Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Enterorokko
 
 

Diabeettinen nefropatia

Käyvän hoidon potilasversiot
5.11.2007
Tellervo Aho, Kaj Metsärinne ja Marja Puurunen

Käypä hoito -suositus «Diabeettinen nefropatia»1 (päivityksessä)

Sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetes lisäävät potilaan riskiä saada munuaissairaus. Diabeteksen ja siihen liittyvien lisäsairauksien hyvä hoito ehkäisee sen syntyä, olipa diabeteksen tyyppi kumpi tahansa. Jo ilmenneetkin lievät muutokset voivat palautua, kun hoitotilanne saadaan kuntoon.

Noin 20–30 prosentilla tyypin 1 diabeetikoista alkaa erittyä virtsaan hiukan valkuaista, kun tauti on kestänyt 15 vuotta. Tilannetta kutsutaan lääketieteen termein mikroalbuminuriaksi. Puolella tästä joukosta tilanne etenee munuaisten vajaatoiminnaksi. Jos verensokeri ja verenpaine saadaan laskemaan optimitasolle, osalla potilaista tilanne pysyy ennallaan tai jopa korjaantuu niin, että valkuaista ei enää erity virtsaan. Hyvä uutinen on sekin, että munuaismuutosten eteneminen vaikeaksi munuaisten vajaatoiminnaksi on tyypin 1 diabeetikoilla viime vuosikymmeninä kaiken kaikkiaan vähentynyt. Suomalainen 20 000 potilaan aineisto vuosilta 1965–1999 kertoo, että vain 632 potilaan tila eteni keinomunuaishoitoa vaativaan vajaatoimintaan.

Tyypin 2 diabeetikolla valkuaisen erittyminen virtsaan on tavallista jo silloin, kun tauti todetaan. Joka viidennellä tilanne on tällainen. Vuosittain noin kaksi prosenttia tapauksista etenee seuraavaan vaikeusasteeseen. Sydän- ja verisuonitaudit ovat tyypin 2 diabeteksen tavallisia kuolinsyitä, joihin potilaat menehtyvät usein, ennen kuin munuaisten vajaatoiminta ehtii kehittyä dialyysihoitoa vaativaksi. Koska tyypin 2 diabetes on kuitenkin hyvin yleinen sairaus, tälle ryhmälle aloitetaan nykyään jo enemmän dialyysihoitoja kuin tyypin 1 diabeetikoille.

Tärkeä huomata:

Jos hoitotasapaino, eli verensokeri ja verenpaine, saadaan tyypin 2 diabeteksessa ihanteellisiin arvoihin, mikroalbuminuria voi korjaantua aivan samoin kuin tyypin 1 diabeteksessa.

Riskitekijöiden suuri summa

  • Mikroalbuminuria on ensimmäinen merkki diabeettisen munuaissairauden kehittymisestä. Kun valkuaisen määrä virtsassa lisääntyy eli tilanne etenee proteiniuriaan ja munuaisten vajaatoimintaan, monenlaisten verisuonitapahtumien riski lisääntyy.
  • Tyypin 1 diabeetikolla miessukupuoli ja taudin pitkä kesto altistavat nefropatialle. Perinnöllisyydelläkin on merkitystä.
  • Veren suuri sokeripitoisuus on tärkeä riskitekijä, joka liittyy mikroalbuminuriaan ja sen myöhempään etenemiseen sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeetikoilla.
  • Tyypin 1 diabeteksessa verenpaine kohoaa munuaisvaurion myötä. Tyypin 2 diabeteksessa kohonnut verenpaine on hyvin yleinen jo ennen diabeteksen puhkeamista.
  • Kohonnut verenpaine on tärkeä diabeettisen nefropatian etenemiseen vaikuttava tekijä.
  • Verenpaineen tasolla ei ole kynnysarvoa. Mitä matalampi, sitä parempi. Kun verenpainetaso on esimerkiksi alle 130/85 mmHg, munuaisten toiminta heikkenee hitaammin kuin tasolla 140/90 mmHg.
  • Veren kohonneet rasva-arvot lisäävät ilmeisesti nefropatian kehittymistä ja etenemistä.
  • Tupakointi näyttää edistävän diabeettisen nefropatian kehittymistä ja etenemistä.

Näin tauti todetaan

Mikroalbuminurian diagnoosi perustuu poikkeavan albumiinin erityksen osoittamiseen virtsasta. Albumiinin eritystä tulee tyypin 1 diabeetikolta seuloa vuosittain, kun taudin diagnoosista on kulunut viisi vuotta. Sitä ennen mikroalbuminuria on heillä hyvin harvinainen.

Tyypin 2 diabeetikoille albumiinin erityksen seuraaminen on tärkeää vuosittain heti diagnoosin jälkeen. Koska albumiinin eritys vaihtelee päivittäin ja koska virtsatieinfektio, akuutti kuumetauti, fyysinen rasitus, kuukautiset ja sydämen vajaatoiminta voivat lisätä sitä, mikroalbuminuriadiagnoosin pitäisi perustua kahteen positiiviseen löydökseen, jotka on tehty kolmessa kolmen – kuuden kuukauden aikana tehdyssä tutkimuksessa.

Mikroalbuminuria on diabeettisen nefropatian varhaisin merkki. Munuaisten toiminta voi kuitenkin heikentyä, vaikka albumiinin eritys virtsaan on normaali. Siksi arvio munuaiskerästen suodatusnopeudesta on syytä tehdä kerran vuodessa.

Kun mikroalbuminuria on todettu ja kaikkien riskitekijöiden hoitoa on tehostettu, hoidon teho varmistetaan 3 – 6 kuukauden kuluessa. Potilaan oma osuus hoito-ohjeiden toteuttamisessa on ensiarvoista. On tärkeää muistaa, että hyvä kokonaishoito vähentää diabeetikon kuolemanvaaraa ja hidastaa tai ehkäisee sairauden etenemistä. Sydän- ja verisuonitapahtumien riski lisääntyy, kun nefropatia etenee mikroalbuminuriasta proteinuriaan ja munuaisten vajaatoimintaan.

Tärkeintä on ehkäistä muutokset

Pitkäkestoinen, eri riskitekijöihin kohdistuva tehokas hoito ehkäisee nefropatian etenemistä. Verenpaineen ja sokeriarvojen alentaminen ovat avainasemassa. Verenpaineen tavoitetaso diabeettisessa nefropatiassa on alle 130/80 mmHg. Jos proteinuria ylittää 1g/vrk, verenpainetavoite on alle 125/75 mmHg.

Verenpainelääkkeinä suositaan ACE:n estäjiä ja angiotensiinireseptorin (ATR:n) salpaajia, koska ne verenpaineen alentamisen ohella vähentävät valkuaisen erittymistä virtsaan ja hidastavat munuaisten toiminnan heikkenemistä.

Tärkeä muistaa:

ACE:n estäjien ja ATR salpaajien käyttö raskauden aikana lisää epämuodostumien vaaraa. Kun diabeetikko suunnittelee raskautta, hänen on tärkeää puhua asiasta jo hyvissä ajoin oman lääkärinsä kanssa.

Kohonneen verenpaineen hoitoon käytetään raskauden aikana esimerkiksi labetalolia, metoprololia tai nifedipiiniä.

Verensokerin saaminen ihanteelliselle tasolle on tärkeää. Hyvä glukoositasapaino ehkäisee nefropatian ilmaantumista. Glukoositasapainon paraneminen tyypin 1 diabeetikolla ehkäisee diabeettisen nefropatian etenemistä munuaisten vajaatoiminnaksi ainakin tyypin 1 diabeetikolla.

Valkuaisainepitoisten ravintoaineiden vähentäminen (liha, kala, kanamunat, maitotaloustuotteet, herneet, pavut) hidastaa ilmeisesti diabeettisen nefropatian etenemistä tyypin 1 diabeetikolla. Ruokavalion tueksi tarvitaan ravitsemusterapeutin ja diabeteshoitajan neuvoja.

Tupakoinnin lopettaminen saattaa hidastaa diabeettisen nefropatian etenemistä, samoin veren rasva-arvojen saaminen diabeetikolle ihanteellisiin arvoihin.

Katso myös seuraavat potilasohjeet:

Tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta muokannut toimittaja Tellervo Aho ja sen ovat tarkistaneet LKT, dosentti, nefrologian osastonylilääkäri Kaj Metsärinne Turun yliopistollisesta keskussairaalasta ja LKT, kardiologian sairaalalääkäri Marja Puurunen Helsingin yliopistollisen keskussairaalan kardiologian klinikasta.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi