Paniikkikohtauksella tarkoitetaan äkillistä voimakasta pelko- tai ahdistuskohtausta, joiden yhteydessä ilmenee erilaisia sympaattisen hermoston aktivoitumisesta johtuvia oireita. Tällaisia oireita ovat sydämentykytys, rintakivut, hikoilu, vapina, hengenahdistus, tukehtumisen tai kuristumisen tunne, pahoinvointi, vatsavaivoja, huimaus, pyörtymisen tunne, puutuminen, kihelmöinti, vilunväreet tai kuumat aallot. Tuloksena on usein kuoleman, itsensä hallitsemisen menetyksen tai sekoamisen pelko, epätodellisuuden tunne (derealisaatio) tai itsensä vieraaksi tunteminen (ks. «Itsensä epätodelliseksi ja vieraaksi tunteminen (depersonalisaatio)»1). Eri ihmisillä oirekuvassa korostuvat joko ruumiilliset tuntemukset kuoleman pelkoineen tai sekoamisen ja "hulluksi" tulemisen pelko.

Paniikkikohtaukset voivat olla joko täysin odottamattomasti ilmeneviä tai nimenomaan tiettyjen tilanteiden tai tapahtuman laukaisemia (esimerkiksi käärmeen näkeminen tai kaupassakäynti). Kohtaukselle on ominaista, että oireet ja tuntemukset kehittyvät aina äkillisesti ja saavuttavat huippunsa nopeasti, noin kymmenessä minuutissa. Kohtaus kestää yleensä muutamia minuutteja, useimmiten alle puoli tuntia, joskus harvoin jopa tunteja.

Yksittäiset paniikkikohtaukset ovat varsin yleisiä, ainakin noin joka viides on joskus kokenut paniikkikohtauksen. Niiden ilmenemiseen liittyy kuitenkin alttius eri ahdistuneisuushäiriöihin ja depressioon. Kohtauksia esiintyy useissa eri ahdistuneisuushäiriöissä, traumaperäisissä tiloissa sekä satunnaisina oireina myös muissa psykiatrisissa sairaustiloissa. Varsinaiselle paniikkihäiriölle (ks. «Paniikkihäiriö»2) on ominaista viikoittain toistuvat paniikkikohtaukset tai niiden ilmenemisen pelko.

Paniikkikohtaukset ovat usein subjektiivisesti erittäin kiusallisia, mutta ne eivät ole vaarallisia ja menevät itsestään ohi yleensä vajaassa puolessa tunnissa. Toistuvien kohtausten pelko saattaa johtaa jokapäiväisen elämän kaventumiseen henkilön alkaessa välttää tilanteita, joissa hän kokee kohtauksen mahdollisen ilmenemisen hyvin kiusalliseksi. Kohtausten toistuessa usein tai johtaessa välttämiskäytökseen on yleensä kyse varsinaisesta paniikkihäiriöstä (ks. «Paniikkihäiriö»2), jonka hoitamiseksi on viisasta kääntyä lääkärin tai psykologin puoleen.

Paniikkikohtauksia ilmenee oireina myös joissakin somaattisissa sairauksissa. Tällaisia sairauksia ovat kilpirauhasen liikatoiminta (ks. «Kilpirauhasen sairaudet»3), lisäkilpirauhasen liikatoiminta (ks. «Kalsium - liikaa (hyperkalsemia) ja liian vähän (hypokalsemia)»4), lisämunuaisen ytimen kasvain (feokromosytooma, ks. «Lisämunuaisen sairauksia»5), sisäkorvan toiminnan häiriö tai tietyt sydämen rytmihäiriöt (ks. «Sydämen rytmihäiriöt»6). Kohtauksen aikaisten rintakipujen jatkuessa pitempään tai ollessa voimakkaita on aina syytä kääntyä lääkäriin mahdollisen sydänperäisen sairauden poissulkemiseksi.