Pakko-oireiselle häiriölle ("pakkoneuroosi") on ominaista pakkoajatukset (obsessiot) tai pakkotoiminnat (kompulsiot). Pakkoajatukset ovat toistuvia mieleen tunkeutuvia epämiellyttäviä tai ahdistavia ajatuksia tai mielikuvia, jotka eivät ole luonteeltaan vain liiallista arkielämän asioista huolehtimista.

Tavallisimmat pakkoajatukset ovat 1) kontaminaatiopelot eli pelot tautien tarttumisesta kätellessä tai esineitä kosketellessa, 2) pakonomainen epäily tai pelko mahdollisista vahingossa tehdyistä teoista (esimerkiksi pelko, että loukannut ihmistä ajaessaan autoa tai että jättänyt oven lukitsematta tai uunin sammuttamatta), 3) somaattiset pakkoajatukset eli itsepäiset pelot sairauksista, 4) pakonomainen symmetrian tarve eli tarve pitää esineet tarkassa järjestyksessä ja 5) seksuaaliset ja aggressiiviset pakkoajatukset, joille on ominaista vastustamattomalta tuntuva halu lyödä toista ihmistä tai huutaa ääneen kirkossa tai ajatuksiin itsepäisesti tunkeutuvat seksuaalisesti rivot mielikuvat.

Pakko-ajatuksista kärsivä yrittää eri tavoin torjua näitä ajatuksia, olla välittämättä niistä tai neutraloida niitä toisilla ajatuksilla tai pakonomaisilla teoilla. Jos pakkoajatuksena on pelko oven lukitsematta jättämisestä, henkilö saattaa tarkistaa uudelleen ja uudelleen, että ovi ei jäänyt lukitsematta.

Pakkotoiminnat ovat luonteeltaan toistuvaa käytöstä (esim. käsien pesu, esineiden järjestely, lukitsemisen tarkastaminen) tai mielessä tapahtuvaa toimintaa (esim. rukoilu, laskeminen, sanojen hiljainen toistelu). Pakkotoimintojen päämääränä ei ole mielihyvän tuottaminen, vaan pakkoajatusten tuottaman ahdistuksen lievittäminen tai jonkun pelottavan tapahtuman estäminen.

Tavallisimmat pakkotoiminnat ovat toistuva peseminen tai siivoaminen, tarkistaminen, laskeminen, järjestely, kyseleminen ja toistuvien rauhoittavien vakuutusten vaatimus ja pakonomainen rukoilu. Äärimmillään pakkoajatuksista kärsivä voi pestä kätensä lähes verille pelätessään tartuntoja, palata tarkastamaan oven lukot uudelleen ja uudelleen muutaman minuutin välein, lievittää rivojen ajatusten tuottamaa syyllisyyttään laskemalla ritualistisesti sata kertaa tietty laskutoimitus jne.

Lievät ja ajoittain ilmenevät pakkoajatukset ja toiminnot ovat hyvin yleisiä. Voimakkaampina niitä ilmenee pakko-oireisen häiriön lisäksi monien muiden psykiatristen sairauksien yhteydessä, mm. vakavissa masennustiloissa (ks. «Masennus»1), monissa muissa ahdistuneisuushäiriöissä (ks. «Ahdistuneisuus»2), hypokondriassa (ks. «Sairauden pelko, hypokondria ("luulosairaus")»3) ja muissa elimellisoireisissa häiriöissä, Touretten oireyhtymässä (ks. «Nykimishäiriöt (Touretten oireyhtymä)»4) ja syömishäiriöissä. Pakkoajatuksia ja -toimintoja esiintyy myös skitsofreniassa ja psykoottisissa sairauksissa, mutta tällöin henkilö ei useinkaan ymmärrä, että pakko-ajatukset ja -toiminnot ovat liiallisia tai epärealistisia.

Varsinaisessa pakko-oireisessa häiriössä aiheuttavat merkittävää kärsimystä, vievät päivittäin enemmän kuin tunnin aikaa haitaten huomattavasti oireista kärsivän jokapäiväistä elämää.