Etusivu » Uraatti (P-Uraat)

Uraatti (P-Uraat)

Senkka ja 100 muuta tutkimusta
1.7.2016
Seija Eskelinen
  • Viitearvot «Viitearvojen tulkinta»1
    • Miehet: 230–480 µmol/l (mikromoolia litrassa)
    • Naiset 18–49 v: 155–350 µmol/l
    • Naiset alkaen 50 v: 155–400 µmol/l

Uraatti eli virtsahappo on puriiniaineenvaihdunnan lopputuote, joka poistuu elimistöstä munuaisten kautta. Puriiniaineita saadaan ravinnosta; etenkin eläinten nahassa ja sisäelimissä niitä on runsaasti. Tärkeitä syitä uraattipitoisuuden suurenemiseen ovat alkoholin käyttö ja ylipaino, erityisesti keskivartalolle kertyvä vyötärölihavuus «Lihavuus»2. Tietyt nesteenpoistolääkkeet voivat myös aiheuttaa uraattiarvon nousua.

Kihdissä muodostuu uraattikiteitä niveliin ja joskus muihin kudoksiin «Kihti»3. Mitä korkeampi kihtiarvo, sitä helpommin kiteitä muodostuu. Kihdin toteamiseen (diagnoosiin) ei riitä pelkkä veren uraattiarvon suureneminen. Kun potilaalla on kihtiin sopivia, tyypillisesti hyvin äkillisesti alkaneita oireita yleensä isovarpaassa, harvemmin nilkassa tai polvessa, ja uraattiarvo on suurentunut, kihti on todennäköinen. Kihtidiagnoosi voidaan varmistaa tutkimalla nivelnestettä, josta mikroskoopilla tutkittaessa löytyy tyypillisiä uraattikiteitä.

Lievästi suurentunut veren uraattipitoisuus on varsin tavallinen. Pelkkä uraattiarvon suureneminen ilman oireista kihtiä ei tähän asti kertyneen tutkimustiedon perusteella ole haitallinen. Se on kuitenkin usein merkki vyötärölihavuuteen tai alkoholin käytön liittyvistä häiriöistä, joita on mahdollista vähentää laihduttamalla tai alkoholin käyttöä vähentämällä.