Etusivu » Hakutulokset » EKG (sydänfilmi)

EKG (sydänfilmi)

Laboratoriotutkimusten tulkinta
9.7.2008
Pertti Mustajoki ja Jarmo Kaukua

Sydänfilmi eli EKG (elektrokardiografia) keksittiin jo viime vuosisadan alkupuolella, mutta iästään huolimatta se on pitänyt hyvin pintansa yhtenä yleisimmistä tutkimuksista. Se yksinkertaisesti on vain niin hyvä. Tutkimuksella saadaan paljon tietoa sydämen toiminnasta. Kaiken lisäksi se on täysin vaaraton potilaalle ja se voidaan ottaa helposti melkein missä vain, kunhan laite on käsillä.

Sydämen supistumista säätelevät heikot sähköimpulssit, ja EKG perustuu tämän sähköisen toiminnan mittaamiseen. Sähköimpulssi saa alkunsa noin kerran sekunnissa sydämen eteisen seinämän solmukkeesta, josta se leviää ensin sydämen eteisiin, sitten kammioihin. Herkkä EKG-laite pystyy mittaamaan ihon päältä nämä heikot sähkövirtaukset. Lopputuloksena on laitteen piirtämä käyrä, johon rytmihäiriöt ja muut sydämen sairauden aiheuttavat tunnusomaisia muutoksia.

EKG:ssa on 12 eri kanavaa, joista kuusi mittaa sähköimpulsseja raajoihin ja kuusi rintaan kiinnitetyistä elektrodeista. Eri puolille sijoitetut elektrodit eli "lätkät" rekisteröivät sydämen toimintaa eri puolilta. Lätkien sijainti vaikuttaa käyrän muotoon, minkä vuoksi niiden paikat on stardardoitu tarkkaan. Se helpottaa suuresti EKG:n tulkintaa, sillä tällöin tarvitsee opiskella vain yhdenlaiset muutokset. Siinäkin on puuhaa kerrakseen, ja lääketieteen opiskelijat joutuvatkin hikoilemaan EKG:n parissa opiskelujensa aikana.

Nykyiset EKG-laitteet osaavat lukea aika hyvin EKG-käyrää ja antavat englanninkielisen ehdotuksen löydöksestä. Jos EKG on normaali, nauhassa on teksti "normal sinus-rhytm" eli normaali sinusrytmi. Jos EKG ei ole normaali, nauhoissa lukee koneen antamia diagnoosiehdotuksia. Näissä on kuitenkin joskus karkeitakin virheitä, minkä vuoksi niihin ei voi luottaa. Lääkäri aina tarkistaa ja tulkitsee EKG-nauhan itse.

Lisää aiheesta