Etusivu » Oikeus saada apua – velvollisuus auttaa

Oikeus saada apua – velvollisuus auttaa

Ensiapuopas
24.11.2015
Maaret Castrén, Henna Korte ja Kristiina Myllyrinne

Suomessa ensiapuvalmius on hoidettu hyvin työpaikoilla. Ensiapuvalmiudella tarkoitetaan tässä sitä, että työpaikalla on sen olosuhteisiin nähden riittävästi ensiaputaitoisia henkilöitä, ensiapuvarustus sekä toimintaohjeet onnettomuustilanteiden varalta (Työturvallisuuslaki 738/2002 46 § ja 47 §). Työterveyshuoltolain (1383/2001 12 §) mukaan työterveyshuolto osallistuu yhteistyössä työsuojelun kanssa työturvallisuuslain tarkoittaman ensiavun järjestämiseen. Työtapaturmat tilastoidaan, jotta niitä voidaan seurata sekä kehittää työturvallisuutta. Työntekijöille järjestettävän ensiapukoulutuksen tavoite on edistää ja ylläpitää ensiaputaitoja ja ehkäistä työtapaturmia muun muassa vaikuttamalla asenteisiin.

Kuva 1. Työpaikan ensiapuvarustus mitoitetaan sen mukaan, onko tapaturmavaara vähäinen, ilmeinen tai erityinen.

Muita lakeja, joissa on säännöksiä auttamisvelvollisuudesta, ovat tieliikennelaki, pelastuslaki ja poliisilaki.

Tieliikennelaki (267/1981)

57 §. Yleinen auttamisvelvollisuus

Jos joku on liikenneonnettomuuden johdosta joutunut sellaiseen tilaan, että on välttämätöntä heti kuljettaa hänet saamaan hoitoa, jokainen ajoneuvon kuljettaja on velvollinen kuljettamaan hänet. Jos ajoneuvo ei sovellu turvalliseen kuljetukseen ja tarkoituksenmukaisempi kuljetus on saatavissa, kuljettajan on kuitenkin avustettava kuljetuksen järjestämisessä.

58 §. Onnettomuuteen osallisen auttamisvelvollisuus

Tienkäyttäjän, joka syystään tai syyttään on joutunut osalliseksi liikenneonnettomuuteen, on heti pysähdyttävä ja kykynsä mukaan avustettava vahingoittuneita tai avuttomaan tilaan jääneitä sekä muutoinkin osallistuttava niihin toimenpiteisiin, joihin onnettomuus antaa aihetta.

Pelastuslaki (379/2011)

3 §. Yleinen toimintavelvollisuus

Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin.

37 §. Velvollisuus osallistua pelastustoimintaan

Jos ihmisen pelastamiseksi tai onnettomuuden torjumiseksi on välttämätöntä, pelastustoiminnan johtajalla on oikeus määrätä palo- ja onnettomuuspaikalla tai sen läheisyydessä oleva työkykyinen henkilö, jolla ei ole pätevää syytä esteenä, avustamaan pelastustoiminnassa. Pelastusviranomaisella on vastaavassa tilanteessa oikeus, jos tilanteen hallitseminen ei muuten ole mahdollista, määrätä onnettomuuskunnassa oleskelevia työkykyisiä henkilöitä viipymättä saapumaan palo- tai onnettomuuspaikalle ja avustamaan pelastustoiminnassa. Tehtävästä on oikeus kieltäytyä vain pätevästä syystä.

Onnettomuus- ja vaaratilanteissa ovat muutkin kuin sopimuspalokunnat pelastustoiminnan johtajan yleisen määräysvallan alaisia, teollisuus- tai muun laitoksen palokunta kuitenkin vain, jos laitoksen turvallisuus ei siitä vaarannu. Pelastustoimintaan määrätty ei saa lähteä palo- tai onnettomuuspaikalta, ennen kuin pelastustoiminnan johtaja on antanut siihen luvan.

Poliisilaki (872/2011)

9 luku, 3 §. Avustamisvelvollisuus

Jokainen on velvollinen päällystöön kuuluvan poliisimiehen määräyksestä avustamaan poliisia hengenvaarassa olevan kadonneen etsimisessä, ihmishengen pelastamisessa, loukkaantuneen auttamisessa sekä huomattavan omaisuus- tai ympäristövahingon torjumisessa, jollei tällaiseen toimenpiteeseen osallistuminen ole henkilön ikä, terveydentila tai henkilökohtaiset olosuhteet huomioon ottaen tai muusta erityisestä syystä kohtuutonta.

Edellä 1. momentissa tarkoitetuissa tapauksissa samoin kuin hukkuneen etsimiseksi yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen on päällystöön kuuluvan poliisimiehen määräyksestä annettava poliisin käyttöön täyttä korvausta vastaan kohtuullisessa määrin elintarvikkeita, viestintävälineitä, kuljetus- ja työvälineitä sekä muita tarvittavia laitteita ja aineita.

Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien varalta ei ole lakisääteistä ensiapuvalmiusvelvoitetta. Monet kuitenkin varautuvat auttamistilanteisiin hankkimalla itselleen ensiaputaidot ja ensiapuvälineet. On todettu, että henkilöt, jotka ovat harjoitelleet ensiapua, ovat valmiimpia toimimaan omaksumiensa mallien ja mielikuvien mukaisesti kuin taitoja harjoittelemattomat. Toimintamallit ovat tositilanteessa auttajien apuna. Ne, jotka ensiaputilanteessa ovat yrittäneet auttaa parhaan kykynsä mukaan, ovat noudattaneet kansalaisvelvollisuuttaan ja toimineet oikeudellisesti oikein.