Hae Terveyskirjastosta

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Psykoosi

Psykoosilla tarkoitetaan todellisuudentajun vakavaa häiriintymistä, joka voi ilmetä harhaluuloina, aistiharhoina, puheen huomattavana hajanaisuutena tai eriskummallisena käytöksenä.

Skitsofrenia on psykoosisairauksista vaikea-asteisin. Sille ominaista on ajattelun ja mielen toimintojen kokonaisuuden häiriintyminen. Tavallisia oireita ovat kuuloharhat, harhaluulot sekä hajanainen ja vaikeasti ymmärrettävä puhe. Myös tunneilmaisu on usein köyhtynyttä.

Toinen keskeinen häiriö, johon liittyy usein psykoosioireita, on kaksisuuntainen mielialahäiriö (bipolaarinen häiriö, maanis-depressiivinen psykoosi). Tyypillistä kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle ovat toisaalta voimakkaasti kohonneen mielialan jaksot, toisaalta masennusjaksot.

Muista psykooseista yleisimpiä ovat muut skitsofreniaryhmän psykoosit, kuten skitsoaffektiivinen häiriö, sekä psykoottinen depressio, jossa masennus voi johtaa vaikea-asteiseen toimintakyvyttömyyteen. Psykoottisessa depressiossa tavallisia ovat depressiiviset harhaluulot, jolloin henkilö tulkitsee erittäin negativistisesti mennyttä, nykypäivää ja myös tulevaisuuttaan.

Psykoottisuus voi usein ilmetä myös pelkästään harhaluuloisuutena ilman, että kyseessä olisi skitsofrenia. Psykoottisten oireiden syyt voivat olla myös elimellisiä. Psykoottisuutta saattaa esiintyä esimerkiksi aivosairauksien, endokriinisten häiriöiden, systeemisten sairauksien, infektioiden ja nestetasapainon häiriöiden sekä lääkkeiden ja päihteiden käytön yhteydessä. Erityisesti on syytä huomioida myös deliriumtyyppiset sekavuustilat sekä dementiaan liittyvä psykoottisuus. Huumepsykooseista yleisimpiä ovat amfetamiinipsykoosit, joihin liittyy usein paranoidisuutta ja myös väkivaltaisuutta. Huumeet (myös kannabis) altistavat psykooseille ainakin riskiryhmiin kuuluvia.

Esiintyminen

Skitsofreniaa sairastaa Suomessa prosentti väestöstä. Uusia tapauksia ilmaantuu selvästi keskimääräistä enemmän Itä- ja Pohjois-Suomessa ja vähiten Varsinais-Suomessa. Skitsofrenia esiintyy suvuittain, siten että skitsofreniaa sairastavan ensimmäisen asteen sukulaisten sairastumisriski on 5–10-kertainen muuhun väestöön verrattuna. Lähisukulaisilla esiintyy lisäksi skitsofreniaa muistuttavia psykooseja ja persoonallisuushäiriöitä muuta väestöä enemmän. Samoin heillä voidaan havaita neuropsykologisin testein puutteita useissa kognitiivisissa toiminnoissa kuten visuaalisessa muistissa ilman mitään kliinisiä oireita. Nykykäsityksen mukaan skitsofrenian tausta on monitekijäinen. Monitekijäisten sairauksien puhkeamiseen vaikuttavat sekä useat alttiusgeenit että ympäristötekijät. Sairastumisalttius muodostaa jatkumon, ja vaaditaan yleensä monien riskitekijöiden samanaikainen olemassaolo, että henkilö sairastuu. Vaikkakin perintötekijöiden osuus sairastumisalttiudesta on suuri, jopa 80 prosenttia, yksittäiset perintötekijät eivät määrää ihmisen sairastumista, ainoastaan lisäävät sairastumistodennäköisyyttä, ja ympäristötekijät vaikuttavat merkitsevästi sairastumisriskiin.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä esiintyy noin 0,5 %:lla väestöstä. Tämän lisäksi samaa tautia voi esiintyä myös lievemmin mielialavaihteluin lähisukulaisilla. Myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön tausta on monitekijäinen, ja perinnöllisyyden selitysosuus sairastumisalttiudesta on noin 80 %.

Riskitekijät

Eri psykoosiryhmissä esiintyy erilaisia riskitekijöitä. Väestötutkimuksissa skitsofrenian riskitekijöitä ovat olleet muun muassa raskaudenaikaiset infektiot, voimakas stressi, aliravitsemus sekä raskaus- ja synnytyskomplikaatiot, suurkaupungissa syntyminen ja kasvaminen, runsas kannabiksen käyttö teini-iässä sekä lapsuus- ja nuoruusiässä koetut psyykkiset traumat. Skitsofreniaan aikuisiällä sairastuneilla on myös ollut muuta väestöä enemmän ongelmia lapsuusiän sosiaalisessa ja motorisessa kehityksessä, enemmän neurologisia poikkeavuuksia ja keskimäärin heikompi älyllinen suoriutuminen ja koulumenestys. Monet näistä tekijöistä ovat kuitenkin väestötasolla tavallisia eivätkä yleensä johda psykoosin kehittymiseen, ja toisaalta useimpien skitsofreniaan sairastuneiden raskausajassa tai lapsuuden kehityksessä ei ole ollut merkittäviä häiriöitä. Näitä havaintoja ei siten toistaiseksi voida hyödyntää erityisen suuressa psykoosiin sairastumisen riskissä olevien henkilöiden tunnistamiseen.

Psykoosiin sairastumiseen liittyy usein laukaisevia stressitekijöitä, joita voivat olla esimerkiksi elämäntapahtumat tai päihteiden käyttö. Useimpien psykoosien osalta on tärkeää muistaa, että sairastettu psykoosi ennakoi myös tulevaa psykoosia. Edellisen psykoosijakson laukaisevat tekijät onkin syytä analysoida tulevien vaaratekijöiden tunnistamiseksi. Toistuviin psykoosijaksoihin taipuvaisten tulisi oppia ennakoimaan sairautensa kulkua niin, että he vähintäänkin oppisivat hakemaan asiantuntevaa apua ajoissa. Skitsofrenian ja mielialapsykoosien hoidossa keskeisiä psykoosioireiden uusiutumisen vaaratekijöitä ovat muutokset lääkityksessä ja erityisesti tehokkaaksi havaitun lääkehoidon laiminlyönti, mikä johtuu usein sairauden kieltämisestä.

Seulonta

Koska useimmat psykoosit ovat vaikea-asteisia ja pitkäkestoisia, on tärkeää, että terveydenhuolto kykenisi tunnistamaan sekä suuririskiset henkilöt että jo sairastuneet. Psykoosiin sairastumista edeltää useimmiten ennakko-oirevaihe. Tavallisia ennakko-oireita ovat ahdistuneisuus, mielialaoireet, keskittymis- ja univaikeudet, toimintakyvyn heikkeneminen ja ihmissuhteista vetäytyminen sekä lähempänä psykoosiin sairastumista havaintojen vääristymät, epäluuloisuus ja muut psykoottistyyppiset oireet. Suuressa psykoosiin sairastumisen riskissä ovat nuoret, joilla on alkanut esiintyä psykoottistyyppisiä oireita tai lyhytkestoisia psykoottisia tiloja tai joiden suvussa esiintyy psykoosia ja joiden oma toimintakyky on heikentynyt merkittävästi lyhyen ajanjakson sisällä (taulukko 1). Näillä kriteereillä psykoosiriskissä oleviksi arvioidut nuoret ovat erityisen suuressa sairastumisvaarassa, jos lisäksi heidän toimintakykynsä on laskenut nopeasti, heillä on merkittäviä ongelmia sosiaalisissa suhteissa, heillä on päihteiden väärinkäyttöä tai jos psykoottistyyppiset oireet ovat voimakkaita.

Näiden nuorten auttamiseksi tulisi toimia viivyttelemättä. Heidän hoitoonsa kuuluu huolellinen diagnostinen arviointi ja säännöllinen seuranta, mahdollisten mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöiden hoito, käytännön tuki arkielämän vaikeuksissa ja psykoedukaatio oireiden merkityksestä, seurannasta ja hallinnasta. Kognitiivinen terapia on osoittautunut tehokkaaksi psykoosiriskissä olevien nuorten hoitokeinoksi. Vaikka jonkin verran on näyttöä pieniannoksisen psykoosilääkityksen hyödyllisyydestä psykoosiriskissä olevien henkilöiden hoidossa, tällä hetkellä psykoosilääkitystä ei suositella aloitettavaksi ennen varsinaisten psykoosioireiden kehittymistä. Psykoosilääkitys voidaan aloittaa jo ennen varsinaisten psykoosioireiden puhkeamista, jos toimintakyky heikkenee nopeasti, jos potilaalla on itsetuhoisuutta, johon mielialalääkitys ei auta, tai jos oireiluun liittyy merkittävää aggressiivisuutta tai vihamielisyyttä.

Psykoosia jo sairastavienkaan tunnistaminen ei aina ole helppoa sen vuoksi, että psykoottiset henkilöt voivat olla ajoittain oireettomia tai he kätkevät oireitaan. Helpointa on tunnistaa positiiviset oireet eli harhat ja harhaluulot. Sen sijaan negatiivisten oireiden (kuten vetäytymisen, poikkeavan tunneilmaisun ja käyttäytymisen) havaitseminen vaatii huolellista kliinistä tutkimusta. Apuna voidaan käyttää oireita kartoittavia mittareita (esim. PANSS, SANS ja SAPS). Aikaisemman psykoosijakson voi saada esille myös kartoittamalla sairaalahoitojaksot ja käytetyt psyykenlääkkeet. Usein henkilö itse ei tiedä kovinkaan tarkasti sairausjakson todellista luonnetta eikä saamaansa hoitoa.

Psykoosiriskin tunnistamiseen on kehitetty oma haastattelumenetelmänsä, Structured Interview for Prodromal Symptoms (SIPS), johon kliinisen psykoosiriskin arviointi tutkimuksissa on perustunut. Haastattelumenetelmä on suomennettu. Psykoosin ennakko-oireiden tunnistamiseen on myös kehitetty lomakkeita, jotka voi antaa henkilölle itselleen täytettäväksi, kuten amerikkalainen Prodromal Questionnaire, joka on myös suomennettu, tai suomalaisten kehittämä PROD-seula. Tällä hetkellä tutkitaan näiden menetelmien käyttökelpoisuutta psykoosiin sairastumisriskissä olevien seulonta- ja tunnistusmenetelminä perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa.

Uutta sairausjaksoa psykoosin jo kerran sairastaneella ennakoivia oireita ovat muun muassa ahdistuneisuus ja kiihtyneisyys, univaikeudet, mielialan vaihtelu, masennus, vetäytyminen, käyttäytymisen säätelyn ongelmat kuten levottomuus ja aggressiivisuus sekä psykoottistyyppisten oireiden kuten epäluuloisuuden ja oudon käyttäytymisen lisääntyminen. Psykoosiin sairastumista ennakoivat oireet vaihtelevat, ja yksilöllisten vaaramerkkien tunnistaminen ja seuranta onkin keskeisessä osassa psykoedukaatio-ohjelmissa.

Toimenpiteet

Psykoosiin sairastumisen riskin merkkejä ovat 1) geneettinen riski ja toimintakykyä selvästi haittaava psyykkinen oire, 2) ohimenevät psykoottiset oireet tai 3) psykoottistyyppinen oireilu. Terveydenhuollon tehtävänä on tukea ja seurata suuririskisen henkilön mielenterveyden kehitystä. Psykoosiin sairastumisen riskissä olevien hoitoon kuuluu huolellinen diagnostinen arviointi ja säännöllinen seuranta, mahdollisten mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöiden hoito, käytännön tuki arkielämän vaikeuksissa ja psykoedukaatio. Psykoosiin sairastunutta tulee auttaa käynnistämällä henkilökohtainen hoito-ohjelma. Lääkityksessä, josta on hyötyä, ei saisi tapahtua suunnittelemattomia tai jyrkkiä muutoksia. Hyvä hoito edellyttää myös hyvää hoitosuhdetta.

Ks. lyhyt ohje psykoosin ennakoinnista ja ehkäisystä 1.

Kirjallisuutta

1. Birchwood M, Smith J, Macmillan F, Hogg B, Prasad R, Harvey C, Bering S. Predicting relapse in schizophrenia: the development and implementation of an early signs monitoring system using patients and families as observers, a preliminary investigation. Psychol Med 1989; 19: 649–56.
2. Cannon T D, Kaprio J, Lönnqvist J, Huttunen M, Koskenvuo M. The genetic epidemiology of schizophrenia in a Finnish twin cohort. Arch Gen Psychiatry 1998; 55: 67–74.
3. Cannon T D, Cadenhead K, Cornblatt B, ym. Prediction of psychosis in youth at high clinical risk. A multisite longitudinal study in North America. Arch Gen Psychiatry 2008; 65: 28–37.
4. Haukka J, Suvisaari J, Varilo T, Lönnqvist J. Regional variation in the incidence of schizophrenia in Finland: a study of birth cohorts born from 1950 to 1969. Psychol Med 2001; 31: 1045–53.
5. Heinimaa M, Salokangas R K, Ristkari T, ym. PROD-screen – a screen for prodromal symptoms of psychosis. Int J Methods Psychiatr Res 2003; 12: 92–104.
6. International Early Psychosis Association Writing Group. International clinical practice guidelines for early psychosis. Br J Psychiatry Suppl 2005; 48: 120–24.
7. Kieseppä T, Partonen T, Haukka J, Kaprio J, Lönnqvist J. High concordance of bipolar I disorder in a nationwide sample of twins. Am J Psychiatry 2004; 161: 1814–21.
8. Loewy RL, Bearden C E, Johnson J K, Raine A, Cannon T D. The prodromal questionnaire (PQ): preliminary validation of a self-report screening measure for prodromal and psychotic syndromes. Schizophr Res 2005; 79: 117–25.
9. Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T, toim. Psykiatria. 5., uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2007.
10. McGorry P D, Yung A R, Phillips L J, ym. Randomized controlled trial of intervention designed to reduce the risk of progression to first-episode psychosis in a clinical sample with subthreshold symptoms. Arch Gen Psychiatry 2002; 59: 921–8.
11. Niemi L T, Suvisaari J M, Tuulio-Henriksson A, Lönnqvist J K. Childhood developmental abnormalities in schizophrenia: evidence from high-risk studies. Schizophr Res 2003; 60: 239–58.
12. Perälä J, Suvisaari J, Saarni S I, ym. Lifetime prevalence of psychotic and bipolar I disorders in a general population. Arch Gen Psychiatry 2007; 64:19–28.
13. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Skitsofrenian Käypä hoito -suositus. 1.1.2008
14. Suvisaari J. Voiko skitsofreniaan sairastumista ennustaa? Duodecim 2003; 119: 1424–30.
15. Suvisaari J. Skitsofrenian riskitekijät. Suom Lääkäril 2004; 41: 3865–9.
16. Svirskis T, Korkeila J, Heinimaa M, ym. Axis-I disorders and vulnerability to psychosis. Schizophr Res 2005; 75: 439–46.