturauhaseen. Niinpä on ajateltu, että lykopeeni saattaisi vaikuttaa eturauhassyövän «Eturauhassyöpä»2 kehittymiseen. Syöttökokeita ei ole kuitenkaan tehty, joten teoriat ovat vasta olettamusten asteella.

Suurina annoksina kapseleissa annetulla beetakaroteenilla saadut huonot tulokset eivät kerro paljonkaan ravinnosta saadun beetakaroteenin vaikutuksista. Kapseleista karoteeni imeytyy nopeasti ja hyvin, ruoasta sen sijaan hitaasti ja epätäydellisesti. On mahdollista, ettei beetakaroteenilla itsellään ole ihmiselle edullisia vaikutuksia. Terveysvaikutukset saattavatkin johtua beetakaroteenia sisältävän ruoan muista edullisista tekijöistä. Jos näin on, beetakaroteeni onkin parhaimmillaan silloin, kun se jää enimmäkseen imeytymättä. Porkkanalle tai tomaatille tuskin kannattaa antaa vihannesten ja juuresten joukossa mitään erityisasemaa. Niitä kannattaa syödä, samoin kuin muitakin vihanneksia, ja niiden värikkyydestä ja mausta voi nauttia miettimättä sitä, onko vaikutus terveyteen enemmän vaiko vähemmän hyvä. Italialaista keittiötä on mahdoton ajatella ilman pitsoihin ja pastakastikkeisiin olennaisesti kuuluvaa tomaattia. Onpa Atlantin takainen vaihtoehto ketsuppikin saanut synninpäästön ja hyväksytty kasvisten joukkoon taulukoissa, vaikka joitakin vuosia sitten presidentti Reaganille naurettiin hänen puolustaessaan tarjottavan kouluruoan monipuolisuutta mm. sen kanssa nautittavan ketsupin perusteella.