Etusivu » Magneettikuvaus

Magneettikuvaus

Senkka ja 100 muuta tutkimusta
9.7.2008
Pertti Mustajoki ja Jarmo Kaukua

Magneettikuvauksen perustana on ilmiö, jota kutsutaan atomien ydinmagneettiseksi resonanssiksi. Sen keksijät, amerikkalaiset professorit Felix Bloch ja Edward Purcell, saivat keksinnöstään Nobelin palkinnon vuonna 1952. Ensimmäinen magneettikuva julkaistiin vuonna 1973, mutta kesti vielä melkein pari vuosikymmentä ennen kuin magneettitutkimus yleistyi lääketieteellisenä kuvausmenetelmänä. Nykyään magneettikuvaus on ylivertainen tutkimus aivojen ja selkäytimen kuvantamisessa.

Magneettikuvaus käyttää hyödykseen ihmisessä olevien molekyylien ja atomien luontaisia magneettikenttiä. Vesi on yleisin molekyyli ihmisessä ja vety yleisin atomi. Vesi koostuu yhdestä happi- ja kahdesta vetyatomista. Vetyatomin ytimen pyöriminen aiheuttaa pienen magneettikentän. Kun ihminen asetetaan ulkoiseen magneettikenttään, kuten magneettikuvauslaitteeseen, vetyatomien ytimien magneettikentät asettuvat ulkoisen magneettikentän suuntaiseksi. Tätä suuntausta voidaan muuttaa ulkoisilla radioaalloilla. Aiheutetun virityksen loputtua ylimääräinen energia palautuu takaisin myös radioaaltoina. Näiden erittäin heikkojen radiosignaalien paikka ja ominaisuudet kyetään mittaamaan ja niiden avulla tietokone rakentaa magneettikuvat.

Magneettikuvauksen alkaessa potilas viedään tutkimuspöydällä onttoon putkeen, jossa hän makaa liikkumatta. Magneettikuvauslaitteessa on vahva magneettikenttä ja muut tarvittavat oheislaitteet. Tutkittava alue ympäröidään kelalla, joka lähettää ja mittaa palautuvat radioaallot. Normaalisti kuvaus kestää noin puoli tuntia, mutta kesto vaihtelee kuvauskohteen mukaan.

Magneettikuvauksella on monia etuja röntgenkuvaukseen verrattuna. Ensinnäkin, koska magneettikuvauksessa ei käytetä ionisoivaa säteilyä, se ei aiheuta vaaraa terveydelle. Toinen merkittävä etu on se, että magneettikuvauslaitteella saadut kuvat voidaan esittää sekä vaaka- että pystyleikkeinä.

Magneettikuvauksella nähdään sellaisia kudoksia, joita tavallisella röntgenkuvauksella ei näy. Esimerkiksi nivelen kuvauksessa näkyvät nivelsiteet, nivelkapseli, nivelrustoja ja opolvestä nivelkierukat, jotka eivät näytä röntgenkuvassa. Pään magneettikuvassa näkyvät aivot ja niissä olevat muutokset, mutta röntgenkuvassa näkyvät vain pään luut. Magneettitutkimuksella voidaan myös kuvata esimerkiksi verenkiertoa ilman varjoaineen apua.

Magneettikuvauslaitteessa on erittäin voimakas ja tasainen magneettikenttä, minkä vuoksi laite reagoi herkästi lähistöllä oleviin rautaesineisiin ja vetää niitä voimakkaasti puoleensa.

Kuvauslaitetta varten täytyykin rakentaa erillinen tila sekä magneettisuoja ja suoja ulkoisille radioaalloille. Kuvaushuoneen ovessa on metallinilmaisin, joka varoittaa, jos huoneeseen mennään metalliesineen kanssa.

Kuvauslaitteen magneetin voima on niin suuri, että saattaa olla todella vaarallista tuoda kuvaushuoneeseen sinne kuulumattomia esineitä. Lisäksi kuvauslaitteen magneettikenttä vaikuttaa ympäristössään esimerkiksi kuvamonitoreihin ja tietokonelevyihin. Pankki- ja luottokortin magneettiraita tuhoutuu laitteen läheisyydessä. Sydäntahdistin, ja sisäkorvaproteesi tai muu metallinen vierasesine elimistössä estävät potilaan tutkimisen magneettikuvauksella, koska ne hajoavat tutkimuksen aikana. Jotkut potilaat eivät voi mennä magneettikuvauslaitteen putkeen ahtaanpaikan kammon vuoksi.