Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Lentävät hyönteiset
 
 

Kriisiapu

Ensiapuopas
31.5.2012
Maaret Castrén, Henna Korte ja Kristiina Myllyrinne

Kriisitilanteita on monenlaisia. Tavallisimmin taustalla on läheisen tai omaisen menetys, onnettomuus, vammautuminen tai vakava sairastuminen.

On normaalia reagoida voimakkaastikin kriisitilanteeseen. Ensimmäisinä päivinä esiintyy monenlaisia jälkireaktioita, fyysisiä kipuja ja huonovointisuutta. Tunteet voivat nousta pintaan tai ne voivat tuntua kokonaan kadonneen. Monesti on vaikeuksia nukahtaa tai unesta tulee katkonaista ja painajaisunien täyttämää. Tapahtumat palautuvat usein mieleen, joskus hyvinkin elävinä ja aiheuttavat pelkotiloja.

Seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana muistikuvat voivat yhä uudelleen palata, olo voi olla rauhaton ja helposti ärtyvä, mielen voi vallata masennus ja välinpitämättömyys, monilla on keskittymisvaikeuksia. Näiden tuntojen kärki taittuu vähitellen, ja käymällä läpi näitä tuntoja voi työstää itseään takaisin arkeen ja elämä voi jatkua.

Toimi näin kriisitilanteissa

  • Keskustele ja kerro tunteista muille.
  • Arkiset askareet ja normaali elämänrytmi, ruokailusta huolehtiminen sekä liikunta ovat tärkeitä.
  • Kerro esimiehelle ja lähimmille työtovereille poikkeustilanteesta.
  • Vältä alkoholia ja muita päihteitä.
  • Tunteita voi ilmaista myös muilla keinoin kuten piirtämällä, kirjoittamalla tai musiikin ja liikunnan avulla.

Myös lapsi tarvitsee tukea kriisitilanteissa, sillä hän reagoi järkyttäviin tapahtumiin aikuisen tavoin.

Toimi näin, kun lapsi on kriisissä

  • Puhu tai selitä lapselle tapahtunutta, äläkä kätke liikaa omia tunteitasi.
  • Lapsi tarvitsee aikaa käsitelläkseen asiaa eri tavoin. Aikuisen tehtävä on huolehtia lapsen arjen turvallisesta jatkumisesta.
  • Anna lapselle tilaisuus käsitellä tapahtumaa leikeissä.

On syytä turvautua ammattiapuun, jos:

  • Ahdistuneisuus tai masennus eivät ala lievittyä viimeistään muutamien viikkojen kuluessa.
  • Univaikeudet jatkuvat.
  • Toimintakyky on lamautunut.
  • Työ ei ala sujua, ja keskittyminen on vaikeaa.
  • Lääkkeiden tai alkoholin käyttö ei pysy hallinnassa.

Kriisiterapian yleisperiaatteita

Kriisissä olevan on saatava kertoa kokemansa tapahtumat asialliselle ja rauhalliselle kuuntelijalle.

Kriisin hoito ei voi antaa takaisin sitä, mitä ihminen on menettänyt. Se antaa kuitenkin tilaisuuden traumaattisen kokemuksen kohtaamiseen siten, että kokemukseen liittyvä psyykkinen kipu ei olisi sietämätöntä.

Kriisihoitoa pitäisi antaa nopeasti ja lähellä. Se pitäisi toteuttaa riittävän aikaisessa kriisin vaiheessa ja riittävän intensiivisesti, mieluiten yhdistettynä muuhun tarvittavaan hoitoon. Kriisihoidossa keskitytään kriisin aiheuttaneen tapahtuman ja sen seurausten käsittelyyn. Siinä kunnioitetaan ihmisen omia voimavaroja kriisin luonnollisen kulun läpikäymisessä.

Kriisissä olevan perhe tai muu lähiyhteisö otetaan tarvittaessa hoitoon mukaan.

Jälkipuinti (debriefing)

Usein järkyttävä tapahtuma ei kosketa vain yhtä henkilöä, vaan siitä voi aiheutua traumaattinen psyykkinen kriisi kokonaiselle työ- tai asuinyhteisölle. Äkillisten kriisien hoitamiseksi ja ehkäisemiseksi on kehitetty ryhmämuotoisia interventioita, joista tärkein on psykologinen jälkipuintitilaisuus.

Jälkipuinnin tavoitteena on järjestää jäsentynyt, ammatillisesti ohjattu tilaisuus poikkeuksellisen tapahtuman läpikäyntiin, edistää normaalin surutyön aloittamista, tukea omien ja toisten reaktioiden ymmärtämistä ja vahvistaa ryhmän keskinäistä tukea. Suositeltavin ajankohta on 1–3 vuorokauden kuluessa tapahtumasta. Jälkipuintia ei järjestetä heti ensimmäisen vuorokauden aikana, koska ihmiset eivät tuolloin mahdollisessa sokkivaiheessa kykene hyötymään siitä.

Jo samana päivänä tapahtuman jälkeen on ryhmän kanssa sovittava tapaamisesta, joka samalla varmistaa, ettei kukaan tunne joutuvansa jäämään yksin. Ryhmällä on oltava tilanteen hallitseva, riittävästi asiaan koulutettu puheenjohtaja, joka huolehtii siitä, että jälkipuintitilanne on asianmukainen ja turvallinen. Huonosti toteutetusta ryhmämuotoisesta jälkipuinnista voi olla osallistujille jopa haittaa.

Mistä apua?

Suurin osa traumaattisen kriisin kokeneista henkilöistä selviää tapahtumasta läheistensä ja ystäviensä tuella. Jos oireet pahentuvat, voi turvautua ulkopuoliseen apuun.

Selviytyminen kriisitilanteesta on sitä parempaa, mitä lähempää ja nopeammin apua voidaan antaa. Psyykkisen trauman kokeneet eivät aina itse tiedosta avuntarvetta ja heidän on siksi vaikea löytää oikeita tukipalveluja.

Lähin apua tarjoava yksikkö voi olla terveyskeskus, muu päivystävä terveydenhuollon yksikkö tai monessa kunnassa jo käytössä oleva sosiaali- ja terveysviranomaisten yhteinen kriisipalvelu. Myös mielenterveystoimistot ja perheneuvolat tarjoavat apua.

Monet auttavat puhelimet tarjoavat keskustelutukea ja antavat ohjeita hoidon tai muun tuen saamiseksi. Järjestöt ja kirkko toimivat yhteistyössä ja samoin suuntaviivoin ja eettisin normein, mutta ammatti- tai vapaaehtoisauttajan tavoittamiseen ei toistaiseksi ole yhteistä palvelukanavaa. Kaikista puhelinluetteloista ja numerotiedotuksesta voit saada tärkeimmät hätä-, päivystys- ja palvelunumerot.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi