Nesteiden happamuus ja emäksisyys määräytyvät niiden vetyionipitoisuuden perusteella. Mitä enemmän vetyioneja, sitä happamampi neste. Happamuutta ilmaistaan pH-luvulla. Neutraali (ei hapan eikä emäksinen) pH-arvo on 7,0.

Elimistö säätelee tarkoin nesteidensä happamuusastetta, koska kaikki aineenvaihdunnan tapahtumat ovat virittäytyneet toimimaan tehokkaimmin juuri tietyssä happamuudessa. Elimistön nesteiden normaali pH-arvo on 7,35–7,45, ne ovat siis lievästi emäksisen puolella.

Elimistön pH-arvo mitataan verestä. Kun arvo on viitearvojen 7,35–7,45 ulkopuolella, merkitsee se aina jotain häiriötilaa. Happo-emästasapainon häiriö ei ole itsenäinen sairaus vaan johtuu muista taudeista. Tilaa, jossa pH-arvo on yli 7,45, kutsutaan alkaloosiksi. (Jos pH-arvo on alle 7,35, kyseessä on asidoosi.)

Terveellä ihmisellä ruokien ja juomien happamuus tai emäksisyys ei vaikuta mitään veren tai solujen pH-arvoon, sillä munuaiset säätelevät happamuutta tehokkaasti. Hapanta ruokaa syödessä munuaiset erittävät liiat vetyionit nopeasti virtsaan ja emäksisen ruoan jälkeen ne välittömästi vähentävät vetyionien erittymistä.

Hengitysperäinen (respiratorinen) alkaloosi

Yleisin syy alkaloosiin on liian tiheä hengittäminen. Tällöin kehittyy respiratorinen (hengitykseen liittyvä) alkaloosi, jonka tunnusmerkkinä on veren hiilidioksidimäärän väheneminen.

Elimistössä muodostuu jatkuvasti hiilidioksidia, joka poistuu keuhkojen kautta uloshengityksen aikana. Veteen liuetessaan hiilidioksidi muodostaa hapanta hiilihappoa. Hiilidioksidin ja hiilihapon määrä voi tiheään hengitettäessä eli hyperventiloimalla vähentyä niin alhaiseksi, että veren pH-arvo nousee ja kehittyy alkaloosi. Hyperventilaatiota esiintyy yleensä psyykkisistä syistä, esimerkiksi paniikkihäiriön yhteydessä.

Respiratoriseen alkaloosiin liittyy oireina käsien ja jalkojen puutumista, heikotusta, vapinaa ja alkaloosin lisääntyessä kouristuksia (kramppeja).

Hoidon tavoitteena on hengityksen normaalistaminen, jolloin alkaloosi häviää ja pH-arvo palaa normaalialueelle. Usein auttaa potilaan rauhoittaminen. Hyperventilaation ja alkaloosin syntyä voidaan ehkäistä paniikkihäiriön hoidolla.

Metabolinen alkaloosi

Metabolinen eli aineenvaihduntaan liittyvä alkaloosi voi syntyä, kun elimistöstä poistuu runsaasti happamia nesteitä tai elimistöön lisätään emäksisiä aineita. Myös kaliumin ja kloridien runsas erittyminen virtsaan, esimerkiksi runsaiden nesteenpoistolääkkeiden (diureettien) yhteydessä, voi johtaa alkaloosiin.

Runsaiden oksennusten yhteydessä elimistöstä poistuu hapanta mahanestettä. Jos oksennukset jatkuvat pitkään, seurauksena on alkaloosi. Alkaloosi paranee, kun oksennukset saadaan päättymään. Alkaloosi voi joskus syntyä vaikeiden sairauksien hoitotoimenpiteiden yhteydessä etenkin tehohoitopotilailla.

Aikaisemmin närästykseen ja muihin happovaivoihin syötiin soodaa, joka on emäksinen aine. Sen seurauksena runsaasti soodaa käyttävillä saattoi esiintyä alkaloosia. Nykyään soodan käyttö on vähäistä, koska närästykseen on muita, tehokkaampia lääkkeitä.

Metabolisen alkaloosin oireena esiintyy päänsärkyä, oksennuksia ja kouristustaipumusta. Sen yhteydessä esiintyy myös suolatasapainon häiriöitä, etenkin hypokalemiaa eli veren kaliumpitoisuuden pienentymistä.

Metabolista alkaloosia hoidetaan antamalla kaliumlisää ja huolehtimalla yleisestä nestetasapainosta.

Kirjallisuutta

  1. Lyyra M. Verikaasuanalyysi ja happo-emästasapainon tutkiminen. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 25.09.2018.
  2. Arola OJ, Piirilä P. Happo-emäsaineenvaihdunnan häiriöt. Kirjassa Alahuhta S, Ala-Kokko T, Kiviluoma K, Ruokonen E, Silfvast T (toim.). Peruselintoimintojen häiriöt ja niiden hoito. Kustannus Oy Duodecim 2016.