Yleistä

Kipeä suu on varsin yleinen vaiva erityisesti keski-ikäisillä ja ikääntyvillä naisilla. Keski-ikäisillä naisilla on suukipua viisi kertaa useammin kuin muulla väestöllä.

Suukipua on usein poskissa ja kielessä. Makuaisti voi muuttua poikkeavaksi. Suussa voi olla metallin maku, ja suussa voi tuntua sähköiskun tapaisia vihlaisuja. Suukipuun liittyy usein silmin nähtävä muutos, mutta suukipua voi esiintyä myös ilman havaittavaa näkyvää muutosta.

Suukivun syitä

Suukivun syitä on paljon. Aina suukipuun ei löydy yksiselitteistä syytä, vaan kyseessä voi olla monimuotoinen ongelma.

Tupakointi, alkoholin käyttö, kuuma ja voimakkaasti maustettu ruoka, suuveden ja imeskelytablettien jatkuva käyttö ja suun kuivuus altistavat suu- ja kielikivulle.

Suun kuivuus voi johtua suuhengityksestä, sylkirauhassairauksista, Sjögrenin oireyhtymästä tai syljen eritystä vähentävistä lääkeaineista, kuten trisyklisistä masennuslääkkeistä ja virtsan karkailuun käytetyistä antikolinergeistä.

Hammaslääkärin on syytä tarkistaa purenta, hammasproteesin sopivuus, hoitaa mahdolliset hammas- ja ientulehdukset sekä poistaa hammaskivi.

Suun kasvaimet, leukoplakia eli limakalvon valkotäpläisyys, uurrekieli, karttakieli ja kielinystyjen surkastuminen ja limakalvohaavat (aftat, herpes, punajäkälä, monimuotoinen punavihoittuma ja pemfigus) ovat muita paikallisia suukivun syitä.

Kiiltävä, kipeä kieli voi olla merkki B-ryhmän vitamiinien tai raudan puutteesta tai hiivainfektiosta. Sammas on Candida albicans -hiivan aiheuttama valkea kate lapsilla; aikuisilla valkeakatteinen suusammas on harvinainen. Candida-infektiossa aikuisella suun limakalvo on vihaisen punainen ja tulehtunut.

Suukivun taustalta saattaa löytyä myös perussairaus, kuten keliakia, kilpirauhasen toiminnan häiriö, Sjögrenin oireyhtymä, refluksitauti, diabetes, lääkityksen tai veritaudin aiheuttama veren jyvässolukato eli agranulosytoosi tai neurologinen sairaus, kuten neuralgiat, MS-tauti ja kasvaimet.

Suukipu saattaa olla myös psyykkinen oire ja voi liittyä esimerkiksi ahdistukseen ja masennukseen.

Kipeää suuta sanotaan idiopaattiseksi silloin, kun suussa ei näy mitään erityistä, todennäköinen syy ei tule tutkimuksissa ilmi (mm. kilpirauhaskokeet, verensokeri, rauta-arvot, foolihappo, B12-vitamiini ovat normaalit), tauti ei johdu vaihdevuosien hormonihäiriöistä ja muutkin suukivun mahdolliset aiheuttajat on tutkimuksissa suljettu pois.

Milloin lääkäriin?

Jos suun tai kielen limakalvoille tulee haavauma tai näkyvä muutos, joka ei häviä parissa viikossa, on syytä hakeutua lääkäriin.

Mikäli kipeä suu alkaa haittaamaan syömistä ja elämänlaatua, on asiaa syytä selvittää lääkärissä.

Suukivun hoito ja itsehoito

Koska suu- ja kielikivun taustalla voi olla lukuisia syitä, yksi tai useampia, on tärkeää kartoittaa mahdolliset syyt ja pyrkiä hoitamaan ne.

Hammaslääkärin on hyvä tarkistaa purenta, proteesien sopivuus ja mahdolliset mekaaniset syyt. Lääkärin kanssa on hyvä tarkistaa mahdolliset suun kuivuutta tai suukipua aiheuttavat lääkkeet, kartoittaa suukipua aiheuttavien yleissairauksien, psyykkisten sairauksien ja puutostilojen mahdollisuus sekä suunnitella näiden hyvä hoito.

Suun kuivuutta voi vähentää huuhtomalla suu usein vedellä, pureskelemalla ksylitolipurukumia tai imemällä ksylitolipastilleja. Katso tarkemmin kuivan suun itsehoito-ohjeet . Hammastahnan vaihtaminen sellaiseen, jossa ei ole natriumlauryylisulfaattia (vaahtoava aine), saattaa helpottaa oireilua.

Jos hammaslääkärin toimenpiteet ja itsehoito eivät auta riittävästi, voi yleislääkäri tai gynekologi arvioida vaihdevuosien hormonihoidon tarpeellisuutta. Hankalissa, invalidisoivissa tapauksissa voidaan käyttää masennuslääkkeitä tai suuta puuduttavia lääkkeitä.

Kirjallisuutta

  1. Kullaa A. Suu- ja kielikipu. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 27.4.2020.
  2. Eusterman VD. Burning mouth syndrome. eMedicine (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 15.4.2021.