Etusivu » Laktoosikoe (Pt-Lakt-R1)

Laktoosikoe (Pt-Lakt-R1)

Laboratoriotutkimusten tulkinta
10.8.2016
Seija Eskelinen
  • Normaali: veren glukoosiarvon nousu vähintään 1.7 mmol/l
  • Epävarma tulos: veren glukoosiarvon nousu vähintään 1.1–1.6 mmol/l
  • Laktoosi-intoleranssi: veren glukoosiarvon nousu korkeintaan 1.0 mmol/l

Laktoosikoetta käytetään laktoosi-intoleranssin eli maitosokerin imeytymishäiriön toteamiseen (ks. «Laktoosi-intoleranssi»1). Suomalaisista aikuisista noin 18 %:lla on laktoosi-intoleranssi. Sen syynä on geenityyppi, jonka seurauksena maitosokeria (laktoosia) pilkkovaa laktaasientsyymiä säätelevä geeni lakkaa toimimasta 5–12 vuoden iässä. Selvyyden vuoksi on syytä todeta, että laktoosi-intoleranssi on aivan eri asia kuin maitoallergia.

Laktoosi eli maitosokeri on kahden sokerin yhdistelmä. Tällaisia sokereita sanotaan disakkarideiksi. Nimessä "di" merkitsee kaksi ja sakkaridi tarkoittaa sokeria. Laktoosin aineosat ovat glukoosi (rypälesokeri) ja galaktoosi.

Disakkaridit eivät pysty imeytymään suolesta verenkiertoon, vaan kahden sokerin välinen sidos on ensin katkaistava. Työn tekevät ruoansulatusentsyymit. Laktoosia pilkkova entsyymi on laktaasi. Jos laktaasi puuttuu, maitosokeri ei imeydy vaan jatkaa suolen sisällä eteenpäin. Kun maitosokeri saapuu paksusuoleen, siellä olevat bakteerit käyttävät sitä ravinnokseen. Tämän vilkastuneen toiminnan seurauksena syntyy runsaasti suolikaasua ja suoli reagoi vauhdittamalla toimintaansa. Seurauksena ovat laktoosi-intoleranssin tyypilliset oireet: ilmavaivat, löysä vatsa ja vatsakivut.

Laktoosi-intoleranssi voidaan yleensä todeta itse toteutetulla hoitokokeella. Ollaan yksinkertaisesti ilman laktoosia sisältäviä maitotuotteita kaksi viikkoa ja tarkkaillaan, mitä tapahtuu vatsaoireille. Jos ne häviävät, laktoosi-intoleranssi on ilmeinen ilman laboratoriotutkimustakin. Jos tulos on epäselvä, voidaan tehdä laktoosikoe tai geenitesti (ks. «Laktoosi-intoleranssin DNA-testi (B-Lakt-D)»2).

Laktoosikoe tehdään paastotilassa eli ruokaa saa nauttia viimeksi 10 tuntia ennen koetta. Kokeessa nautitaan 50 g laktoosia liuoksena. Laktoosin määrä on sama kuin litrassa maitoa. Verinäyte otetaan ennen laktoosin nauttimista sekä 20 ja 40 minuuttia sen jälkeen. Näytteistä mitataan plasman glukoosi.

Jos ohutsuolessa on laktaasi-entsyymiä normaalisti, kokeen aikana imeytyy glukoosia verenkiertoon, mikä näkyy glukoosiarvon suurenemisena. Jos 20 tai 40 minuutin kohdalla glukoosiarvo suurenee vähintään 1.7 mmol/l ennen koetta mitattuun arvoon verrattuna, tulos on normaali. Jos arvo suurenee alle 1.1 mmol/l, laktoosi-intoleranssi on todennäköinen. Jos muutos jää näiden arvojen väliin (1.1–1.6 mmol/l), tulos on epävarma. Oireinen laktoosi-intoleranssi on todennäköisempi, jos noin 1–2 tunnin kuluttua liuoksen nauttimisesta ilmaantuu tyypillisiä vatsavaivoja.

Laktoosikoe ei ole tarkka, ja sillä on rajoituksia. Esimerkiksi diabeetikolle koetta ei voida tehdä, koska seerumin glukoosiarvo voi muuttua muista syistä. Epänormaali tulos (glukoosiarvo nousee vähemmän kuin 1.1 mmol/l) todetaan myös muissa suoliston imeytymishäiriöissä. Nykyään voidaankin mieluummin geenitestillä todeta, onko henkilöllä laktaasientsyymin säilyttävää geenimuotoa vai ei.