Hae TerveyskirjastostaVoit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää »
|
Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä |
|||
Pakko-oireinen häiriöLääkärikirja Duodecim 23.7.2010 Pakko-oireiselle häiriölle ("pakkoneuroosi") on ominaista pakkoajatukset (obsessiot) tai pakkotoiminnat (kompulsiot). Pakkoajatukset ovat toistuvia mieleen tunkeutuvia epämiellyttäviä tai ahdistavia ajatuksia tai mielikuvia, jotka eivät ole luonteeltaan vain liiallista arkielämän asioista huolehtimista. Tavallisimmat pakkoajatukset ovat 1) kontaminaatiopelot eli pelot tautien tarttumisesta kätellessä tai esineitä kosketellessa, 2) pakonomainen epäily tai pelko mahdollisista vahingossa tehdyistä teoista (esimerkiksi pelko, että loukannut ihmistä ajaessaan autoa tai että jättänyt oven lukitsematta tai uunin sammuttamatta), 3) somaattiset pakkoajatukset eli itsepäiset pelot sairauksista, 4) pakonomainen symmetrian tarve eli tarve pitää esineet tarkassa järjestyksessä ja 5) seksuaaliset ja aggressiiviset pakkoajatukset, joille on ominaista vastustamattomalta tuntuva halu lyödä toista ihmistä tai huutaa ääneen kirkossa tai ajatuksiin itsepäisesti tunkeutuvat seksuaalisesti rivot mielikuvat. Pakko-ajatuksista kärsivä yrittää eri tavoin torjua näitä ajatuksia, olla välittämättä niistä tai neutraloida niitä toisilla ajatuksilla tai pakonomaisilla teoilla. Jos pakkoajatuksena on pelko oven lukitsematta jättämisestä, henkilö saattaa tarkistaa uudelleen ja uudelleen, että ovi ei jäänyt lukitsematta. Pakkotoiminnat ovat luonteeltaan toistuvaa käytöstä (esim. käsien pesu, esineiden järjestely, lukitsemisen tarkastaminen) tai mielessä tapahtuvaa toimintaa (esim. rukoilu, laskeminen, sanojen hiljainen toistelu). Pakkotoimintojen päämääränä ei ole mielihyvän tuottaminen, vaan pakkoajatusten tuottaman ahdistuksen lievittäminen tai jonkun pelottavan tapahtuman estäminen. Tavallisimmat pakkotoiminnat ovat toistuva peseminen tai siivoaminen, tarkistaminen, laskeminen, järjestely, kyseleminen ja toistuvien rauhoittavien vakuutusten vaatimus ja pakonomainen rukoilu. Äärimmillään pakkoajatuksista kärsivä voi pestä kätensä lähes verille pelätessään tartuntoja, palata tarkastamaan oven lukot uudelleen ja uudelleen muutaman minuutin välein, lievittää rivojen ajatusten tuottamaa syyllisyyttään laskemalla ritualistisesti sata kertaa tietty laskutoimitus jne. Lievät ja ajoittain ilmenevät pakkoajatukset ja toiminnot ovat hyvin yleisiä. Voimakkaampina niitä ilmenee pakko-oireisen häiriön lisäksi monien muiden psykiatristen sairauksien yhteydessä, mm. vakavissa masennustiloissa (ks. «Masennus»1), monissa muissa ahdistuneisuushäiriöissä (ks. «Ahdistuneisuus»2), hypokondriassa (ks. «Sairauden pelko, hypokondria ("luulosairaus")»3) ja muissa elimellisoireisissa häiriöissä, Touretten oireyhtymässä (ks. «Nykimishäiriöt (Touretten oireyhtymä)»4) ja syömishäiriöissä. Pakkoajatuksia ja -toimintoja esiintyy myös skitsofreniassa ja psykoottisissa sairauksissa, mutta tällöin henkilö ei useinkaan ymmärrä, että pakko-ajatukset ja -toiminnot ovat liiallisia tai epärealistisia. Varsinaisessa pakko-oireisessa häiriössä aiheuttavat merkittävää kärsimystä, vievät päivittäin enemmän kuin tunnin aikaa haitaten huomattavasti oireista kärsivän jokapäiväistä elämää. EsiintyminenLievinä ja satunnaisesti ilmenevinä erilaiset pakko-oireet ovat yleisiä. Noin 2–3 % aikuisista kärsii pakko-oireinen häiriöstä. Häiriö alkaa yleensä murrosiässä tai nuorella aikuisiällä, mutta voi joskus alkaa jo lapsuudessa. Valtaosalla pakko-oireisesta häiriöstä kärsivistä oireita ilmenee vaihtelevassa määrin vuosikymmeniä. Myöhemmällä aikuisiällä alkava pakko-oireinen häiriö on usein jaksottainen. Noin joka kuudennella jatkuvista oireista kärsivällä oirekuva pahentuu vuosien myötä saattaen johtaa työkyvyttömyyteen. Perinnölliset tekijät näyttelevät kaksos- ja sukututkimusten valossa tärkeätä osaa pakko-oireiden häiriön synnyssä. Lääkkeiden vaikutusten perusteella on todennäköistä, että häiriön taustalla voi olla aivojen serotoniini- ja dopamiinivälitteisten toimintojen häiriö. ItsehoitoPakko-oireisesta häiriöstä kärsivän on tärkeä vapautua häiriöön usein liittyneestä häpeän tunteesta, koska häpeä lisää oireita voimistavaa stressiä ja vaikeuttaa sekä itsehoidollisten keinojen opettelua että hoidon puoleen kääntymistä. Stressi lisää pakko-ajatuksia ja -toimintoja. Oireita voi itsehoidollisesti lievittää säännöllisen liikunnan ja rentoutusmenetelmien avulla. Pakko-ajatuksista kärsivän kannattaa opetella erilaisia keinoja ohjata ajatukset muualle. Television, elokuvien katsominen, video- ja tietokonepelit, kiinnostava lukeminen, erillinen luova toiminta, piirtäminen, soittaminen, puutarhan hoito, kodin korjaustyöt, ristisanatehtävien tekeminen, jne. voivat olla tehokkaita keinoja hallita pakko-ajatuksia ja välttää hankalia pakko-toimintoja. Myönteiset autohypnoottiset suggestiot ("Nuo ovat vain ajatuksia – ne menevät itsestään ohi", tms.) saattavat korvata kiusallisen ritualistiset pakko-toiminnat. Saatavilla on myös itsehoitokirjoja, joiden sisältämien harjoitteiden avulla pakko-oireista kärsivä voi usein itse lievittää oireitaan. HoitoVarsinaisesta pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän kannattaa aina kääntyä psykiatrin ja/tai psykologin puoleen, koska oireita voi merkittävästi lievittää erityisesti käyttäytymisterapialla ja lääkkeillä. Oireiden hallinnassa hyödynnetään erityisesti käyttäytymisterapeuttisia keinoja katkaista pakko-ajatukset ja korvata hankalat pakko-toiminnat rakentavimmilla tavoilla. Tilanteesta riippuen jotkut pakko-oireista kärsivät voivat hyötyä myös muista psykoterapioista tai pariterapiasta. Lääkkeet voivat lievittää hyvinkin merkittävästi pakko-oireiden häiriön oireita. Lääkehoidossa käytetään ensisijaisesti aivojen serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavia masennuslääkkeitä. Näiden ohella jotkut oireista kärsivät voivat hyötyä myös muista ahdistuneisuutta lievittävistä lääkkeistä. Lisää tietoa aiheestaLääkkeet mielen hoidossa: Pakko-oireisen häiriön lääkehoito «Pakko-oireisen häiriön lääkehoito»5. Marks I: Pelko – osa elämää. Prometheus kustannus Oy, 2008 Käytettyjä lähteitäKoponen H. Pakko-oireiset häiriöt. Kirjassa Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.) Psykiatria. 5.painos. Kustannus Oy Duodecim 2007, s. 261–275. |
Kotikuntasi terveyspalvelutValitse kotikuntasi
Katso myösUutta TerveyskirjastossaUutispalvelu Duodecim |
|||
|
© 2010 Kustannus Oy Duodecim • Kalevankatu 20, 00100 Helsinki • Puh: (09) 6188 51 • terveyskirjasto@duodecim.fi
| ||||


