Etusivu » Syöpäkasvaimet ja suun terveys

Syöpäkasvaimet ja suun terveys

Terve suu 2015
10.6.2015
Sisko Honkala

Aikuisilla syöpää sairastavilla karies (ks. «Karies (hampaan reikiintyminen)»1) on usein vakava ongelma, jonka syitä on muun muassa sädehoidon, voimakkaan kipu- tai solunsalpaajalääkityksen aiheuttama suun kuivuminen (taulukko «Lääkkeiden vaikutukset suun terveyteen»2) sekä kiinnostuksen väheneminen suun omahoitoon rankkojen hoitojen vuoksi. Hampaiden kulumista, eroosiota (ks. «Hampaiston kuluminen (attritio ja abraasio) ja kiilteen liukeneminen (eroosio)»3), voi aiheuttaa syöpähoitoihin liittyvät toistuvat pahoinvointikohtaukset.

Joka neljäs suomalainen sairastuu jossakin elämänsä vaiheessa syöpään; sairastumisriski suurenee iän mukana. Rintasyöpä on naisten yleisin syöpämuoto, kohdunkaulansyöpä toiseksi yleisin. Suunnilleen joka kymmenes nainen sairastuu elämänsä aikana rintasyöpään. Tauti on yleistymässä ja sitä havaitaan aiempaa nuoremmilla naisilla. Miesten syöpäsairauksista yleisimmät ovat eturauhassyöpä ja keuhkosyöpä. Keuhkosyövän tärkein riskitekijä on pitkäaikainen tupakointi.

Paranemismahdollisuus riippuu syöpäsairauden muodosta ja kasvaimen levinneisyydestä. Mitä aikaisemmin tauti todetaan, sitä paremmat ovat hoitotulokset.

Solunsalpaajahoito ja suun terveys

Solunsalpaajahoitoa käytetään liitännäishoitona esimerksi rintasyövän ja paksusuolisyövän hoidossa. Artikkelissa «Leukemia ja suun terveys»4 kuvataan solunsalpaajahoidon aiheuttamat suuoireet ja suunhoito.

Sädehoidon aiheuttamat muutokset suussa

Pään ja kaulan alueen syöpien hoidossa käytetty sädehoito aiheuttaa runsaasti sekä ohimeneviä että pysyviä vaurioita suun alueella. Suun toiminnallisiin haittoihin kuuluvat vähentynyt syljeneritys, makuaistin häiriöt, limakalvomuutokset, lihasten lyheneminen ja kiristyminen, leukalukko, osittainen pehmyt- ja kovakudoksen tuhoutuminen sekä hampaiden lisääntynyt reikiintyminen.

Sädetetty kudos paranee huonosti. Suun limakalvojen surkastuminen ja kuivuus vaikeuttavat proteettista hoitoa ja heikentävät suun toimintoja, joihin sylki osallistuu liuottajana ja liukastimena. Suun alueelle annettavan sädehoidon vakavin haittavaikutus on osteoradionekroosi (luun säteilyvaurio). Osteoradionekroosi tarkoittaa haavaumaa, joka on suun limakalvolta auki luuhun asti ja jonka paraneminen on viivästynyt yli 6 kuukautta. Sitä esiintyy 5–7 %:lla sädehoidetuista potilaista. Osteoradionekroosia aiheuttaa etenkin se, että sädehoito on kohdistunut alaleukaan ja sädeannos on ollut yli 60 Gy. Riskiä lisää hampaanpoisto kyseiseltä alueelta.

Taulukossa « Sädehoidon vaikutukset suussa sekä niiden ehkäisy ja hoito. Muunnelma Söderholm (2008) mukaan.»1 esitetään sädehoidosta johtuvat yleisimmät suukomplikaatiot tai haittavaikutukset sekä niiden ehkäisy ja hoito.

Omahoito

Omahoito-ohjeet sädehoidon (pään ja kaulan alueelle) saaneilla noudattaa pitkälle solunsalpaajahoidon jälkeisiä suunhoito-ohjeita (ks. «Leukemia ja suun terveys»4). Päähuomio tulee kiinnittää mahdollisten tulehdusten, suun kuivumisen ja limakalvojen arkuuden ehkäisyyn ja hoitoon.

Hampaat tulee harjata kahdesti päivässä pehmeällä hammasharjalla, jos suuta pystyy avaamaan riittävästi. Suuta tulee huuhtoa, purskutella ja kurlata usein joko vedellä, haalealla keittosuolaliuoksella (1 tl suolaa + 2 dl vettä), suola-soodaliuoksella (1 tl suolaa + 1 tl ruokasoodaa + 2 dl vettä) tai klooriheksidiiniliuoksella, jota on laimennettu vedellä (suhteessa 1:4). Katteinen kieli tulee puhdistaa esimerkiksi pehmeällä hammasharjalla ja 1-prosenttisella vetyperoksidilla. Huulia on hyvä rasvata säännöllisesti.

Suun tuntuu usein yön jälkeen kuivalta. Sitä voidaan ehkäistä voitelemalla limakalvot illalla parafiiniöljyllä, vaseliinilla tai oliiviöljyllä, johon on sekoitettu pisara piparminttuöljyä.

Ruokailun helpottamiseksi ennen ateriaa voi imeskellä syljeneritystä lisääviä tabletteja (Salivin®) tai jääpaloja. Jos limakalvot ovat kovin kivuliaat, voidaan käyttää puuduttavaa lidokaiinia kurlausvetenä (15 ml purskuttaen ja 15 ml nielaisten) tai lidokaiinimikstuuraa (20 ml/mg; 5–10 ml purskuttaen ja hitaasti niellen). Purskuttaen ja nielaisten voidaan käyttää myös sukralfaattiliuosta (200 mg/ml, annos 5 ml), joka muodostaa mahan ja ruokatorven limakalvolle suojaavan kalvon.

Jos suutulehdus on vaikea tai limakalvot hyvin arat, proteeseja käyttävien on hyvä pitää proteeseja mahdollisimman vähän päiväsaikaan ja yöllä mielellään ei ollenkaan.

Asiantuntijahoito

Suunniteltaessa sädehoitoa pään tai kaulan alueelle tulee tehdä suunnitelma myös suun hoidosta sekä ennen että jälkeen sädehoidon. Erikoissairaanhoidossa selvitetään sädehoidon mahdolliset riskitekijät ja suuoireet sekä annetaan ohjeet niiden ehkäisemiseksi. Perusterveydenhuolto vastaa yksilöllisen suunhoidon toteuttamisesta.

Mahdolliset infektiot suussa ja hampaissa tulee hoidattaa ennen sädehoitojen aloittamista. Ensimmäisenä vuotena sädehoitojen jälkeen tulee käydä 3 kuukauden välein hammaslääkärin tarkastuksissa.

Sädehoidon jälkeen hampaat, jotka ovat olleet sädekentän alueella, tulee hoitaa mahdollisimman konservatiivisesti. Yli 60 Gy:n suuruisen sädeannoksen saaneilla alueilla hampaiden poistoa tulee välttää. Jos kuitenkaan muuta hoitovaihtoehtoa ei ole, tulee kyseinen toimenpide suorittaa keskussairaalan suu- ja leukasairauksien poliklinikalla. Jos osteoradionekroosi kehittyy, sen hoito vaatii tulehtuneen alueen kirurgista hoitoa, joka tehdään sairaalassa.

Jos sädehoidosta seuraa leukalukko (trismus), purentaelimen toiminta häiriintyy; suun avaus, ruokailu, suuhygienian ylläpito ja puhuminen vaikeutuvat. Fysioterapeutti ohjaa omatoimisiin harjoituksiin purentaelimen toiminnan normalisoimiseksi (taulukko «Purentaelimistön oireita ja sairauksia»5).

Bisfosfonaatit ja suun terveys

Jos syöpä on levinnyt luustoon (luustoetäpesäkkeet), luunmurtumia ehkäisemään voidaan käyttää niin sanottuja luulääkkeitä, bisfosfonaatteja. Niiden haittavaikutuksena on leukaluun osteoradionekroosi, erityisesti alaleuan alveoliharjanteen alueella. Bisfosfonaatien aiheuttama osteoradionekroosi määritellään 6–8 viikkoa kestäneeksi luukuolioksi (nekroosi) ilman pään tai kaulan alueen sädehoitoa. Osteoradionekroosin riski on suurempi laskimonsisäisesti kuin suun kautta annetun bisfosfonaattihoidon jälkeen. Bisfosfonaatteja käytetään suun kautta nautittuina myös osteoporoosin hoidossa.

Taulukko 1. Sädehoidon vaikutukset suussa sekä niiden ehkäisy ja hoito. Muunnelma Söderholm (2008) mukaan.
HaittavaikutusMääritelmä ja oireet/seurauksetAlkamisajankohta sädehoidon aikanaEhkäisy ja hoitokeinot
Mukosiitti
  1. Suun ja nielun akuutti tulehdus
  2. Kipeitä limakalvohaavaumia
  3. Limakalvojen punoitus
  4. Vakavuusaste riippuu sädehoidon annoksesta ja hoidetusta alueesta
  5. Superinfektio tavallinen
Hoidon toinen viikko
  1. Tiheä seuranta
  2. Superinfektioiden tarkkailu
  3. Suun vaurioiden minimointi
  4. Omahoito
  5. Paikallispuudutteet
  6. Keinosylki
  7. Kipulääkitys
Kserostomia (ks. «Kuiva suu»6)
  1. Kuiva suu
  2. Syljen pH alentunut
  3. Syljen viskositeetti lisääntynyt (sitkeää)
  4. Suurentunut kariesriski
  5. Mutans-streptokokkibakteerien määrä lisääntynyt
Ensimmäinen viikko
  1. Toistuva limakalvojen kostutus vedellä
  2. Ruokaöljyä yöksi
  3. Keinosylki
Kandidaasi (ks. «Suun sienitulehdukset»7)
  1. Suun sienitulehdus
  2. Suun normaali mikrobifloora vähenee, jolloin sieni valtaa alaa
Voi ilmetä välittömästi
  1. Sienitulehduksen hoito: paikallinen sienilääkitys
  2. Tarvittaessa systeeminen sienilääkitys
Karies (ks. «Karies (hampaan reikiintyminen)»1)
  1. pH-muutos ja suun mikrobiflooran muutos: nopea, tuhoisa eteneminen
  2. Suun kuivumisen seuraus
Suun kuivumisen (kserostomian) yhteydessä
  1. Ammattilaisen tekemä tiheä seuranta
  2. Yksilöllinen karieksen ehkäisyhoito
  3. Jatkuva kannustaminen omahoitoon
Osteoradionekroosi
  1. Kuollut luukudos, jolla vähäinen mahdollisuus uusiutua, vastustaa tulehdusta tai kestää vammautumista
Välittömästi sädekentän alueella
  1. Hampaiston tutkimus ja hoito ennen sädehoitoa
  2. Varsinainen hoito erikoissairaanhoitoa
Leukalukko (ks. «Purentaelimistön oireita ja sairauksia»5)
  1. Alaleuan liikerajoitus
  2. Puremalihasten arpimuodostus
Saattaa ilmetä välittömästi
  1. Puremalihasten liikeharjoitukset
  2. Fysioterapia
Makuaistin muutokset
  1. Tavallisesti ohimenevä
  2. Palautuu 60–90 päivän päästä hoidon jälkeen
  3. Voi jäädä pysyväksi, jos vaikea kserostomia
Välittömästi
  1. Ravinto-ohjaus
  2. Painon seuraaminen
  3. Kuivan suun hoito
Aliravitsemus
  1. Muiden oireiden aiheuttama laihtuminen, puutostilat
Voi alkaa 2–3 viikkoa sädehoidon aloituksesta
  1. Kaikkien edellä mainittujen oireiden tai tilojen hoito
  2. Painon seuraaminen
  3. Ravintovalistus
  4. Ravintoterapeutin konsultaatio

Aiheeseen liittyvä ohje, ks. Pään ja kaulan alueen syöpien sädehoito ja suun terveys «Pään ja kaulan alueen syöpien sädehoito ja suun terveys»8.