Etusivu » Lääkärikirja Duodecim » Elinikä ja elinajanodote

Elinikä ja elinajanodote

Lääkärikirja Duodecim
10.11.2015
professori, sisätautien erikoislääkäri, Kansanterveyslaitoksen entinen pääjohtaja Jussi Huttunen

Väestön terveyttä voidaan arvioida monella tavalla. Yksi mittareista on elinajanodote syntymähetkellä ("keskimääräinen elinikä"). Sillä tarkoitetaan vuosien määrää, jonka tänään syntyvät ihmiset keskimäärin eläisivät, jos kuolleisuus säilyisi nykyisellään.

Elinajanodote

Tilastollinen syntymähetken elinajanodote tulkitaan usein odotettavissa olevaksi eliniäksi. Todennäköisesti elämme kuitenkin pidempään kuin mitä tilastollinen elinajanodote kertoo, sillä nykykuolleisuuteen perustuva arvio ei ota huomioon väestön terveydentilan jatkuvaa paranemista. Vieläkin valoisammaksi kuva muuttuu, jos käytetään keskimäärän sijasta mediaania (ikä, johon 50 % ikäluokasta yltää).

Elinajanodotetta seurataan kaikissa maissa, ja sen avulla voidaan verrata eri kansakuntien terveyttä tosiinsa. Elinajanodotteeseen vaikuttavat voimakkaimmin lapsuudessa ja työiässä tapahtuvat kuolemat. Erityisesti lapsikuolleisuuden väheneminen pidentää koko väestön elinajan odotetta. Suuri vaikutus on myös esimerkiksi liikenne- ja päihdekuolemilla, jotka kohtaavat usein nuoria ja työikäisiä aikuisia.

Eliniän historiaa

Ihmisen keskimääräinen elinikä on jatkuvasti kasvanut. Kivikauden ihmisen arvellaan eläneen keskimäärin 20 vuotta. Antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten elinikä tunnetaan hautalöydösten perusteella kohtalaisen hyvin ja se näyttää olleen hieman alle 30 vuotta. 1700-luvun lopussa Euroopan asukkaat elivät keskimäärin 35–40 vuotta, 1900-luvun alussa jo noin 50 vuotta. Sen jälkeen kehittyneiden maiden elinajanajanodote on nopeasti kasvanut, mutta monissa kehitysmaissa se on edelleen alle 55 vuotta.

Eliniän kehitys Suomessa

Käytössämme ovat täsmälliset tiedot suomalaisten keskimääräisestä eliniästä ja sen alueellisista vaihteluista 1700-luvulta asti (ks. kuva «Elinajan odote Suomessa 1751 - 2011»1). Vuonna 1751 vastasyntyneen miesten elinajanodote oli noin 35 vuotta ja naisten hieman alle 40 vuotta. Elinajan odote kääntyi kasvuun vasta suurten nälkävuosien jälkeen 1870-luvulla, ja oli itsenäisyyden alkuvuosina miehillä noin 45 ja naisilla noin 50 vuotta.

Ennen viime sotia suomalaiset olivat yksi Euroopan sairaimmista kansoista. Sen jälkeen väestön terveys on jatkuvasti parantunut. Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 78 vuotta. Naisten elinajanodote on pidentynyt lähes yhtä paljon, 62 vuodesta lähes 84 vuoteen. Miesten ja naisten yhteinen elinajanodote oli vuonna 2014 noin 81 vuotta, kun se Ruotsissa oli noin 82 vuotta. Pisimpään elävät tällä hetkellä japanilaiset, joiden elinajanodote on yli 84 vuotta.

Suomi ja muut maat

Maailmanlaajuisessa vertailussa suomalaiset kuuluvat tänään vauraiden ja terveiden kansakuntien pieneen joukkoon. Näissä maissa tarttuvat taudit ovat harvinaisia, lapset ovat terveitä ja ihmiset elävät pitkään. Tarjolla on kattavat ja korkeatasoiset terveyspalvelut, joita suurin osa kansalaisista voi ja pystyy käyttämään. Suomalaisten ruotsalaisia lyhyempi elinajanodote johtuu sepelvaltimotaudista, onnettomuuksista ja väkivallasta, jotka ovat meillä yleisempiä kuin muualla Länsi-Euroopassa. Diabetesta on poikkeuksellisen paljon, mutta syöpäkuolleisuus on sen sijaan yksi Euroopan pienemmistä.

Terveyserot ja elinikä Suomessa

Suuret väestöryhmien väliset terveyserot ovat suomalainen erityisongelma. Koulutukseen, tulotasoon ja ammattiin liittyvät terveyserot ovat eurooppalaisittain suuria. Naiset elävät lähes kuusi vuotta pitempään kuin miehet. Itä- ja Pohjois-Suomen kansalaisten terveys on huonompi kuin länsi- ja eteläsuomalaisten. Väestöryhmittäiset terveyserot eivät ole supistuneet, vaikka näiden erojen pienentäminen on ollut yksi Suomen terveyspolitiikan tärkeimmistä tavoitteista.

Alueelliset terveyserot Suomessa

Alueelliset terveyserot ovat edelleen selitystä vailla. Kuolleisuus on Itä- ja Pohjois-Suomessa suurempi kuin Länsi-Suomessa. Sepelvaltimotautia on idässä enemmän kuin lännessä. Ero voi johtua perintötekijöistä, mutta myös menneiden vuosien elintavoista. Äidin riittämätön ravinto raskauden aikana voi aiheuttaa lapselle aineenvaihdunnallisia muutoksia, joiden seurauksena lapsi sairastuu keski-iässä ja myöhemmin. Itä- ja Pohjois-Suomen elinolot olivat aina 1850-luvun puoliväliin asti muuta maata huonommat. Tämä voi heijastua ihmisten terveyteen vielä tänäkin päivänä.

Eliniän kehitys tulevina vuosina

Jatkuuko eliniän piteneminen myös tulevaisuudessa? Niin tulee todennäköisesti tapahtumaan. Mika Myrskylän tuoreen katsauksen mukaan (ks. «http://www.stat.fi/artikkelit/2010/art_2010-02-18_001.html?s=0»1) vuosina 1975–1977 syntyneiden poikien odotettavissa oleva eliniän mediaani (ikä jonka puolet ihmisistä saavuttaa) on 86 ja tyttöjen 91 vuotta. Luvut ovat toistakymmentä vuotta korkeampia kuin mitä syntymähetken elinajanodotteet antavat ymmärtää. Vuosina 1975–77 syntyneistä naisista noin joka viides elää todennäköisesti vähintään 100-vuotiaaksi, miehistä joka viides vähintään 95-vuotiaiksi.

Vaikka keskimääräinen elinikä kasvaa kehittyneissä maissa koko ajan, ei ihmislajin maksimi-ikä näytä muuttuvan – se on edelleen jossain 115 ja 125 vuoden välillä. Aika näyttää, voidaanko siihen lääketieteen keinoin vaikuttaa. Jotkut yltiöpäiset ikääntymisen tutkijat arvelevat, että näillä hetkillä syntyy lapsi, jolla on teoreettiset mahdollisuudet elää satoja vuosia. Kukaan meistä ei tiedä, onko se hyvä vai huono asia.

Lisää aiheesta

Miten elinikään voidaan vaikuttaa, ks. «Sähköinen hyvinvoinnin ja terveyden arvio ja valmennus»1.