Etusivu » Lignaani

Lignaani

100 kysymystä ravinnosta
15.10.2015
Antti Aro

Kasvilignaanien saanti ja niistä muodostuvan enterolaktonin määrä voivat vaikuttaa yleisten kansantautien riskiin.

Kasvilignaanit ovat fenoliyhdisteitä kuten flavonoiditkin, mutta nämä poikkeavat rakenteeltaan ja vaikutuksiltaan jonkin verran lignaaneista. Matairesinoliksi kutsuttua lignaania on löytynyt erityisen runsaasti pellavansiemenistä ja seesaminsiemenistä, mutta sitä on myöskin ruisleivässä ja teessä. Muita lignaaneja on todettu myöskin kasviksissa ja marjoissa.

Kasvilignaanit imeytyvät erittäin huonosti ohutsuolesta. Niinpä ne joutuvat paksusuoleen, jossa bakteerit vaikuttavat niiden aineenvaihduntaan. Sokerisidokset katkeavat ja yhdisteet hapettuvat. Matairesinolista muodostuu enterolaktonia, jonka määriä verestä mittaamalla voidaan arvioida kasvilignaanien saantia ja vaikutuksia. Enterolaktonin määrää lisää lignaanipitoinen ravinto, ja sen määrää pienentävät suolistobakteerien määrää vähentävät antibioottihoidot. Lisäksi kasvilignaanien muuttumisessa enterolaktoniksi näyttää olevan ihmisten välisiä perinnöllisiä eroja.

Suomalaistutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisillä, joiden enterolaktonipitoisuus veressä on pieni, on keskimääräistä suurempi riski sairastua sepelvaltimotautiin ja myöskin rintasyöpään. Koska pitoisuudet riippuvat jossakin määrin kasvilignaanien saannista ravinnosta, lignaanit voidaan liittää niiden aineiden listaan, jotka voivat osaltaan selittää kasvisvoittoisen ruoan edullisia vaikutuksia yleisten kansantautien riskiin.

Lignaaneihin liittyvä erityinen piirre on niiden aineenvaihdunnan riippuvaisuus suoliston bakteerifloorasta. Terveen ihmisen suolistossa on kilon verran bakteereja, jotka elävät symbioosissa isäntänsä kanssa. Bakteereilla on huomattava merkitys paksusuolen normaalille toiminnalle, mutta niillä näyttää olevan myös vaikutuksia monien ravintoaineiden, kuten lignaanien ja flavonoidien, hyväksikäyttöön. Bakteerien hyvinvointiin voidaan vaikuttaa ravinnon koostumuksella. Sekä probioottisilla maitohappobakteereilla että imeytymättömillä ravintoaineilla, kuten kuidulla, voi olla vaikutuksia suolistobakteerien määrään ja laatuun ja näillä seikoilla edelleen ravintoaineiden aineenvaihduntaan.

Lignaanitutkimusta jatketaan, ja tiedot ravintotekijöiden ja muiden seikkojen vaikutuksista tulevat lisääntymään. Toistaiseksi on vaikea sanoa, pitäisikö lignaanien määrää ravinnossa pyrkiä erityisesti lisäämään. Pellavavalmisteita ei ole tähän asti juuri sisältynyt ruokavalioomme. Tärkein lignaanien lähde onkin Suomessa ruisleipä. Sen käytön lisäämiseen on paljon muitakin syitä kuin lignaanit. Löydökset antavat aiheen kiinnittää huomiota myös siihen, että antibioottihoidoilla voi olla uskottua runsaammin haitallisia vaikutuksia suolistossa.