Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Borrelioosi
 
 

Tarttuvat taudit

Suomalaisten terveys
18.7.2005
Pauli Leinikki

Viime vuosien hälyttävimpiä ilmiöitä on ollut huumeiden käyttäjien keskuudessa vuonna 1998 alkanut ja sittemmin tasaantunut HIV-epidemia. HIV on silti meillä edelleen paljon harvinaisempi kuin useimmissa muissa maissa. Naapurimaiden tartuntatautitilanne lisää myös Suomessa tartuntatautien vaaraa. Monille lääkkeille resistentin tuberkuloosibasillin aiheuttamat taudit ovat varsin yleisiä lähialueillamme. Kasvava ongelma onkin taudinaiheuttajien lisääntynyt vastustuskyky antibiooteille. Hengitystieinfektiot ovat tärkeimpiä lyhytaikaisen sairastavuuden syitä, ja ne aiheuttavat runsaasti työstä poissaoloja ja terveyspalvelujen käyttöä. Suolistoinfektiot ja elintarvikeperäiset infektiot ovat harvinaistuneet, mutta ne ovat edelleen merkittävä ongelma. Ruokamyrkytysepidemioita ovat viime vuosina aiheuttaneet mm. yersinia, salmonella, kampylobakteeri, EHEC ja listeria. Kuppa ja tippuri ovat vähentyneet, mutta tilalle ovat tulleet klamydia- ja herpesinfektiot, joista edellisiä on 5–10 %:lla nuorista aikuisista. Sairaalainfektiotilannetta pahentaa monille antibiooteille vastustuskykyisten bakteerikantojen yleistyminen. Rokotukset ovat Suomessa varsin kattavia ja uusia rokotteita on voitu ottaa käyttöön. Niiden ansiosta monet aikaisemmin yleiset vakavat tartuntataudit, kuten kurkkumätä, jäykkäkouristus, polio, vakavat hemofilusinfektiot, tuhkarokko, vihurirokko ja sikotauti, on saatu erittäin hyvin hallintaan tai lähes kokonaan hävitetyiksi. Infektiotautitilanteen jatkuva valvonta, rokotusten ja muiden ehkäisevien toimenpiteiden ylläpitäminen ja tehostaminen sekä antibioottien oikea käyttö ovat tärkeitä tekijöitä infektiotautitilanteen hallitsemiseksi.

Parantunut hygienia, hyvät elinolosuhteet ja tehokas ehkäisy ja hoito ovat vapauttaneet meidät monista epidemioista, jotka aikaisemmin vaaransivat vakavasti väestön terveyden. Tartuntataudit ovat silti edelleen merkittävä kansanterveydellinen uhka. Jotkut taudit, joiden uskottiin jo kadonneen, ovat ilmestyneet uudestaan. Suomessa syntyi laaja polioepidemia 1980-luvun puolivälissä, ja 1990-luvulla Venäjän kurkkumätäepidemiasta kulkeutui tartuntoja myös Suomeen. Myös viime vuosikymmeninä on löydetty lukuisia uusia tartuntatauteja. Tällaisia ovat esimerkiksi HIV «HIV-infektio, AIDS»1, EHEC, Lymen tauti «Borrelioosi eli Lymen tauti»2 ja keuhkoklamydia. Mikrobit ovat osoittautuneet myös tärkeiksi eräiden kroonisten tautien aiheuttajiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi mahahaava «Peptinen ulkustauti ( "mahahaava" )»3 ja kohdunkaulan syöpä «Kohdunkaulan syöpä»4.

Moderni yhteiskunta on kyennyt hävittämään joitakin tartuntatauteja, mutta se on myös syypää eräiden tartuntatautien syntymiseen ja leviämiseen. Väestön ikääntyminen, immuniteetiltaan vajaakykyisten potilaiden määrän kasvu sekä sairaalahoidon kansainvälistyminen ovat tuoneet meillekin entistä enemmän sairaalainfektioita, joiden aiheuttajina voivat olla myös moniresistentit mikrobit. Ruoan ja ruoka-aineiden valmistusprosessissa tapahtuneet muutokset samoin kuin pikaruokaloiden lisääntyminen ovat kasvattaneet suurten ruokamyrkytysten riskiä. Monissa maissa ruiskuhuumeiden käyttö on lisääntynyt voimakkaasti paljolti yhteiskunnallisten muutosten seurauksena. Se on luonut ympäristön, jossa virusten aiheuttamat hepatiitit ja HIV voivat levitä nopeasti ja laajalle.

Prostituution yleistyminen ja vapaammat seksuaalinormit lisäävät seksitautien esiintyvyyttä. Turismi, joka suuntautuu entistä eksoottisempiin kohteisiin, on tuonut harvinaisia ja jopa uusia tauteja maahamme. Myös maahanmuuttajien määrän kasvu heijastuu kansallisessa tautitilanteessamme.

Tartuntatautien yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia aliarvioidaan usein sen vuoksi, etteivät ne tilastoidu oikein. Vaikka infektio saattaisi olla ratkaiseva kuoleman aiheuttaja, sitä ei välttämättä edes mainita sairaaloiden hoitoilmoitusrekistereissä. Vuonna 1993 tehty tutkimus osoitti, että infektiotauti oli merkitty pääasialliseksi kuolinsyyksi 400 tapauksessa kaikkiaan 51 000 kuolemantapauksesta. Asiakirjojen tarkempi selvitys jälkeenpäin paljasti, että infektio oli ollut syypää 3 000 muun henkilön kuolemaan. Sama virhe toistuu sairauskertomuksissa. Myös sen työn määrää, joka kuluu tartuntatautien hoitoon avohoitotasolla, aliarvioidaan karkeasti nykyistä luokitusjärjestelmää käytettäessä. Vuonna 1994 eteläisessä Suomessa sijaitsevassa terveyskeskuksessa kirjattiin kaikkiaan 22 000 potilaskäyntiä, näistä noin 4 prosenttia kirjattiin tartuntataudeista johtuviksi, vaikka tarkempi analyysi osoitti, että tosiasiassa 29 prosenttia käynneistä oli johtunut niistä. Yleisimpiä tartuntatautien diagnooseja ovat ylähengitystietulehdukset, äkillinen korvatulehdus sekä keuhkoputken tulehdus.

Kansanterveyslaitos ylläpitää kansallista tartuntatautirekisteriä, johon kerätään tietoja sekä lääkäreiltä että diagnoosit varmistaneilta laboratorioilta. Vuosittain rekisteriin kirjataan noin 50 000 ilmoitusta, jotka heijastavat hyvin esimerkiksi tartuntatautitilanteessa tapahtuvia muutoksia. Rekisteriin ilmoitettavat tapaukset ovat kaikki laboratoriotutkimuksin varmistettuja, eikä rekisteri annakaan oikeaa kuvaa kokonaissairastuvuudesta, koska aina ei tehdä laboratoriotutkimuksia. Muutamia vuosia sitten ilmoitettiin rekisteriin eräältä paikkakunnalta noin sata vesijohtoveden levittämän kampylobakteerin aiheuttamaa tautitapausta. Väestötutkimus paljasti kuitenkin, että epidemian yhteydessä oli sairastunut kaikkiaan 2 800 henkilöä.

Tartuntatautirekisterin rinnalla otettiin 1990-luvun lopulla käyttöön epidemiaepäilyjä koskeva ilmoitusjärjestelmä. Sen avulla saadaan ajoissa tietoa uhkaavista tilanteista ja voidaan tarvittaessa käynnistää tehokas epidemiaselvitys, jonka avulla tartunnanlähde ja epidemian laajuus voidaan saada selville torjuntatoimenpiteitä varten. Toinen uusi apujärjestelmä on muutamia vuosia sitten aloitettu sairaalainfektioiden rekisteröinti, jonka avulla voitaneen vähitellen kehittää uusia menetelmiä sairaalainfektioiden ennalta ehkäisemiseksi. Samalla on paljastunut näiden infektioiden suuri kansanterveydellinen merkitys.

Bakteerien aiheuttamat vakavat taudit

Tautia aiheuttavat mikrobit voivat levitä elimistössä verenkierron välityksellä ja aiheuttaa yleistyneen infektion (verenmyrkytys «Verenmyrkytys eli sepsis»5), jonka syntyyn voi vaikuttaa joko mikrobin voimakas virulenssi tai potilaan heikentynyt vastustuskyky. Hoitamattomina tällaiset infektiot voivat olla hengenvaarallisia: melkein neljännes aikuis- ja 4 prosenttia lapsipotilaista kuolee hoidosta huolimatta. Joka vuosi Suomessa raportoidaan noin 5 000 tällaista infektiota sairastavaa potilasta ja heistä yli 90 prosenttia on aikuisia.

Kolme neljästä vakavaan bakteeri-infektioon sairastuneesta henkilöstä potee jotain altistavaa sairautta. Syövän hoitoon kuuluu usein äärimmäinen immunosuppressio, elimensiirtoja tehdään entistä enemmän, samoin tehohoidon yleistyminen on lisännyt näiden potilaiden määrää. Myös vanhusväestön suhteellisen osuuden kasvu potilaiden joukossa on luomassa olosuhteita, joissa vakavia infektioita aiheuttavat bakteerit pystyvät hyvin leviämään.

Tavallisimpia näistä infektioista ovat stafylokokin, E. colin ja pneumokokin aiheuttamat taudit. Lapsilla tavallisimmat bakteerit ovat stafylokokki, pneumokokki ja B-ryhmän streptokokki. Haemophilus influenzae -tyyppi B (Hib) aiheutti aikaisemmin suurimman osan lasten vakavista bakteeri-infektioista, mutta se onnistuttiin hävittämään 1980-luvun loppupuolella rokotusten avulla (kuva « Haemophilus influenzae -bakteerin aiheuttamat va»1).

Kuva 1.

Haemophilus influenzae -bakteerin aiheuttamat vakavat bakteeri-infektiot lapsilla vuosina 1976–2002 (lähde: Kansanterveyslaitos, infektioepidemiologian osasto).

Hengitystieinfektiot

Ensimmäisinä elinvuosinaan lapset sairastavat keskimäärin 5–10 hengitystietulehdusta vuosittain, aikuisena luku laskee tasolle 2–4. Hengitystieinfektiot ovat tärkein syy poissaoloon päivähoidosta, koulusta ja työstä. Tavallisimmin ne ovat virusten aiheuttamia, mutta bakteerit voivat joskus aiheuttaa myöhäiskomplikaatioita.

Ajoittain influenssa A -virus aiheuttaa pahoja epidemioita (ks. Influenssa «Influenssa»6), joihin Suomessa liittyy jopa 1 500 ylimääräistä kuolemantapausta. Lievinäkin influenssatalvina tämä lisäkuolleisuus saattaa kuitenkin olla varsin huomattava. Äskettäisen tutkimuksen mukaan Ruotsissa menehtyy joka talvi 1 000–2 000 henkeä influenssaan, ja tilanne Suomessa tuskin poikkeaa tästä kovinkaan paljon.

Hengitystieinfektiot muodostavat joukon hyvinkin erilaisia oireyhtymiä, alkaen lievästä nuhasta «Nuhakuume, flunssa»7 vakavaan keuhkokuumeeseen «Keuhkokuume (pneumonia)»8 ja tuskalliseen keskikorvan tulehdukseen. Keuhkokuumeen keskimääräinen ilmaantuvuus on noin 12 tapausta 1 000:ta asukasta kohden vuodessa, alle viisivuotiailla ja yli 75-vuotiailla ilmaantuvuus on kolme kertaa suurempi kuin väestöllä keskimäärin. Yhdellä viidestä sairastuneesta on jokin altistava perussairaus ja 40 prosenttia tarvitsee sairaalahoitoa. Kuolevuus on nykyisin noin 4 prosenttia mutta yli 65-vuotiaiden keskuudessa huomattavasti suurempi, noin 20 prosenttia. Huomattava osa keuhkokuumeista voitaisiin ehkäistä rokotuksin.

Lasten keskikorvatulehdus on vakava rasite ei vain lapsille itselleen vaan myös heidän perheilleen ja terveydenhuoltojärjestelmälle. Toiseen syntymäpäiväänsä mennessä 70 prosenttia kaikista lapsista on sairastanut taudin ainakin kerran, 30 prosenttia ainakin kolmesti. Arvioidaan, että vuosittain terveyskeskuksissa käy noin 200 000 potilasta keskikorvan tulehduksen vuoksi. Kun otetaan huomioon uusintakäynnit, voidaan laskea, että tauti aiheuttaa noin puoli miljoonaa lääkärissä käyntiä vuosittain.

Suomessa on pitkään tehty määrätietoista työtä tuberkuloosisairastavuuden pienentämiseksi ja tulokset ovat olleet hyviä. Vuonna 1972 keuhkotuberkuloosin «Tuberkuloosi»9 ilmaantuvuus (100 000:ta asukasta kohden) oli 94, vuonna 2002 enää 6 (kuva « Todetut keuhkotuberkuloositapaukset vuosina 1960»2). Monet sairastuneet ovat iäkkäitä henkilöitä, jotka ovat saaneet tartunnan aikaisemmin. Vain satunnaisesti on maassa todettu moniresistenttejä tb-kantoja huolimatta aktiivisesta ja ammattitaitoisesta etsinnästä. Tämä on huomionarvoista, koska näitä tb-kantoja on runsaasti niin Luoteis-Venäjällä kuin Baltian maissakin. Tilanne vaatii tulevaisuudessakin valppautta.

Kuva 2.

Todetut keuhkotuberkuloositapaukset vuosina 1960–2002 (lähde: Kansanterveyslaitos, infektioepidemiologian osasto).

Ruoka- ja vesiperäiset infektiot

Suolistoinfektioita voivat aiheuttaa bakteerit, virukset ja alkueläimet. Ruoka- ja vesiperäiset infektiot esiintyvät usein epidemioina ja ryvästyminä, joista kuitenkin vain osa tulee viranomaisten tietoon. Tärkeimmät valvontajärjestelmän osat ovat kattava epäilyilmoitusjärjestelmä, niin että mahdollisimman monista epidemioista saadaan tieto, huolellinen elintarvikkeiden laadun valvonta ja toimiva vesihuolto. Myös matkailijoiden neuvonta ja rokotukset vaikuttavat asiaan.

Viime vuosina salmonellatilanne näyttää pysyneen hallinnassa (kuva « Kotimaasta ja ulkomailta saatujen salmonellatart»3), vaikka myös kotimaista alkuperää olevia tautirypäitä on. Tartunnanlähteinä ovat olleet mm. pastöroimaton maito, idut ja eräät muut elintarvikkeet. Matkailuun liittyvät tartunnat näyttivät lisääntyvän 1990-luvun jälkipuoliskolla ilmeisesti lisääntyneen matkailun vuoksi, mutta nämä leviävät kotimaassa vain harvoin muihin henkilöihin. Vastedes rajojemme yli voi kulkeutua aikaisempaa enemmän tartuntatauteja. EU:ssa ja lähialueillamme muun muassa salmonellatartunnat sekä ihmisissä että kotieläimissä ovat tavallisempia kuin Suomessa. Salmonella Enteritidis on yleistynyt noissa maissa jo 1980-luvulta lähtien voimakkaasti, mutta heijastukset Suomeen ovat olleet vähäisiä: meillä nähdään vuosittain muutamia epidemioita, kun esimerkiksi Saksassa rekisteröidään vuosittain yli sata epidemiaa. Suotuisaan tilanteeseemme vaikuttaa ainakin osittain meillä noudatettu elintarvikkeiden valvontajärjestelmä, joka poikkeaa muiden EU-maiden vastaavasta.

Kuva 3.

Kotimaasta ja ulkomailta saatujen salmonellatartuntojen lukumäärät vuosina 1983–2002 (lähde: Kansanterveyslaitos, infektioepidemiologian osasto).

Vuonna 1998 käyttöön otettu ruoka- ja vesiperäisten epidemioiden epäilyilmoitusjärjestelmä on paljastanut useita uusia epidemioita. Vuosittain Kansanterveyslaitokseen ilmoitetaan toista sataa epäilyä, joista osa johtaa tarkempiin selvityksiin. Näiden selvitysten avulla voidaan tehdä johtopäätöksiä epidemian laajuudesta ja alkulähteestä. Tätä työtä tukevat myös uudet laboratoriomenetelmät, joiden avulla tartuntaketjujen selville saaminen on aikaisempaa helpompaa.

Kampylobakteerin kasvava rooli ruoka- ja vesiperäisten infektioiden aiheuttajana on paljastunut näissä selvityksissä. Eräässä kunnassa, jonka vesijohtojärjestelmään pääsi kampylobakteeria, joka neljäs kymmenestä tuhannesta asukkaasta sairastui. Kampylobakteeri on myös merkittävä turistiripulin aiheuttaja, ja sen entistä tarkempaan seurantaan onkin kiinnitettävä huomiota.

Yersinia, toinen huonosti tunnettu taudinaiheuttaja, on aiheuttanut useita ruoan välityksellä levinneitä epidemioita. Tartunnasta johtuva taudinkuva voi olla vakava, ja johtaa sairaalahoitoon ja jopa tarpeettomiin kirurgisiin toimenpiteisiin. EHEC, joka aiheuttaa veristä ripulia ja joissakin tapauksissa jopa kuolemaan johtavan yleistaudin, aiheutti ensimmäisen kotoperäisen epidemian kesällä 1997. Epidemia sai todennäköisesti alkunsa pilaantuneesta elintarvikkeesta, mutta poikkeukselliset olosuhteet edistivät taudin leviämistä yhdellä paikkakunnalla. Sittemmin EHEC-tapauksia on paljastunut jatkuvasti ympäri maan.

Listeria monocytogenes, tavallinen bakteeri, joka aiheuttaa oireisen taudin vain henkilöillä, joiden immuunivaste toimii huonosti, tunnistettiin piilevän epidemian aiheuttajaksi kahdessakin sairaalassa. Uhrit olivat muutoin huonokuntoisia, ja listeria aiheutti yleistilan huonontumisen, joka joissakin tapauksissa oli kohtalokas. Epidemian selvittäminen johti voin tuotannon ja pakkaamisen valvonnan tehostumiseen koko maassa.

Virusten osuus erityisesti veden välityksellä leviävien mahatautien aiheuttajana on selvinnyt parin viime vuoden aikana uusien laboratoriotutkimusmenetelmien tultua käyttöön. Kalikivirus havaittiin syylliseksi useisiin suuriinkin epidemioihin, ja löytö on osaltaan parantanut vesijärjestelmien tasoa useissa kunnissa maassamme.

Muut maha-suolikanavan infektiot

Helicobacter pylori -tulehdus «Helikobakteeri»10 on varsin tavallinen suomalaisessa väestössä. Se on usein osallisena maha- ja pohjukaissuolihaavan synnyssä, ja sillä arvellaan olevan osuutta myös mahasyövän syntyyn. Saadun tartunnan merkkinä vasta-aineita tavataan paljon useammin iäkkäillä henkilöillä kuin keski-ikäisillä ja nuorilla, mikä liittyy siihen, että altistuminen tälle bakteerille on vähenemässä. Silti se aiheuttaa edelleen huomattavaa sairastavuutta. Jopa väestön seulontatutkimuksia on ehdotettu niin, että kaikki tartunnan saaneet voitaisiin hoitaa sopivalla antibiootilla ja siten vähentää maha- ja pohjukaissuolihaavan ja mahasyövän riskiä.

Virusten aiheuttamat hepatiitit

Hepatiitti A alkoi vähentyä jyrkästi 1950-luvun loppupuolella, ja 1960-luvun alkupuolella se kävi niin harvinaiseksi, että nykyisin alle 1 prosentilla aikuisväestöstä on vasta-aineita sitä vastaan merkkinä lapsuudessa sairastetusta tartunnasta. Vasta-aineiden häviäminen on puolestaan johtanut siihen, että yksittäisiä tapauksia tai pieniä ryvästymiä tavataan nyt myös aikuisilla. Eräissä tapauksissa lähteenä on ollut ruoka, mutta muitakin tartunnanlähteitä on paljastunut. Vuonna 1994 yli 500 henkilöä sairastui, suurin osa oli huumeiden käyttäjiä, ja tartunnanlähteenä oli ilmeisestikin saastunut amfetamiinierä, jota myytiin pääkaupunkiseudulla huumausaineena.

Hepatiitti B, joka tarttuu veren välityksellä tai suojaamattomassa seksissä, aiheutti 1990-luvulla paikallisesti rajoittuneita nuorten henkilöiden epidemioita, joissa sairastuneet olivat ruiskuhuumeiden käyttäjiä. Tämän vuoksi kansallisia suosituksia hepatiitti B -rokotteen antamisesta muutettiin niin, että rokotukset tähänastista paremmin estäisivät huumeiden käyttöön liittyviä hepatiitti B -tartuntoja.

Hepatiitti C, joka Suomessa tarttuu lähes yksinomaan neulojen ja ruiskujen yhteiskäytön kautta, aiheuttaa varsin huomattavaa sairastavuutta. Tartunta tuli ilmoitettavaksi vuonna 1995, ja siitä lähtien lähes 13 000 tapausta on tullut tietoon. Etenkin viime vuosina eniten tapauksia on ollut 20–24-vuotiaiden keskuudessa. Tartuntaan liittyy huomattavaa myöhäissairastavuutta. Jopa 20 prosenttia tartunnan saaneista saattaa kehittää vakavan maksasairauden parinkymmenen vuoden kuluessa.

Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin artikkeli maksatulehduksesta «Maksatulehdus, hepatiitti»11.

HIV ja AIDS

Suomen HIV- ja AIDS-tapausten määrät pysyttelivät kansainvälisesti vertailtuna varsin vähäisinä aina vuoden 1998 loppupuolelle saakka. Tuolloin alkoi HIV «HIV-infektio, AIDS»1 levitä pääkaupunkiseudulla ruiskuhuumeiden käyttäjien keskuudessa. 2000-luvun alussa tämä epidemia talttui, mutta edelleen ruiskuhuumeiden käyttäjillä todetaan paljon enemmän HIV-tartuntoja kuin ennen epidemian alkua.

Useiden vuosien ajan HIV-hoitoa ja tukea saavia ja lääketieteellisessä tarkkailussa käyviä on Suomessa ollut noin 500. Nyt tämä luku nousee nopeasti uuden epidemian vuoksi ja vaatinee järjestelmämme uudelleenarviointia. Tilannetta pahentaa entisestään se, että 50–80 % näistä HIV-tartunnan saaneista on myös hepatiitti C -tartunnan kantajia. Huumeiden käyttöön liittyvien tartuntatautien aiheuttamien nopeasti kasvavien ongelmien hoitoon tarvittaneen uudenlaisia ratkaisuja ja voimavarojen priorisointia jo lähivuosina (kuva « Ilmoitetut HIV-infektiot vuosina 1980–20»4).

Kuva 4.

Ilmoitetut HIV-infektiot vuosina 1980–2002 (lähde: Kansanterveyslaitos, infektioepidemiologian osasto).

Sukupuolitaudit

Sukupuolitautien ehkäisyn kannalta luotettava ja täsmällinen seurantajärjestelmä on avainasemassa. Jo usean vuoden ajan sukupuolitautien esiintyvyyttä on seurattu erityisen anturijärjestelmän (sentinel) avulla. Siihen kuuluu erityyppisiä hoitopisteitä, joihin hakeutuu potilaita, jotka epäilevät sairastavansa jotain sukupuolitautia. Lisäksi mukana on pisteitä, joissa sukupuolitautien esiintyvyyttä selvitteleviä laboratoriotutkimuksia tehdään osana muuta terveydenhuoltoa. Kaikki anturiyksiköt käyttävät yhtenäisiä tutkimusmenetelmiä ja keräävät yhtenäisin menetelmin tartuntoihin liittyviä taustatietoja. Anturiverkon kautta saadaan jatkuvasti tietoa mm. matkailun, prostituution ja muiden asiaan vaikuttavien riskitekijöiden osuudesta ja vaihtelusta. Niiden ulkopuolelle jää kuitenkin osa tapauksista, jotka eivät syystä tai toisesta hakeudu tutkimuksiin tai hoitoon. Todella luotettavan tiedon saaminen edellyttäisi näiden tautien yleisyyttä koko väestössä koskevaa tutkimustapaa.

Viime vuosien tilastot osoittavat, että sukupuolitautitilanne on pysynyt varsin vakaana. Tämä kuva voi kuitenkin olla hieman virheellinen siksi, että klamydian «Klamydia»12 toteamiseksi on käyttöön tullut aikaisempaa herkempi ja helpommin käytettävä tutkimusmenetelmä, ja se on luultavasti aiheuttanut raportoitujen tapausten lukumäärien keinotekoista nousua. Klamydia näyttääkin olevan tavallisin sukupuolitautimme. Laboratoriot raportoivat yli 10 000 tapausta vuosittain, ja seksuaalisesti aktiivisimmassa iässä olevilla nuorilla aikuisilla esiintyvyys näyttää olevan yli 5 prosenttia (kuva « Ilmoitetut klamydia- ja tippuritapaukset vuosina»5). Klamydian lasketaan vuosittain aiheuttavan 2 400 vakavaa munasarjatulehdusta ja sen lisäksi 5 800 kliinisesti vähemmän vakavaa tautia. Kohdun ulkopuolisia raskauksia siitä lasketaan koituvan 1 800 vuosittain. Klamydia on myös tärkeä lapsettomuuden riskitekijä ja aiheuttaa vielä muitakin kliinisiä taudinkuvia. Klamydiainfektioiden vähentäminen onkin eräs terveydenhuollon suurimpia haasteita lähivuosina.

Tippurimäärät «Tippuri»13 ovat pienentyneet nopeasti (kuva « Ilmoitetut klamydia- ja tippuritapaukset vuosina»5). Osittain tämän suotuisalta vaikuttavan kehityksen syy voi olla itsehoidon yleistyminen. Antibiootille resistenttien kantojen ilmaantuminen voi muuttaa tilannetta. Syfilis «Kuppa (syfilis, lues)»14 on aiheuttanut joitakin paikallisesti rajoittuneita epidemioita, joiden alkuperä ovat ilmeisesti kuppatautiepidemiat, joita on ollut Pietarissa, muualla Luoteis-Venäjällä sekä Baltian maissa.

Kuva 5.

Ilmoitetut klamydia- ja tippuritapaukset vuosina 1981–2002 (lähde: Kansanterveyslaitos, infektioepidemiologian osasto).

Yhä vakuuttavampaa todistusaineistoa on kertynyt papilloomaviruksen «Papilloomavirus naisella, kondylooma»15 osuudesta kohdunkaulan syövän syytekijänä. Ensimmäiset synnyttäneillä tehdyt tutkimukset sekä Suomessa että Virossa viittaavat siihen, että tartunnat ovat varsin tavallisia ja kroonistuminen on yleistä. Kohdunkaulan syöpätapausten määrä on näyttänyt olevan viime vuosina kasvussa, ja siksi ponnisteluja papilloomavirusrokotteen kehittämiseksi on lisätty. Rokote onkin tulossa kokeiluun lähivuosina.

Myös sukupuoliteitse tarttuvat herpesinfektiot «Sukuelinherpes (genitaaliherpes) miehellä»16, «Sukuelinherpes (genitaaliherpes) naisella»17 ovat varsin tavallisia. Anturikeskuksen potilaista noin 4 prosentilla on tämä krooninen infektio. Oireenmukainen hoito on viime vuosina kehittynyt melkoisesti, mutta se ei kuitenkaan pysty poistamaan kroonista infektiota.

Huolimatta lähinnä HIV-uhkan aikaansaamasta aktiivisesta kampanjoinnista turvaseksin puolesta, ei sukupuolitautien esiintyvyys ole merkittävästi pienentynyt.

Sairaalainfektiot

Varovaisen arvion mukaan kaikista sairaalapotilaista 3–5 prosenttia saa sairaalasta peräisin olevan infektion. Tämä aiheuttaa keskimäärin neljä ylimääräistä hoitopäivää ja huomattavat kustannukset. Sairaalainfektioiden arvioidaan aiheuttavan 500 kuolemantapausta vuosittain ja lisätekijänä ne ovat 1 500 muussa kuolemantapauksessa.

Viime vuosien aikana moniresistentit bakteerit ovat aiheuttaneet lukuisia epidemioita myös Suomen sairaaloissa. Niiden johdosta on jouduttu ryhtymään laajoihin eristys- ja muihin turvatoimiin ja bakteerien pesiytyminen sairaaloihimme on voitu estää. Ongelma pahenee lähivuosina. Tämä johtuu osittain siitä, että niiden ihmisten määrä kasvaa, jotka ovat erityisen alttiita näille infektioille (vanhukset, hoidon tai taudin takia immuunivajavaiset), ja osittain siitä, että monissa Euroopankin sairaaloissa nämä mikrobit ovat tavallisia ja saattavat siirtyä potilaan mukana myös suomalaisiin sairaaloihin.

Tilanteen arvioimiseksi tarvitaan luotettavaa seurantajärjestelmää, jossa yhtenäisin menetelmin kirjataan tapahtumia ja niiden riskitekijöitä. Yhtenäinen järjestelmä on välttämätön myös ennaltaehkäisyyn tähtäävien toimenpiteiden tehon mittaamisessa. Kansanterveyslaitos rakentaa parhaillaan tällaista järjestelmää.

Antibioottiresistenssi

Antibiootteja, erityisesti kefalosporiineja, käytetään Suomessa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Tämä johtunee intensiivisemmästä markkinoinnista ja osittain myös puolueettoman tiedon puutteesta.

Antibiooteille resistenttien mikrobien aiheuttamat infektiot ovat muodostuneet jatkuvasti suuremmaksi pulmaksi kaikkialla maailmassa. EU on käynnistänyt erityisen tutkimus- ja yhteistyöohjelman kehityksen suunnan muuttamiseksi. Myös vielä laajempaa kansainvälistä yhteistyötä ollaan käynnistämässä.

Kaikki mikrobikannat ovat kehittäneet merkittävästi vastustuskykyä kaikille antibioottityypeille. Ongelma koskee erityisesti sairaaloita, mutta sillä on merkitystä myös avohoidossa. Penisilliinille vastustuskykyinen pneumokokki näyttää nopeasti leviävän kaikkialla Euroopassa ja USA:ssa. Espanjassa ja Unkarissa yli puolet pneumokokkitaudeista on ollut resistentin mikrobin aiheuttamia. Usein nämä mikrobit ovat resistenttejä myös muille antibiooteille.

Suomessa tilanne ei vielä ole näin vakava. Alle yksi kanta sadasta on resistentti, kun esimerkiksi suhdeluku Etelä-Ruotsissa on yksi kymmenestä. Metisilliiniresistentin Staphylococcus aureus -bakteerin (ks. MRSA «MRSA (metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus)»18) esiinmarssi on toinen vakava uhkatekijä, ja senkin osalta jatkuva ja huolellinen tilanteen seuranta on välttämätöntä.

Rokotukset

Ehkäisevän lääketieteen kiistämättömiä menestystarinoita on ollut monen vakavan tartuntataudin lähes täydellinen hävittäminen rokotusten avulla (taulukko «Taulukko 4.11. Rokotusten avulla ehkäistävissä olevien tautien yleisyys ennen rokotuksien aloittamista ja nykyisin (lähde: Kansanterveyslaitos, infektioepidemiologian osasto). »1). Suomessa tähän luetteloon kuuluvat kurkkumätä, polio, jäykkäkouristus, vakava hemofilustauti, tuhkarokko, vihurirokko ja sikotauti (kuva « Rekisteröidyt tuhkarokko-, vihurirokko- ja sikot»6). Myös hinkuyskä on vähentynyt erittäin merkittävästi.

Kuva 6.

Rekisteröidyt tuhkarokko-, vihurirokko- ja sikotautitapaukset vuosina 1960–2002. Ilmoitetut tapaukset vuosina 1960–1986, serologisesti vahvistetut tapaukset vuodesta 1987 alkaen (lähde: Kansanterveyslaitos, infektioepidemiologian osasto).

Taulukko 1. Rokotusten avulla ehkäistävissä olevien tautien yleisyys ennen rokotuksien aloittamista ja nykyisin (lähde: Kansanterveyslaitos, infektioepidemiologian osasto).
Tauti Raportoituja tapauksia vuodessa ennen rokotuksia
(vuosi)2002
Kurkkumätä 17 899 (1945) 0
Hinkuyskä 18 969 (1952) 581
Polio 623 (1956) 0
Tuhkarokko 11 353 (1974) 0
Sikotauti 15 543 (1959) 7
Vihurirokko 6 418 (1979) 4
Tuberkuloosi 46 351 (1950) 473
Hepatiitti B 286 (1992) 177
Hemofilustaudit 174 (1986) 4

Neuvoloissa ja kouluissa toteutettu rokotusohjelma toimii erinomaisesti ja on lajissaan maailman parhaita. Vanhempien asenne rokotuksiin on yleensä hyvin myönteinen, ja niinpä rokotuskattavuus (rokotettujen lasten osuus kaikista lapsista) on ollut jopa 98–99 prosenttia. Kansallisen rokotusohjelman kautta annettavat rokotteet ovat saajalleen ilmaisia. Ohjelmaa kehitetään jatkuvasti kulloisenkin epideemisen tilanteen ja muiden seikkojen perusteella. Tuhkarokko-, vihurirokko- ja sikotautirokotteet lisättiin rokotusohjelmaan vuonna 1982. Hib (hemofilus) -rokote lisättiin ohjelmaan vuonna 1993 menestyksellisen vuonna 1986 käynnistetyn koekäytön jälkeen. Lasten tehosterokotukset tuberkuloosia vastaan poistettiin ohjelmasta sen jälkeen, kun sairastuvuus tuberkuloosiin oli vähentynyt nykyiselle hyvin matalalle tasolleen.

Monet rokotusohjelman rokotteet on tarkoitettu kaikille ikäluokille. Eräät rokotteet kuuluvat ohjelmaan vain tietyille riskiryhmille annettuina. Tällaisia ovat mm. hepatiitti B- «Maksatulehdus, hepatiitti»11 ja influenssarokotteet «Influenssa»6. Niidenkin käyttötapaa pyritään jatkuvasti kehittämään parhaimman suojan tarjoamiseksi väestölle. Tehosterokotteita poliota, jäykkäkouristusta ja kurkkumätää vastaan suositellaan otettaviksi kymmenen vuoden välein, mutta aikuisväestöstä vain osa on tämän suosituksen mukaisesti suojattu.

Tähtäimessä tartuntatautien parempi ehkäisy ja hoito

Tartuntatauteja koskeva lainsäädäntö uudistettiin täydellisesti vuonna 1986, pienehköjä muutoksia on tehty vuosina 1992 ja 1998. Tartuntatautilaki ja -asetus määräävät tarttuvien tautien raportoinnista, hoidosta ja ehkäisystä. Kunnilla ja kuntayhtymillä on lain mukaan ensisijainen vastuu myös tartuntatautien hoidosta. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kansanterveyslaitos huolehtivat kansallista koordinaatiota koskevista asioista. Sosiaali- ja terveysministeriö on määrännyt kansallisesta tartuntatautirekisteristä, johon kerätään tietoja eri tartuntataudeista Kansanterveyslaitoksen ohjeiden mukaisesti.

Tartuntatautirekisteri saa tietoja tartuntatautitapauksista sekä lääkäreiltä että diagnoosin varmistaneilta laboratorioilta, joilla on oltava virallinen hyväksyntä osoittamassa toimintansa laatua. Kansanterveyslaitoksen ylläpitämä rekisteri sisältää sekä yksittäisiä potilaita koskevia että ryhmätasoisia tietoja. Sen tietoja hyödynnetään mm. lähettämällä palautteet sairaanhoitopiireihin, kuntiin ja muille viranomaisille. Lisäksi rekisterin tapausmäärät ja -tiheydet voi nähdä Internetin kautta. Vuosittain rekisteriin kertyy noin 50 000 ilmoitusta, joista yli 40 000 laboratorioista. Rekisterin yhteydessä kerätään myös mikrobikantoja epidemiologisia selvityksiä varten. Keräyksen kohteina ovat mm. salmonellat, meningokokki, pneumokokki ja HIV.

Kansallinen epidemioiden epäilyilmoitusjärjestelmä perustuu siihen, että kunnalliset viranomaiset tekevät ilmoituksen kaikista epäilemistään epidemiatapauksista Kansanterveyslaitokselle. Siellä ilmoitukset tarkistetaan, tilanne arvioidaan ja tarvittaviin jatkotoimenpiteisiin ryhdytään. Vuosittain ilmoitus saadaan yli sadasta epäilystä, näistä 40–50 johtaa jatkotoimiin ja 5–10 täydelliseen epidemiaselvitykseen yhteistyössä paikallisten viranomaisten, Kansanterveyslaitoksen ja muiden viranomaisten kanssa.

Sekä tartuntatautirekisteri että epäilyilmoitusjärjestelmä ovat myös osa kehittyvää EU:n tartuntatautien seuranta- ja valvontaverkostoa. Yhteisen järjestelmän avulla on mahdollista paitsi koordinoida vastatoimenpiteitä, myös havaita ja selvittää epidemioita, jotka ulottuvat useampiin maihin.

Väestön tietoisuutta lisäävät kampanjat ovat kymmenen viime vuoden aikana paljolti keskittyneet HIV:in ja sukupuolitautien uhkaa vastaan. Kaikille 16 vuotta täyttäville lähetetään kotiin ehkäisystä kertova kirje, mukana on myös kondomi. Parin viime vuoden aikana ruiskuhuumeiden käyttöä ja siihen liittyviä riskejä torjumaan tähtääviä kampanjoita on toteutettu kohderyhminä lähinnä asian kanssa tekemisiin joutuvat ammattilaiset terveydenhuollossa ja muilla julkisen sektorin alueilla. Näitä ovat olleet mm. vankila-, poliisi-, apteekkilaitos- ja sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijäryhmät.

Riittävän hygieenisen tason ylläpitäminen kaikissa elintarviketuotannon vaiheissa on tärkeä väestön terveyttä ylläpitävä tekijä. Ruoan ja veden laadun jatkuva tarkkailu samoin kuin niistä mahdollisesti johtuvien tautien havaitseminen ja tutkiminen ovat osa tartuntatautien ennaltaehkäisyä. Ruokien raaka-aineiden tuotannon, valmistustapojen ja jakelun muuttuminen ja kotitalouksien ruoanvalmistus- ja ruokailutapojen muuttuminen merkitsevät vakavaa haastetta. Kansainväliset mitat täyttävä tutkimustyö on onnistumisen kannalta välttämätön. Sen kautta voidaan kehittää ja ylläpitää tarvittavia menetelmiä ja vähentää kuluttajiin kohdistuvia riskejä.

Myös rokotusohjelmaa on jatkuvasti kehitettävä ja mukautettava muuttuvan epidemiologisen tilanteen mukaan. Nykyisin ohjelma tarjoaa erinomaisen suojan käytännöllisesti katsoen koko väestölle, vaikkakin lasten rokottaminen on jo tautien luonteen vuoksi etusijalla. Rokotepistosten suuri määrä tietyssä iässä on ollut ongelma, mutta vuoden 2005 alussa uusittu rokotusohjelma vähentää pistosten määrää. Uusia rokotteita on tulossa rokotusohjelmaan; mm. pneumokokkirokote näyttää olevan tehokas sekä keuhkokuumeen että korvatulehduksen ehkäisyssä. Myös vesirokkorokotteen mukaanottoa on arvioitu.

Antibioottiresistenssin mukanaan tuoma ongelma saattaa pahentua merkittävästi jo lähitulevaisuudessa. Tilannetta on jatkuvasti tarkkailtava huolellisesti ja antibioottien käyttöön pyrittävä vaikuttamaan sekä konsensussuositusten että hallinnollisten määräysten kautta. Myös antibioottien aiheuttaman kokonaiskuormituksen vähentämiseen on päästävä sekä eläinlääketieteen puolella että hyötyeläinten kasvattamisessa.

Kirjallisuutta

  1. Hiltunen-Back E. Epidemiology of syphlilis, gonorrea and chlamydia trachomatis infection in Finland in the 1990s. Thesis. University of Helsinki, 2002.
  2. Kansanterveyslaitos. Tarttuvat taudit Suomessa 1995–1999. www.ktl.fi
  3. Kansanterveyslaitos. Tartuntataudit Suomessa 2002. www.ktl.fi
  4. Peltola H, Davidkin I, Paunio M, Valle M, Leinikki P, Heinonen O. Mumps and rubella eliminated from Finland. JAMA 2002; 284:2643–7

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi