B12-vitamiinin puutteen syyt

Iäkkäillä puutteen syy on yleensä B12-vitamiinin imeytymisen häiriö, jonka voi aiheuttaa surkastuttava mahalaukun tulehdus eli atrofinen gastriitti. Atrofinen gastriitti voi johtua helikobakteerista tai syntyä autoimmuunitaudin (ks. «Autoimmuunisairaudet»1) seurauksena. Tällaista anemiaa kutsutaan nimellä pernisiöösi anemia.

B12-vitamiinin puute voi syntyä myös riittämättömästä saannista. B12-vitamiinin tärkeimpiä lähteitä ovat maksa, liha- ja maitotuotteet. Normaali ruokavalio sisältää moninkertaisen määrän B12-vitamiinia, jota ihminen tarvitsee hyvin pieniä määriä.

Tiukkaa kasvisruokavaliota noudattavat (vegaanit) voivat kärsiä B12-vitamiinin puutteesta. Vegaaneille suositellaan B12-vitamiinilisää. B12-vitamiini varastoituu maksaan. Varastoitunut määrä riittää pariksi vuodeksi tyydyttämään elimistön tarpeen, vaikka vitamiinin saanti loppuisi. Ks. myös 100 kysymystä ravinnosta, «Veganismi»2.

B12-vitamiinipuutoksen oireet

B12-vitamiinin puute voi aiheuttaa anemiaa ja hermoston oireita. Tässä anemiamuodossa punasolut ja niiden esiasteet luuytimessä ja veressä ovat tavallista suurempia (verenkuvassa suuri MCV-arvo, ks. «Punasoluindeksit»3), minkä vuoksi sitä kutsutaan megaloblastiseksi anemiaksi. Yhdeksän kymmenestä megaloblastisesta anemiasta johtuu B12-vitamiinin puutteesta.

Hermoston oireet voivat ilmetä lihasheikkoutena tai tunnon ja muistin häiriöitä, jotka saattavat olla pysyviä.

B12-vitamiinipuutteen toteaminen

B12-vitamiinin puute todetaan tutkimalla verestä B12-vitamiini. Useimmiten tarvitaan myös muita verikokeita. Joskus asian selvittämiseksi otetaan luuydinnäyte ja tehdään mahalaukun tähystys surkastuttavan (atrofisen) tulehduksen tutkimiseksi.

B12-vitamiinihoito

B12-vitamiinin puute korjataan vitamiinivalmisteella. Tavallisesti B12-vitamiini annetaan pistoksina, jolloin ollaan varmoja sen pääsystä elimistöön. Pistoksia annetaan alussa tiheämmin, mutta puutoksen korjauksen jälkeen ylläpitoon riittää yleensä pistos kolmen kuukauden välein. Imeytymishäiriössä hoito on elinikäinen. Myös tablettihoito on mahdollinen.

Foolihappo

Ihmisen elimistö ei pysty valmistamaan foolihappoa, joten sitä pitää saada ravinnosta. Foolihappoa on erityisesti maksassa, vihreissä kasviksissa ja hiivassa. Kuumentaminen tuhoaa helposti foolihapon.

Foolihapon tarve suurenee raskauden ja imetyksen aikana. Siksi foolihapon rutiininomainen käyttö raskauden aikana on suositeltavaa, ainakin epileptikoilla ja diabeetikoilla, joilla puutteen vaara on tavallista suurempi.

Foolihapon puute voi johtua puutteellisesta ravinnosta etenkin alkoholisteilla. Keliakia (ks. «Keliakia»4) ja muut suolistosairaudet voivat johtaa foolihapon puutteeseen huonontuneen imeytymisen vuoksi. Tietyt lääkkeet, esimerkiksi epilepsialääkkeet, metotreksaatti ja trimetopriimi, voivat aiheuttaa foolihapon puutetta.

Epäily foolihapon puutteesta herää, jos todetaan anemia ja punasolujen tilavuus (MCV-arvo) on normaalia suurempi. Sairaus todetaan mittaamalla foolihappopitoisuus verinäytteestä. Hoitona on foolihapon nauttiminen tabletteina. Ks. myös 100 kysymystä ravinnosta «Folaatti ja foolihappo»5.

Ehkäisy

B12-vitamiinin ja foolihapon puutteen syntymistä voidaan ehkäistä huolehtimalla vitamiinien riittävästä saannista monipuolisesta ruokavaliosta. Tarvittaessa voidaan käyttää vitamiinitabletteja tai B12-vitamiinipistoksia.

Mahan limakalvon autoimmuunitulehdukseen liittyvää mahatulehdusta ei pystytä ehkäisemään. Mahan helikobakteeritulehdus (ks. «Helikobakteeri»6) aiheuttaa joskus mahalaukun limakalvon surkastumista (atrofiaa), jonka syntyä helikobakteerin hoito saattaa ehkäistä.