Etusivu » Glukoosi

Glukoosi

Senkka ja 100 muuta tutkimusta
30.8.2016
Seija Eskelinen
  • Paastoplasman glukoosi (fP-Gluk)
  • Plasman glukoosi (P-Gluk; satunnainen näyte, ei paastonäyte)
    • Ei vakiintuneita viitearvoja. Riippuu syödyistä aterioista ja diabetesta sairastavilla insuliinipistoksista ja muista diabeteslääkkeistä.

Yleensä tarvitaan yön yli paaston jälkeen mitattua sokeriarvoa (fP-Gluk). Sen avulla tutkitaan, sairastaako joku diabetesta. Jos paastoarvo on 7.0 mmol/l tai suurempi useamman kerran toistetuissa mittauksissa, kyseessä on diabetes. Jos paastoarvo on 6.1–6.9 mmol/l, käytetään nimitystä "suurentunut paastosokeriarvo", joka on esivaihe tyypin 2 eli aikuistyypin diabetekselle. Tämä merkitsee yleensä sitä, että varsinainen diabetes voi puhjeta lähivuosina, ellei tee elämäntapoihin muutoksia. Lisää tietoa diabeteksesta, ks. «Diabetes (sokeritauti)»2.

Paastoglukoosi on tärkeä tyypin 2 diabeteksen hoitotasapainon seurannassa. Sen sijaan tyypin 1 eli nuoruustyypin diabeteksen hoidon seurannassa ei käytetä paastoarvoja, vaan verensokerin mittauksia tarvitaan useita kertoja päivässä. Näin siksi, että tässä diabeteksen muodossa insuliinia pistetään monta kertaa päivässä ateriarytmin ja fyysisen aktiivisuuden mukaan.

Liian alhainen veren glukoosipitoisuus eli hypoglykemia aiheuttaa oireita (ks. «Alhainen verensokeri (hypoglykemia) diabeetikolla»3). Lievään hypoglykemiaan liittyy heikotuksen tunnetta, hikoilua, näläntunnetta ja sydämen tykytystä. Jos glukoosipitoisuus pienenee alle 2.5 mmol:iin/l, alkaa esiintyä keskushermosto-oireita, kuten näköhäiriöitä, puheen häiriöitä, kouristelua ja tajunta heikkenee. Yleisin hypoglykemian syy on liiallinen insuliinivaikutus insuliinihoidon yhteydessä. Joskus harvoin alhainen verensokeri voi olla sairauden aiheuttama.