Etusivu » Glykemiaindeksi (GI)

Glykemiaindeksi (GI)

100 kysymystä ravinnosta
15.10.2015
Antti Aro

Matalan aterianjälkeisen verenglukoosivasteen antavat pienen glykemiaindeksin elintarvikkeet ovat hyödyllisiä diabeetikoille, mutta niiden mahdolliset edut terveille tunnetaan edelleenkin huonosti.

Hiilihydraatit hajoavat ja niistä muodostuneet sokerit imeytyvät erilaisella nopeudella eri elintarvikkeista ohutsuolessa. Aikoinaan luultiin yksinkertaisten sokerien imeytyvän nopeammin kuin suurimolekyylisen tärkkelyksen. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä tärkkelyksen hajoaminen voi olla hyvinkin nopeaa, mutta solurakenteet ja elintarvikkeiden koostumus vaikuttavat monella tavoin siihen, miten nopeasti sokerit hiilihydraattipitoisista elintarvikkeista imeytyvät ja glukoosi eli rypälesokeri ilmaantuu vereen.

Eri hiilihydraattien eroihin kiinnitettiin huomiota Saksassa jo 1970-luvulla. Viime aikoina kanadalaiset ja australialaiset tutkijat ovat erityisesti tutkineet hiilihydraattien aiheuttamia vasteita verenglukoosiin. On kehitetty käsite glykemiaindeksi, joka tarkoittaa 50 grammaa imeytyvää hiilihydraattia sisältävän ruokamäärän vaikutusta koeaterian jälkeiseen verenglukoosin nousuun suhteessa yhtä suuren glukoosin tai valkean vehnäleivän annoksen aiheuttamaan vasteeseen. Valkean paahtoleivän tärkkelyksestä muodostunut glukoosi imeytyy yhtä nopeasti kuin jos annettaisiin pelkkää glukoosia. Tiivisrakenteisista ja runsaskuituisista tuotteista glukoosia muodostuu hitaammin kuin huokoisen rakenteen omaavista ja puhdistetuista elintarvikkeista. Muita sokereita kuin glukoosia sisältävistä hiilihydraateista glukoosia muodostuu myös hitaammin.

Perunalla ja useimmilla leivillä on varsin suuri glykemiaindeksi, suurempi kuin pastaruoilla. Pienimmät glykemiaindeksit ovat palkokasveilla ja muilla kasviksilla. Tavallisen sokerin, joka muodostuu glukoosista ja fruktoosista, glykemiaindeksi on pienempi kuin leivän ja perunan, mikä johtuu fruktoosin hyvin hitaasta muuttumisesta glukoosiksi. Maidon glykemiaindeksi on samoin pieni.

Aterianjälkeinen verenglukoosin nousu on erityinen ongelma tyypin 2 diabeetikoilla «Diabetes ("sokeritauti")»1. Sen merkitys voi olla suurempikin kuin on ymmärretty. Lääketeollisuus pyrkii nykyisin kehittämään entistä tehokkaammin aterian jälkeiseen veren glukoosipitoisuuteen vaikuttavia lääkkeitä. Diabeetikoilla pienen glykemiaindeksin omaavien ruokien käyttö onkin paremmin perusteltua kuin terveillä.

Pienen glykemiaindeksin ruokien käytön lisäämisellä on kuitenkin todettu edullisia vaikutuksia terveidenkin ihmisten veren LDL- ja HDL-kolesterolin suhteeseen. On kuitenkin vaikea sanoa, olisiko suomalaisen ruokavalion elintarvikevalikoimaa syytä pyrkiä muuttamaan glykemiaindeksin korjaamiseksi. Tuskinpa leipää ja perunaa tarvitsee ryhtyä korvaamaan pavuilla ja pastalla. Glykemiaindeksi mutkistaa vaikeiksi tulkittujen ravintokysymysten ymmärtämistä, ja sen opetteleminen on osoittautunut vaikeaksi ammattilaisillekin. Mielestäni on parasta edelleen kiinnittää päähuomio siihen, että hiilihydraattipitoisia kasvikunnan elintarvikkeita kannattaa suosia ja että luontaisesti kuitupitoiset kokojyvätuotteet ovat parhaita.