Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Hyvä Mina
 
 

Rasitus-EKG

Senkka ja 100 muuta tutkimusta
9.7.2008
Pertti Mustajoki ja Jarmo Kaukua

Yleisin syy rasitus-EKG:n tekemiseen on sepelvaltimotaudin tutkiminen «Sepelvaltimotauti»1. Sepelvaltimotaudin tyyppioire on rintakipu ruumiillisen rasituksen yhteydessä. Kipu tuntuu yleensä puristavana keskellä rintaa ja voi säteillä kaulalle tai vasempaan olkaan ja käsivarteen. Tällaisen kivun lääketieteellinen nimi on angina pectoris.

Ongelmana angina pectoriksen tutkimisessa on, että silloin kun henkilö on oireeton, tavallinen EKG on yleensä aivan normaali. Muutoksia EKG:ssa näkyy vain rintakivun aikana. Rasitus-EKG:n aikana pyritään rasittamaan sydäntä siinä määrin, että jos potilaan sepelvaltimot ovat ahtaat, sydänlihas kärsii hapenpuutteesta. Samalla potilas voi tuntea tyypillistä rintakipua. Koska tutkimus tehdään valvotuissa oloissa lääkärin ollessa läsnä, se on varsin vaaraton.

Rasitus tuotetaan yleensä erityisvarusteisella kuntopyörällä, jota nimitetään rasitusergometriksi. Ennen rasitusta iholle kiinnitetään EKG-elektrodit. Ensin EKG otetaan levossa ja sitten tutkittava alkaa polkea. Kuntopyörän rasitusta mitataan watteina (W), mikä ilmoittaa, paljonko tehoa tarvitaan polkemiseen. Yleensä naisilla aloitetaan 40:llä, miehillä 50 watilla. Tämä tuntuu melkein samalta kuin tasamaata ajaisi pyörällä. Kolmen minuutin välein polkemisen vastusta lisätään 40 tai 50 wattia kerrallaan. 120–150 watin vastus merkitsee jo melkoista ylämäkeä. Polkemisvauhti pidetään koko ajan sopivan reippaana; pyörässä on nopeusmittari tätä varten.

Tarkoitus on, että sydämen syke nopeutuu riittävästi, tavallisesti ainakin tasolle 140–160 minuutissa. Näin nopealla sykkeellä polkija on jo aika hengästynyt. EKG:ta seurataan jatkuvasti monitorin ruudulta. EKG rekisteröidään nauhalle ja verenpaine mitataan minuutin välein. Polkemista voidaan jatkaa niin kauan kuin jaksetaan, jos mitään oireita tai EKG-muutoksia ei ilmene. Jos ilmenee rintakipuja, koe keskeytetään siinä vaiheessa. Jos EKG:ssa havaitaan selviä sydänlihaksen hapenpuutteen merkkejä tai vaarallisia rytmihäiriöitä, koe keskeytetään, vaikka kipuja ei vielä tuntuisikaan. Sydämen hapenpuute eli iskemia näkyy tyypillisenä muutoksena EKG-käyrässä. Kun tällainen muutos todetaan, seuraava tutkimus on yleensä sydämen sepelvaltimoiden varjoainekuvaus (ks. «»2).

Ennen rasitus-EKG-tutkimukseen tuloa potilaan on saatava ohjeet sydänlääkityksen käytöstä, sillä monet lääkkeet vaikuttavat rasitus-EKG:hen. Kokeeseen ei myöskään pidä mennä täydellä mahalla. Lisäksi on monia sydänsairauksia ja muita tilanteita, jolloin koetta ei pidä tehdä, koska riskit ovat liian suuret hyötyihin nähden.

Sepelvaltimosairauden tutkiminen ei ole ainoa syy rasitus-EKG:n tekemiseen. Tutkimus antaa tietoa esimerkiksi joidenkin rytmihäiriöiden käyttäytymisestä ja keuhkojen toiminnasta. Rasitus-EKG:n yhteydessä voidaan tehdä muitakin mittauksia. Tällöin tutkimuksen oikeampi nimitys on kliininen rasituskoe. Keuhkojen toimintaa voidaan tutkia erityisillä laitteilla ja mitata valtimoveren happipitoisuutta. Rasituksen aikaansaamiseksi voidaan käyttää juoksumattoa tai käsikampea, jos potilaalla on nivelsairaus, joka estää polkemisen.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi