Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Verkkokauppa
 
 

Diabetes

Suomalaisten terveys
18.7.2005
Antti Reunanen

Diabetes on krooninen sairaus, jossa solun aineenvaihdunnalle välttämättömän glukoosin pääsy solun sisään on estynyt tai vaikeutunut. Diabeteksessa voidaan erottaa useita sairaustyyppejä, mutta tavallisimmin se jaetaan kahteen tyyppiin. Tyypin 1 diabeteksessa haima ei tuota insuliinia. Tyypin 2 diabeteksessa insuliinin tuotanto on tarpeeseen nähden riittämätön ja ääreiskudokset reagoivat puutteellisesti insuliiniin. Kliinisesti sairaustyyppien erotus saattaa joskus tuottaa vaikeuksia ja väestötasoisessa tutkimuksessa tyyppejä on vaikea erottaa luotettavasti. Suomessa oli vuoden 2001 lopussa lähes 205 000 diabeetikkoa, joista erityiskorvattavaan lääkitykseen oikeutettuja oli 139 000. Yleensä lapsena ilmaantuva tyypin 1 diabetes on huomattavasti yleistynyt maassamme 1950-luvulta alkaen, ja sitä sairastaa noin 40 000 henkilöä. Se on Suomessa yleisempi kuin missään muualla maailmassa. Myös tavallisesti aikuisena ilmaantuva tyypin 2 diabetes on lisääntynyt, mutta ei yhtä paljon kuin tyypin 1 diabetes. Diabeteksen puhkeamisen tiedetään riippuvan perinnöllisistä tekijöistä. Tyypin 2 diabetesta aiheuttavat myös lihavuus ja liikunnan puute. Väestön ikärakenteen muutosten johdosta diabetes on yleistymässä. Lisää huomiota on kiinnitettävä sekä taudin ehkäisemiseen, että hoidon järjestämiseen.

Vaikka diabeteksen hoidon tasossa on edelleen parantamisen sijaa, ovat diabeteksesta aiheutuvat akuutit glukoositasapainon häiriöt suhteellisen harvinaisia. Huomattavasti akuutteja komplikaatioita tärkeämpiä ovat diabeteksen myöhäiskomplikaatiot. Näistä osa on diabetekselle tunnusomaisia pienten verisuonten rakenteen ja toiminnan häiriöistä aiheutuvia (retinopatia, nefropatia ja neuropatia) ja osa tavallista kiivaammin kehittyvän valtimonkovettumistaudin seurauksia. Komplikaatioiden johdosta diabeetikoiden elinennuste on edelleen hoidon paranemisesta huolimatta ei-diabeetikkoja huonompi. Diabetes sinänsä, mutta myös liitännäissairaudet aiheuttavat tuntuvaa terveydenhuollon kuormitusta. Diabeteksen hoidon kulmakivi on omahoito, jonka onnistuminen on keskeinen terveyspalvelujen kohtuullistamisessa ja myöhäiskomplikaatioiden ehkäisyssä.

Tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuuden huippu ajoittuu lapsuus- ja nuoruusikään, joskin tauti saattaa ilmetä vielä myöhemmälläkin iällä. Käytännössä suurimmalla osalla alle 30-vuotiaana sairastuneista on tyypin 1 diabetes. Tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuus alkaa selvästi suureta vasta 30. ikävuoden jälkeen ja saavuttaa huippunsa eläkeiässä. Tyypin 1 diabetes on lähes yhtä yleinen tytöillä ja pojilla. Tyypin 2 diabetes on keski-iässä ja varhaisessa eläkeiässä yleisempi miehillä, mutta iäkkäimmissä ryhmissä naisilla.

Tyypin 1 diabeteksen lääkehoidon perusta on insuliini, ja noin 70 % tyypin 2 diabeetikoista saa lääkitystä. Tämän vuoksi sairausvakuutuksen diabeteslääkityksen erityiskorvausoikeuden saaneiden määrän perusteella voi suhteellisen luotettavasti arvioida diabeetikoiden määrän (taulukko «Taulukko 4.17. Diabeetikkojen määrä Suomessa vuoden 2001 lopussa (lähteet: Kelan erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeuttavien sairauksien tilasto 2001, Reunanen 2002). »1). Suomessa oli vuoden 2001 lopussa lähes 205 000 diabeetikkoa. Näistä 139 000:lla oli diabeteslääkkeiden vuoksi erityiskorvausoikeus. Tyypin 1 diabetesta sairastaa noin 40 000 henkilöä. Lähes 165 000:lla on tyypin 2 diabetes. Tyypin 2 diabetesta sairastavista noin 40 prosentilla sairaus vaatii ainoastaan ruokavaliohoitoa, joten lääkitystä saavia tyypin 2 diabeetikkoja on lähes 100 000.

Taulukko 1. Diabeetikkojen määrä Suomessa vuoden 2001 lopussa (lähteet: Kelan erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeuttavien sairauksien tilasto 2001, Reunanen 2002).
Ikäryhmä (v) Yhteensä
0–29 30–64 65–
Yhteensä 10 500 94 000 100 000 204 500
Lääkitystä käyttävät 10 000 58 000 70 000 139 000
Tyyppi 1 9 000 19 000 12 000 40 000
Tyyppi 2 1 500 75 000 88 000 164 000
Lääkitys 1 000 39 000 58 000 98 000
Ruokavalio 500 37 000 30 000 66 500

Uusia diabeteslääkkeiden erityiskorvausoikeuksia ilmenee Suomessa vuosittain noin 11 000. Tämän lisäksi voidaan arvioida, että vuosittain diagnosoidaan noin 4 000 tyypin 2 diabeetikkoa, joiden sairaus vaatii tasapainottuakseen vain ruokavalio-ohjausta. Tyypin 1 diabetekseen sairastuu vuosittain lähes 500 alle 15-vuotiaasta eli noin 50/100 000. Tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus on Suomessa ollut pitkään kiistatta maailman suurin (kuva « Insuliininpuutosdiabeteksen ikävakioitu ilmaant»1). Tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuus on suomalaisilla keskimääräistä tai korkeahkoa länsimaista tasoa, mutta selvästi pienempi kuin eräissä poikkeuksellisissa etnisissä ryhmissä, joissa tyypin 2 diabetes on erittäin yleinen.

Kuva 1.

Insuliininpuutosdiabeteksen ikävakioitu ilmaantuvuus (/10 000/vuosi) alle 15-vuotiailla lapsilla eräissä maissa 1990-luvun alussa (lähde: Karvonen ym. 2000).

Tyypin 1 diabeteksen esiintyvyydessä on todettu jonkin verran alueellista vaihtelua, mutta painopistealueet ovat vuosien kuluessa vaihdelleet. Viimeisimpien tietojen mukaan suurinta ilmaantuvuus on Keski-Suomessa. Miehillä tyypin 2 esiintyvyydessä ei ole suuria alue-eroja. Naisilla tyypin 2 diabetes on selvästi yleisin Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Diabetes on huomattavasti yleistynyt Suomessa viime vuosikymmenten kuluessa. Tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus on suurentunut 1950-luvun alusta lähtien nelinkertaiseksi (kuva « Insuliininpuutosdiabeteksen ikävakioitu ilmaantu»2). Tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys on niin ikään selvästi yleistynyt (taulukko «Taulukko 4.18. Tyypin 2 diabetesta sairastavien esiintyvyyden ja määrän kehitys 30 vuotta täyttäneiden keskuudessa vuosina 1942–2001 (lähteet: Vartiainen ja Vartiainen 1944, Laakso ym. 1991, Reu»2). Vaikka varhaisin diabeteksen esiintyvyyttä selvittävä tutkimus ei liene tuloksiltaan aivan täsmällisesti yleistettävissä, voidaan kuitenkin arvioida, että tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys on puolessa vuosisadassa kymmenkertaistunut ja sairastuneiden määrä yli kolmikymmenkertaistunut.

Kuva 2.

Insuliininpuutosdiabeteksen ikävakioitu ilmaantuvuus (/100 000/vuosi) alle 15-vuotiailla lapsilla Suomessa vuosina 1953–2001 (lähde: Tuomilehto ym. 1995, päivitetty Kelan rekisteristä).

Taulukko 2. Tyypin 2 diabetesta sairastavien esiintyvyyden ja määrän kehitys 30 vuotta täyttäneiden keskuudessa vuosina 1942–2001 (lähteet: Vartiainen ja Vartiainen 1944, Laakso ym. 1991, Reunanen 2002 ja Kelan tilastot erityiskorvattaviin lääkityksiin oikeuttavista sairauksista 1970–2001).
1942 1970 1980 2001
Esiintyvyys (%) 0,3 2,1 3,6 4,9
Määrä 4 500 63 000 110 000 163 000

Alttiuden sairastua tyypin 1 diabetekseen tiedetään määräytyvän paljolti perintötekijäin mukaan, mutta myös ulkoisilla tekijöillä lienee oleellista merkitystä. Valitettavasti ulkoisia tekijöitä ei toistaiseksi kuitenkaan riittävästi tunneta, jotta ehkäisytoimia voitaisiin suunnitella. Alttiuden sairastua tyypin 2 diabetekseen tiedetään selvästi riippuvan perintötekijöiden ohella lihavuudesta ja fyysisestä inaktiivisuudesta. On varsin ilmeistä, että tyypin 2 diabeteksen esiintyvyyden suureneminen johtuu mainittujen vaaratekijäin yleistymisestä aikuisväestössä.

Toistaiseksi tapahtuneen kehityksen valossa vaikuttaa ilmeiseltä, että tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys edelleen suurenee. Ulkoisten vaaratekijäin tunnistaminen ja niiden mahdollinen vähentäminen saattavat kuitenkin muuttaa tilannetta. Tyypin 2 diabetesta sairastavien määrä vääjäämättä suurenee. Tämä johtuu paitsi vaaratekijäin kehityksestä myös väestön ikääntymisestä. Vuonna 1994 laaditun koko maailmaa käsittävän diabeetikoiden määrän kehitysennusteen mukaan Suomessa olisi vuonna 2000 kaikkiaan 175 000 tyypin 2 diabeetikkoa. Tämä arvio hiukan ylittää toteutuneen kehityksen. Saman ennusteen mukaan vuonna 2010 tyypin 2 diabeetikoiden määrä Suomessa olisi 220 000.

Niin tyypin 1 kuin tyypin 2 diabeteksen yleistyessä terveydenhuollon voimavarojen riittävyys joutuu koetukselle. Diabeteksen omahoidon tehostaminen ja lisääminen helpottavat tätä kuormitusta. Erityisesti tyypin 2 diabeteksen osalta on varsin tähdellistä huomata sen läheinen yhteys valtimonkovettumistaudin komplikaatioihin. Niiden ehkäisemiseksi tarvitaan hyvin aktiivisia toimenpiteitä, jotka suuntautuvat glukoositasapainon saavuttamisen ohella keskeisiin valtimosairauksien vaaratekijöihin. Näiden sekundaaripreventioon tähtäävien toimien ohella on ensisijaisesti painotettava tyypin 2 primaariehkäisyä, jonka kulmakiviä ovat lihavuuden ehkäisy ja väestön fyysisen aktiivisuuden lisääminen.

Lisää tietoa diabeteksestä

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit, ks. «Diabetes (sokeritauti)»1.

Kirjallisuutta

  1. Erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeuttavat sairaudet. Kansaneläkelaitoksen julkaisuja 1966–1995: T6- ja SOVAKA-tietokanta.
  2. Karvonen M, Viik-Kajander M, Moltchanova E, Libman I, LaPorte R, Tuomilehto J. Incidence of childhood Type 1 diabetes worldwide. Diabetes Care 2000;23:1516–26.
  3. Laakso M, Reunanen A, Klaukka T, Aromaa A, Maatela J, Pyörälä K, Changes in the prevalence and incidence of diabetes mellitus in Finnish adults, 1970–1987. Am J Epidemiol 1991;133:850–7.
  4. McCarty D, Zimmet P. Diabetes 1994 to 2010: Global estimates and projections. Leverkusen: International Diabetes Institute. Bayer AG, 1994.
  5. Onkamo P, Väänänen S, Karvonen M, Tuomilehto J. Worldwide increase in incidence of type I diabetes – the analysis of the data on published incidence trends. Diabetologia 1999; 42:1395–403.
  6. Reunanen A. Diabeteksen esiintyvyys Suomessa. Diabetes ja lääkäri 2002; No 2:6–7.
  7. Tuomilehto J, Virtala E, Karvonen M ym. Increase in incidence of insulin-dependent diabetes mellitus among children in Finland. Int J Epidemiol 1995; 24:984–92.
  8. Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelma 2003–2010. Jyväskylä: Suomen Diabetesliitto ry, 2003.
  9. Valle T, Tuomilehto J, Eriksson J. Epidemiology of NIDDM in Europids. Kirjassa: Alberti K G M M, Zimmet P, DeFronzo R A, Keen H, toim. International textbook of diabetes mellitus. 2. painos. New York: John Wiley amp Sons, 1997, s. 125–42.
  10. Vartiainen I, Vartiainen O. Studien über den Diabetes mellitus in Finland III. Vorkommen des Diabetes. Acta Med Scand 1944; 119:364–79.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi