Amyloidoosit ovat joukko tiloja, joissa kudoksiin kertyy amyloidia, joka on liukenematonta proteiinipitoista materiaalia. Syyt amyloidin kertymiseen vaihtelevat, samoin oireet. Kaikki amyloidisairaudet ovat harvinaisia.

Reaktiivisessa amyloidoosissa eli AA-amyloidoosissa tauti liittyy kroonisiin infektioihin tai muihin tulehduksellisiin sairauksiin, kuten nivelreumaan (ks. «Nivelreuma»1), punahukkaan (lupus erythematosukseen, ks. «SLE (yleistynyt punahukka)»2) ja tuberkuloosiin (ks. «Tuberkuloosi»3). Amyloidia kertyy etenkin munuaisiin, jolloin seurauksena on nefroottinen syndrooma (ks. artikkeli «Nefroottinen oireyhtymä»4). Myös muihinkin elimiin (suolisto, maksa, perna, sydän, kilpirauhanen, lisämunuaiset) amyloidia kertyy, mutta usein se ei häiritse niiden toimintaa. Kertynyttä amyloidia ei pystytä poistamaan. Taustalla oleva sairaus luonnollisesti hoidetaan, muuten hoito on oireenmukaista eli hoidetaan amyloidin aiheuttamia haittoja.

AL-amyloidoosi on harvinainen, pahanlaatuisiin veritauteihin kuuluva tai niihin liittyvä sairaus, jossa amyloidia kertyy runsaasti eri elimiin. Sairauteen liittyy yleisoireena väsymystä, heikkoutta ja laihtumista. Lisäksi on eri elinten taholta tulevia oireita. Yleisimmät seuraamukset ovat erilaiset iho-oireet, sydänlihassairaus, munuaissairaus, rannekanavaoireyhtymä, kielen suurentuminen, keuhkojen toiminnan vaikeutuminen ja ääreishermoston toiminnan häiriöt. Sairautta hoidetaan solunsalpaajilla samaan tapaan kuin muita pahanlaatuisia veritauteja.

Edellisten lisäksi tunnetaan monia harvinaisia perinnöllisen amyloidoosin muotoja.

Amyloidin kertyminen on keskeinen kudosmuutos joissakin muissa taudeissa. Esimerkiksi dementiaa aiheuttavassa Alzheimerin taudissa (ks. «Alzheimerin tauti»5) aivoissa nähdään amyloidikertymiä, joita kutsutaan amyloidiplakeiksi. Näiden sairauksien ei kuitenkaan lasketa kuuluvan amyloidooseihin.