Verenkiertoelinten sairaudet

Sepelvaltimotautikuolleisuus on 1960-luvun lopun jälkeen pienentynyt työikäisillä miehillä yli 70 % ja naisilla vielä enemmän. Kuolleisuus on vähentynyt myös iäkkäillä, vaikkakin vähemmän. Naisten sepelvaltimotautikuolleisuus on Euroopan keskitasoa pienempi, ja miestenkin kuolleisuus lähestyy keskitasoa. Itä- ja Pohjois-Suomessa kuolleisuus sepelvaltimotautiin on edelleen suurempi kuin Länsi- ja Etelä-Suomessa.

Sepelvaltimotaudin «»1 aiheuttaman sairastuvuuden ja kuolleisuuden väheneminen johtuu entistä terveellisemmästä ravinnosta, tupakoinnin vähenemisestä ja hoidon paranemisesta. Verenpaineen ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden hoito, verisuonitukoksia estävä lääkehoito, sydäninfarktin «Sydäninfarkti»2 liuotushoito, pallolaajennukset ja ohitusleikkaukset selittävät merkittävän osan viime vuosina tapahtuneesta sepelvaltimotaudin ja sen aiheuttaman kuolleisuuden vähenemisestä. Myös sydämen vajaatoiminnan esiintyvyys on pienentynyt mm. sepelvaltimotaudin vähenemisen ja tehostuneen verenpainehoidon seurauksena ja osaksi diagnostiikan tarkentumisen johdosta.

Aivoverenkierron häiriöiden ilmaantuvuus ja niistä johtuva kuolleisuus ovat 1950-luvulta lähtien vähentyneet nopeasti. Kuolleisuus on keski-ikäisillä miehillä pienentynyt 1970-luvun jälkeen yli 60 % ja naisilla yli 70 %. Tärkein syy tähän on verenpainetason aleneminen, joka johtuu osaksi elintapojen muutoksista ja osaksi lääkehoidon tehostumisesta. Sepelvaltimotaudin tavoin aivohalvaukset «Aivohalvaus (aivoinfarkti ja aivoverenvuoto)»3 ovat edelleen yleisempiä maan itä- ja pohjoisosissa kuin länsi- ja eteläosissa.

Keskimääräinen verenpainetaso on 1970-luvulta lähtien jatkuvasti alentunut. Iäkkäillä ihmisillä muutos johtuu pääosin tehostuneesta lääkehoidosta, mutta keski-ikäisillä myös entistä terveellisemmistä elintavoista. Kohonneen verenpaineen «»4 takia lääkehoidossa olevien henkilöiden lukumäärä on jatkuvasti kasvanut 1970-luvun alusta lähtien. Kasvu on johtunut hoidon kattavuuden paranemisesta, hoidon raja-arvojen alenemisesta ja väestön ikärakenteen vanhenemisesta. Verenpainehoidon onnistuminen tulevina vuosina riippuu mm. hoitojärjestelmän tehokkuudesta, lääkekustannusten korvauskäytännöstä ja verenpaineeseen vaikuttavista elintapamuutoksista.

Työikäisen väestön sydän- ja verisuonitautisairastavuuden ja -kuolleisuuden arvioidaan pienenevän myös seuraavien 5–10 vuoden aikana. Tästä huolimatta näistä sairauksista johtuva terveyspalvelujen tarve kasvaa, koska väestö vanhenee.

Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet

Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet aiheuttavat eri tautiryhmistä yleisimmin kipua ja työstä poissaoloja. Yli miljoonalla suomalaisella arvioidaan olevan jokin pitkäaikainen tuki- ja liikuntaelinten sairaus, ja lähes 600 000:lle se aiheuttaa toiminnallista haittaa. Haastattelututkimusten perusteella tuki- ja liikuntaelinoireilussa ei olisi viime vuosikymmeninä tapahtunut suuria muutoksia, mutta toisaalta monet kliiniseen arvioon perustuvat oireyhtymät ovat tulleet harvinaisemmiksi ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksien takia myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet ovat selvästi vähentyneet. Näiden tietojen valossa tuki- ja liikuntaelinsairastavuus olisi pienenemässä. Ikärakenteen vanhenemisen takia näiden sairauksien aiheuttama palvelutarve kuitenkin kasvaa edelleen.

Mielenterveyden ongelmat

1970–1980-lukujen vaihteessa tehdyssä Mini-Suomi-tutkimuksessa jokin psyykkinen häiriö todettiin noin 17 %:lla kaikista 30 vuotta täyttäneistä tutkituista. Molemmilla sukupuolilla mielenterveyden ongelmia esiintyi eniten myöhäisessä keski-iässä. Mielenterveyden häiriöiden perusteella myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on viime vuosikymmeninä kasvanut, ja nämä sairaudet ovat tällä hetkellä suurin työkyvyttömyyden syy. Valtaosa kasvusta johtuu masennuksesta ja muista neuroottisista häiriöistä. Varmaa tietoa ei ole siitä, onko työkyvyttömyyseläkkeiden yleistymisen syynä todellinen sairastuvuuden muutos vai johtuuko se esimerkiksi työelämän vaatimusten tai työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisperusteiden muuttumisesta.

Itsemurhat yleistyivät 1950-luvulta aina 1990-luvun alkuvuosiin asti. 1980-luvulla itsemurhista johtuva kuolleisuus kasvoi erityisesti nuorilla ja keski-ikää lähestyvillä miehillä, mutta myös muissa ikäryhmissä ja naisilla. Vuoden 1991 jälkeen kuolleisuus on kääntynyt laskuun kaikissa ikäryhmissä miehillä ja naisilla. Mahdollisia syitä ovat tehostunut depressiolääkitys ja itsemurhien ehkäisytoimet. Itsemurhat ovat kuitenkin Suomessa edelleen kansainvälisesti arvioiden poikkeuksellisen yleisiä.

Syöpäsairaudet

Miesten sairastuvuus syöpään on 1950-luvun alun jälkeen pysynyt ennallaan, vaikka eri syöpämuotojen yleisyydessä on tapahtunut suuria muutoksia. Naisten syöpäsairastuvuus on 1950-luvulta alkaen vähitellen suurentunut, ja kasvun ennustetaan jatkuvan. Naisten syöpäilmaantuvuus säilynee silti miesten tason alapuolella. Syöpäpotilaiden elossaoloennuste on jatkuvasti parantunut. Tämä johtuu osittain syövän toteamisen varhaistumisesta ja osittain hoitomenetelmien kehittymisestä.

Yksittäisten syöpämuotojen yleisyys muuttuu jatkuvasti. Miesten keuhkosyövän ilmaantuvuus kääntyi 1970-luvulla nopeaan laskuun, ja myös mahasyöpä ja kurkunpään syöpä ovat jo pitkään vähentyneet. Miehillä paksusuolen syöpä, ihomelanooma, virtsarakon syöpä ja erityisesti eturauhasen syöpä puolestaan ovat lisääntyneet. Naisilla yleistyvät mm. rintasyöpä, paksusuolen syöpä, kohdun runko-osan syöpä, munasarjasyöpä ja keuhkosyöpä. Sen sijaan mahasyöpä on naisillakin vähentynyt. Kohdunkaulan syöpä väheni jyrkästi joukkotarkastusten alkamisen jälkeen 1960-luvulla, mutta alkoi uudelleen yleistyä 1990-luvun puolivälin jälkeen, mikä voi johtua seulonnan kattavuuden heikkenemisestä.

Suomalaisten syöpäkuolleisuus on Euroopan pienimpiä. Väestön vanhenemisen, naisten syöpäilmaantuvuuden suurenemisen ja hoitotulosten paranemisen seurauksena sekä uusien syöpäpotilaiden että elossa olevien syöpään joskus sairastuneiden määrä kasvaa jyrkästi seuraavien 15 vuoden aikana. Syövän hoito tulee vaatimaan yhä enemmän voimavaroja, mihin vaikuttaa myös se, että syöpälääkkeet ovat yhä kalliimpia.

Tartuntataudit

Tärkeimmät ennenaikaista kuolleisuutta tai pysyvää haittaa aiheuttaneet infektiotaudit voitettiin Suomessa 1960-luvun alkuun mennessä. Tähän vaikuttivat elinolojen paraneminen, laajat rokotusohjelmat ja antibioottien kehittäminen. Infektiotaudit aiheuttavat kuitenkin edelleen runsaasti akuuttia sairastavuutta ja ovat tärkeä myötävaikuttava kuolemansyy vanhusväestössä. Viime vuosikymmeninä on ilmaantunut myös uusia tartuntatauteja, ja mikrobit ovat osoittautumassa tärkeiksi kroonisten tautien aiheuttajiksi. Esimerkkejä tästä ovat mahahaava, mahasyöpä ja kohdunkaulan syöpä.

Kliinisten immuunikatotapausten ja HIV-positiivisten «»5 henkilöiden osuus väestöstä on Suomessa edelleen teollistuneiden maiden pienimpiä huolimatta 1990-luvun lopulla pääkaupunkiseudun huumeenkäyttäjien keskuuteen levinneestä epidemiasta. Hepatiitti B «Maksatulehdus, hepatiitti»6 aiheutti 1990-luvulla paikallisesti rajoittuneita epidemioita nuorilla ruiskuhuumeiden käyttäjillä. Hepatiitti C «Maksatulehdus, hepatiitti»6, joka Suomessa tarttuu lähes yksinomaan neulojen ja ruiskujen yhteiskäytön kautta, aiheuttaa huomattavaa sairastavuutta. Yleisin sukupuolitautia aiheuttava bakteeri on edelleen klamydia «»7. Klamydiainfektiot ovat yleistyneet 1990-luvun puolivälin jälkeen.

Vuonna 1998 käyttöön otettu ruoka- ja vesiperäisten epidemioiden ilmoitusjärjestelmä paljastaa vuosittain toistasataa epidemiaepäilyä. Järjestelmä on osoittanut, että kampylobakteeri ja Yersinia aiheuttavat usein ruoka- ja vesiperäisiä infektioita. Virusten osuus veden välityksellä leviävien mahatautien syynä on selvinnyt uusien laboratoriotutkimusmenetelmien tultua käyttöön. Salmonellatilanne on pysynyt hallinnassa.

Hengitystieinfektiot ovat tavallisin lyhytaikaisen työkyvyttömyyden syy. Hengitystieinfektioiden aiheuttamassa sairastavuudessa ei näytä viime vuosina tapahtuneen muutoksia. Tuberkuloosin «Tuberkuloosi»8 väheneminen jatkui 1990-luvulla, ja uusia tapauksia todetaan vuosittain alle 10/100 000 asukasta.

Uudeksi uhkaksi väestön terveydelle on nousemassa mikrobilääkeresistenssi. Yhä useammat mikrobit ovat vastustuskykyisiä tavallisimpia antibiootteja kohtaan, ja kielteinen kehitys näyttää kiihtyvän. Penisilliinejä kohtaan vastustuskykyinen pneumokokki leviää kaikkialla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Metisilliiniresistentin Staphylococcus aureus-bakteerin «MRSA (metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus)»9 yleistyminen on toinen vakava uhkatekijä. Suomessa resistenssitilanne on kuitenkin vielä suhteellisen hyvä, ja sitä tarkkaillaan jatkuvasti.

Rokotusten kattavuus on Suomessa säilynyt hyvänä. Yleinen rokotusohjelma uudistui vuoden 2005 alussa, ja kotimainen rokotetuotanto loppui vuoden 2003 lopussa.

Krooninen keuhkoputkitulehdus ja keuhkoahtaumatauti

Krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus «Keuhkoahtaumatauti»10 eli keuhkoahtaumatauti aiheuttaa huomattavaa toimintarajoitteisuutta ja ennenaikaista kuolleisuutta, vaikka sen tärkein syy, tupakointi, on miesten keskuudessa vähentynyt. Suomessa on lähes 400 000 kroonista keuhkoputkitulehdusta sairastavaa henkilöä, joista puolet sairastaa oireista keuhkoahtaumatautia. Keuhkoahtaumatautiin kuolee vuosittain noin 1 000 henkeä, mikä esimerkiksi astmaan verrattuna on lähes kymmenkertainen määrä. Vaikea keuhkoahtaumatauti todetaan enimmäkseen yli 60-vuotiailla, ja sairauden vaikutukset ilmenevätkin pääosin eläkeiässä. Väestön vanheneminen lisää vaikeaa keuhkoahtaumatautia sairastavien henkilöiden määrää seuraavien vuosien aikana ja naisten osuus heistä kasvaa.

Allergiat ja astma

Väestöstä 25–30 %:lla on jokin allerginen «Allergiat»11 sairaus tai oire. Hoitoon hakeutuneiden allergiapotilaiden määrä on kuluneiden 30 vuoden aikana voimakkaasti lisääntynyt. Erityisesti IgE-välitteisten (atooppisten) allergioiden lisääntymistä ei voida selittää diagnostiikan paranemisella, vaan yleistyminen on todellista. Mahdollisia allergioiden yleistymisen selityksiä ovat infektiotautikirjon muutokset, parantunut hygienia, sisä- ja ulkoilman laadun muutokset ja kemikaalien käytön yleistyminen. Astman «»12 hoitotulokset ovat nopeasti parantuneet, minkä ansiosta taudin aiheuttama kuolleisuus ja sairaalahoidon tarve ovat pienentyneet.

Diabetes

Diabeetikoita «»13 on maassamme tällä hetkellä noin 205 000. Näistä 40 000:lla on tyypin 1 diabetes ja 165 000:lla tyypin 2 diabetes. Sekä nuorille ominainen tyypin 1 diabetes että tavallisesti aikuiselle ilmaantuva tyypin 2 diabetes ovat selvästi yleistyneet. Tyypin 1 diabetes on yleisempi Suomessa kuin missään muualla maailmassa. Sen yleistymisen syitä ei tunneta, mutta ympäristö- ja elintapatekijöillä on todennäköisesti merkitystä. Tyypin 2 diabeteksen yleistymisen syitä ovat väestön lihominen ja liikunnan väheneminen, minkä lisäksi väestön ikääntyminen lisää sairaiden määrää huomattavasti.

Dementia

Dementiana «»14 tunnettu etenevä aivotoiminnan häiriö yleistyy nopeasti iän mukana. 65–74-vuotiaista sitä sairastaa noin 4 %, 75–84-vuotiaista runsaat 10 % ja yli 85-vuotiaista noin kolmasosa. Noin 60 % dementiapotilaista kärsii Alzheimerin taudista «Alzheimerin tauti»15, 20 % verenkiertoperäisestä dementiasta ja 5–10 % Lewyn kappale -nimisestä taudista. Verenkiertoperäistä dementiaa sairastavien osuus supistunee kaikissa ikäryhmissä verenkiertoelinsairauksien vähentyessä. Alzheimerin taudin syyt ovat tuntemattomia, eikä tulevaa kehitystä siten voida ennakoida. Dementiaa sairastavien ja sen takia hoivaa tarvitsevien määrä kasvanee tulevaisuudessa väestön vanhenemisen vuoksi.

Aistiviat ja vammaisuus

Noin 300 000 suomalaisen kuulo on merkittävästi heikentynyt, ja puolet heistä käyttää kuulokojetta. Kolmanneksella 60-vuotiaista ja käytännössä kaikilla 80 vuotta täyttäneillä on vaikeuksia kuulla meluisissa oloissa. Työpaikkamelun aiheuttamat kuulovauriot on saatu vähenemään. Vapaa-ajan lisääntyvän melualtistuksen torjuntaa olisi huomattavasti tehostettava.

Noin 60 000 henkilöä ei pysty silmä­lasienkaan avulla lukemaan normaalia tekstiä, ja paljon useammilla on huonon näön takia lukemisessa vaikeuksia. Vuosittain näkövamman saa noin 3 000 henkilöä, joista työikäisiä on noin 300–400 ja suurin osa on elä­keikäisiä. Sekä näkö- että kuulovammat yleistyvät nopeasti iän mukana, joten vanhenevassa väestössä näiden vammojen ehkäisyn ja hoidon tarve sekä vammautuneiden avun tarve kasvavat jyrkästi.

Kehitysvammaisia arvioidaan olevan maassamme ainakin 30 000. Vammaisuus ja erityisesti kehitysvammaisuus vievät suuren osan terveydenhuollon voimavaroista diagnostiikan, hoidon, kuntoutuksen, elinikäisen seurannan ja monien tukitoimien tarpeen takia. Kehitysvammaisuuden aiheuttama työkyvyttömyys on niin ikään merkittävä, koska se kattaa usein koko työiän. Vammaisuuden ennaltaehkäisy muuttaa lähinnä kehitysvammaisuuden eri syiden suhteellisia osuuksia, mutta ei vielä oleellisesti vähennä vammaisuuden kokonaisesiintymistä. Syynä ovat sekä uusien syiden ilmaantuminen että hyvän hoidon ansiosta pidentynyt elinikä.

Hammassairaudet

Suomalaisten lasten hampaat ovat nykyisin huomattavasti terveempiä kuin aiemmilla lapsisukupolvilla, ja kansainvälisesti arvioiden tilanne on hyvä. Myös nuorten aikuisten hampaisto on tervehtynyt ja hampaattomuus nopeasti vähentynyt kaikissa ikäryhmissä. Eläkeiän kynnyksellä olevista noin neljäsosa on kuitenkin edelleen hampaattomia. Vaikeita iensairauksia todetaan 5–10 %:lla väestöstä. Hampaiston tervehtymiseen ovat vaikuttaneet koulutus- ja elintason kohoaminen, terveellisemmät ruokailutottumukset ja parantunut suuhygienia ja nuoressa väestössä myös parantunut hammashuoltopalvelujen saatavuus ja käyttö. Ongelmana ovat aikuisilla edelleen hoidon tarpeeseen nähden riittämätön hammashoitopalvelujen käyttö ja käytön epätasainen jakautuminen väestöryhmittäin. Iäkkäillä on ongelmia myös palvelujen saatavuudessa.

Tapaturmat

Suomessa sattuu haastattelututkimusten mu-kaan noin 900 000 tapaturmaa vuodessa. Ne aiheuttavat vuosittain noin 2 700 kuolemaa sekä paljon työkyvyttömyyttä ja toimintakyvyn heikkenemistä. Yleisimpiä ovat koti, liikunta- ja muut vapaa-ajan tapaturmat, joista aiheutuu vuosittain noin 2 100 kuolemaa ja lähes 600 000 vammaa. Suurin koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ryhmä ovat kaatumiset ja putoamiset. Koti-, liikunta- ja vapaa-ajan tapaturmat ovat viime aikoina lisääntyneet, toisin kuin liikenne- ja työtapaturmat.

Liikennekuolemat ovat kahdenkymmenen viime vuoden aikana voimakkaasti vähentyneet. Kun tieliikenteessä kuoli 1970-luvun alussa vuosittain noin 1 100 ihmistä, vuonna 2002 kuolemia oli hieman yli 400. Liikenneonnettomuuksissa pysyvästi vammautuneiden määrä on pienentynyt vastaavasti.

Työtapaturmien ja niistä johtuneiden kuolemien määrä lisääntyi 1960- ja 1970-luvulla, mutta väheni jyrkästi 1980-luvulla. Taloudellinen lama 1990-luvun alussa vähensi edelleen työtapaturmia, mutta laman jälkeen ne ovat lisääntyneet sekä absoluuttisesti että suhteessa työntekijöiden määrään. Vuonna 2000 vähintään kolmen päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneita työtapaturmia oli noin 67 000. Näistä noin 8 600 aiheutti yli kuukauden, noin 1 300 yli kolmen kuukauden työkyvyttömyyden ja noin 300 pysyvän, eläkkeeseen oikeuttaneen vamman. Työpaikalla ja -matkalla tapaturmissa kuolee nykyisin vuosittain noin 80 henkilöä.

Ammattitaudit

Ammattitautien ilmaantuvuus on Suomessa 20 uutta tapausta 10 000:ta työllistä kohti, mikä vastaa suurten kansantautien ilmaantuvuuslukuja. Ammattitauteihin sairastuu vuosittain noin 5 000 suomalaista. Luku on pienentynyt puoleen vuoden 1990 huippuluvuista. Noin viidennes aiheuttaa merkittävän terveysvaurion tai pysyvän vamman tai pakottaa asianosaisen vaihtamaan ammattia. Useimmissa tapauksissa on kuitenkin mahdollista jatkaa ammatissa, jos työssä esiintyvään altistukseen puututaan tai työtehtäviä vaihdetaan.

Lasten ja odottavien äitien terveys

Suomalaisten lasten terveys ei ole hyvä, vaikka sitä pikkulasten vähäisen kuolleisuuden perusteella usein pidetään esimerkillisenä. Tutkimusta ja hoitoa vaativia psyykkisiä häiriöitä on ainakin 10 %:lla lapsista. Useampi kuin joka viides lapsi kärsii jostakin pitkä­aikaisesta sairaudesta. Yleisimmät sairausryhmät ovat astma ja allergiset sairaudet. Infektiot ovat edelleen tärkein syy lapsen sairaalahoitoon ja lääkärin vastaanotolle hakeutumiseen.

Tapaturmat ovat leikki-iässä ja sen jälkeen lasten tavallisin kuolemansyy. Poikien tapaturmakuolleisuus on kaksi kertaa niin suuri kuin tyttöjen. Tapaturmista johtuva kuolleisuus pieneni nopeasti 1970-luvulla ja hitaammin sen jälkeen. Lasten hammasterveys on varsin hyvä ja parempi kuin useissa muissa kehittyneissä maissa.

Lasten sairauskirjossa on tapahtunut myös epäsuotuisia muutoksia. Diabetes «»16 on yleistynyt, ja sen ilmaantuvuus on tällä hetkellä maailman suurin. Myös allergiat ja astma ovat lisääntyneet huomattavasti. Tutkimusta ja hoitoa vaativat psyykkiset oireet näyttävät muuttuneen entistä vaikeammiksi.

Odottavien äitien terveys on hyvä, ja äitiyskuolleisuus on erittäin pieni. Se on kuitenkin 1980-luvun alkuvuosien jälkeen hieman suurentunut keskimääräisen synnytysiän kasvaessa. Raskauden keskeytykset vähenivät yli kahden vuosikymmenen ajan aina vuoteen 1995 saakka, jonka jälkeen niiden määrä hieman lisääntyi.

Nuorten terveys

Nuorten kuolleisuus tauteihin ja tapaturmiin on jatkuvasti pienentynyt, mutta monet muut nuorten terveysongelmat ja myöhemmän iän terveyttä vaarantavat tekijät ovat yleistyneet. Pitkäaikaisia terveysongelmia on noin 13 %:lla 12–18-vuotiaista, ja noin 7 % ilmoittaa, että heillä on jokin jokapäiväistä toimintaa haittaava sairaus tai vamma. Astma ja allergiat ovat nuorten yleisimpiä pitkäaikaissairauksia. Myös erilaiset oireet ovat tavallisia. Etenkin väsymysoireet ja tuki- ja liikuntaelinten oireet yleistyivät 90-luvun loppupuolella. Nuorten masennus näyttää lisääntyneen 1990-luvulla. Valtaosa nuorista pitää terveydentilaansa kuitenkin hyvänä tai erittäin hyvänä.

Nuorten tyttöjen raskaudet vähentyivät ehkäisymenetelmien tehostuneen käytön ansiosta 1990-luvun puoliväliin saakka, vaikka sukupuolielämän aloittaminen siirtyi aiempaa varhaisempaan ikään. Viime vuosina sekä synnytykset että etenkin raskauden keskeytykset ovat yleistyneet alle 20-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa. Myös nuorten sukupuolitaudit ovat yleistyneet. Ruokailutottumukset ovat muuttuneet terveellisemmiksi. Tyttöjen tupakointi on kuitenkin jatkuvasti yleistynyt ja nuorten humalajuominen yleistyi 1990-luvun loppuun saakka. Kansainvälisten vertailujen mukaan nuorten tupakointi ja alkoholin humalakäyttö ovat Suomessa poikkeuksellisen yleisiä. Alkoholin kokonaiskulutus ei Suomen nuorilla ole kansainvälisesti suuri. Myös huumeongelma kasvaa, mutta on huomattavasti teollistuneiden maiden keskiarvon alapuolella. Noin 9 % varusmiehistä keskeyttää palveluksen terveydellisistä syistä. Tärkeimmät syyt ovat mielenterveysongelmat, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ja vammat.

Aikuisiän terveyden perusta on terveys ja siihen vaikuttavien tekijöiden kokonaisuus elämänkulun aiemmissa vaiheissa. Ellei lasten ja nuorten terveyden ja terveyskäyttäytymisen huolestuttavimpia suuntauksia kyetä korjaamaan, aikuisten terveyden tähänastinen myönteinen kehitys uhkaa pysähtyä tai jopa kääntyä kielteiseksi.

Työvoiman terveys

Lyhyiden sairauspoissaolojen perusteella arvioiden suomalainen työvoima vaikuttaa varsin terveeltä: poissaolotiheys on pienempi kuin esimerkiksi Ruotsissa. Krooninen sairastavuus, monitautisuus ja ennenaikainen kuolleisuus ovat kuitenkin yleisempiä kuin monissa muissa Länsi- ja Pohjois-Euroopan maissa. Eläkkeelle siirrytään varhain, keskimäärin 59-vuotiaana. Työssä olevien kuormittuminen kasvaa, koska työvoima vanhenee ja työelämän tieto- ja taitovaatimukset lisääntyvät. Mielenterveysongelmien osuus työikäisten sairastavuudesta näyttää olevan kasvamassa.

Vanhusväestö

Elinajan odotteen piteneminen on johtanut iäkkäiden määrän nopeaan kasvuun. Suurten ikäluokkien tulo eläkeikään vuoden 2010 jälkeen nopeuttaa muutosta entisestään. 65 vuotta täyttäneiden määrä kohoaa vuoden 2000 lähes 800 000:sta noin 1,4 miljoonaan vuonna 2030. Monet taudit ja toimintakyvyn rajoitukset ovat tulleet harvinaisemmiksi etenkin eläkeikäisen väestön nuorimmissa ikäryhmissä. Iäkkään väestön lukumäärän nopeasti kasvaessa iän mukana yleistyviä tauteja sairastavien määrä kuitenkin lisääntyy. Eniten kasvaa verenkiertoelinten sairauksia, diabetesta, dementoivia sairauksia ja vanhuuteen liittyviä mielenterveyden häiriöitä sairastavien määrä.

Terveyden ja toimintakyvyn jakautuminen väestössä

Väestöryhmien välillä on suuria terveyseroja. Nuoret ovat keskimäärin terveempiä kuin vanhat, samoin länsisuomalaiset, naimisissa olevat ja eniten kouluja käyneet verrattuna itäsuomalaisiin, eronneisiin ja pelkän perustason koulutuksen saaneisiin. Myös sukupuoli, ammatti, työttömyys, tulot, kieli ja monet muut väestöä ryhmittelevät tekijät ovat yhteydessä terveyteen. Erot kuolleisuudessa, työkyvyttömyydessä, akuuttien ja kroonisten sairauksien yleisyydessä ja koetussa terveydessä ovat yleensä samansuuntaisia.

Ikäryhmien välisten terveyserojen merkittävä kaventaminen ei ole mahdollista, koska erot johtuvat suurimmalta osin ikääntymiseen liittyvistä väistämättömistä muutoksista. Muut edellä mainitut terveyserot johtuvat enimmäkseen sellaisista tekijöistä, joihin on ainakin periaatteessa mahdollista vaikuttaa. Väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen on jo pitkään kuulunut Suomen terveyspolitiikan tärkeimpiin tavoitteisiin. Alueiden ja sukupuolten väliset terveyserot näyttävätkin jossakin määrin pienentyneen 1970-luvun jälkeen. Sen sijaan koulutus-, ammatti- ja tuloryhmien ja siviilisäätyjen väliset terveyserot ovat pysyneet ennallaan tai suurentuneet.

Terveyteen ja toimintakykyyn vaikuttavat tekijät

Kansalaisten terveys ja toimintakyky riippuvat yksilöllisistä ominaisuuksista, elinoloista ja elämäntavoista ja kaikkien näiden tekijöiden vuorovaikutuksesta. Väestön terveyteen ja toimintakykyyn vaikuttavat myös sairauksien ehkäisy, varhainen toteaminen, hoito ja kuntoutus.

Elinolot ovat monin tavoin yhteydessä terveyteen. Koulutus ja ammatti vaikuttavat sosiaaliseen sijoittumiseen ja elintapoihin, mutta myös terveyspalvelujen käyttöön ja hoidon ja kuntoutuksen onnistumiseen. Työ ja työolot ovat tärkeä terveyteen vaikuttava tekijä. Työympä­ristössä on suoranaisesti terveyttä edistäviä ja vaarantavia tekijöitä, ja työ luo perustan sosiaaliselle ja taloudelliselle asemalle. Liikenneympäristö, -kulttuuri ja -välineet sekä liikenteen määrä vaikuttavat väestön terveyteen liikenneonnettomuuksien kautta, ja moottoriajoneuvoliikenne lisää yhdyskuntailman saastumista. Kevyt liikenne puolestaan vaikuttaa edullisesti väestön terveyteen, fyysiseen ympäristöön ja yhdyskuntarakenteeseen.

Ravinto, liikunta, alkoholin käyttö, seksuaalikäyttäytyminen, tupakointi, huumeet ja muut elämäntapatekijät vaikuttavat voimakkaasti väestön terveyteen. Viime vuosikymmenten aikana tapahtuneet muutokset sydän- ja verisuonisairauksien, eri syöpämuotojen, diabeteksen, kroonisten keuhkosairauksien, hammassairauksien ja allergian yleisyydessä sekä kansantaudeista aiheutuvassa kuolleisuudessa ja vajaakuntoisuudessa johtuvat todennäköisesti suureksi osaksi elintapojen muutoksista.

Suomalaisten terveys kansainvälisessä vertailussa

Miesten elinajan odote oli Suomessa vuonna 2000 74,1 vuotta ja EU-maissa keskimäärin 75,3 vuotta, naisten taas Suomessa 81,0 vuotta ja EU-maissa keskimäärin 81,4 vuotta. Suomalaiset miehet ovat siis edelleen selvästi jäljessä EU:n keskiarvosta. Sukupuolten kuolleisuusero onkin Suomessa suurempi kuin EU-maissa keskimäärin. Koulutuksen ja ammattiaseman mukaiset miesten kuolleisuuserot ovat Suomessa EU:n suurimpien joukossa. Suomessa väestön ikärakenne vanhenee nopeammin kuin muissa EU-maissa, joten myös hoitoa tarvitsevien määrä kasvaa nopeasti.

Suuri osa Suomen ja muiden Länsi-Euroopan maiden välisestä kuolleisuuserosta johtuu edelleen verenkiertoelinsairauksista ja väkivaltaisista kuolemansyistä. Toimintakykyä koskevat tiedot eivät ole vertailukelpoisia. Viitteitä on kuitenkin siitä, että sekä toimintakyvyn vajavuudet että työkyvyttömyys ovat Suomessa edelleen yleisempiä kuin monissa muissa EU-maissa. Vastaavasti 65-vuotiaiden toimintakykyisen elinajan odote on Suomessa lyhyempi kuin useissa muissa maissa.

Fyysinen elinympäristö on useilla tavoilla arvioituna Suomessa yhtä hyvä tai parempi kuin muissa EU-maissa. Elinolot ja koulutustaso ovat muihin Euroopan maihin verrattuna melko hyvät; viidesosa väestöstä on saanut korkea-asteen koulutuksen. Tulotaso henkilöä kohden on sama kuin EU:ssa keskimäärin, joten aineelliset terveyden edellytykset ovat hyvät.

Aikuisten ruokailutottumukset ovat nopeasti muuttuneet terveellisemmiksi, ja koululaisten ravinto on terveellisyydeltään jo hyvää eurooppalaista luokkaa. Tupakoivien osuus aikuisista on pieni, mutta nuorista tupakoi suurempi osa kuin keskimäärin muiden EU-maiden nuorista. Verenkiertoelinten tautien vaaratekijäkehitys on ollut edullinen, mutta riski on siitä huolimatta edelleen suuri.

Monissa EU-maissa alkoholin kulutus on vähentynyt, mutta Suomessa kulutus ja erilaiset alkoholihaitat lisääntyvät. Väkevien alkoholijuomien osuus käytöstä on Suomessa vähentynyt, mutta on edelleen suurempi kuin muissa Pohjoismaissa ja useimmissa EU-maissa. Nuorten humalajuominen on Suomessa poikkeuksellisen yleistä. Huumeiden käyttö on viime vuosiin saakka ollut selvästi niukempaa kuin muissa EU-maissa. 1990-luvulla etenkin vahvojen ja suonensisäisten huumeiden käyttö lisääntyi, mutta se ei ole vielä Keski- ja Etelä-Euroopan tasolla.

Verenkiertoelinten sairaudet ovat Suomessa yleisempiä kuin Pohjoismaissa ja EU-maissa keskimäärin, vaikka ne ovatkin viime vuosikymmeninä jyrkästi vähentyneet. Miesten kuolleisuus verenkiertoelinten sairauksiin on Suomessa EU:n toiseksi suurin. Miesten sairastuminen syöpään on harvinaisempaa ja naisten yleisempää kuin EU-maissa keskimäärin. Syöpäkuolleisuus on Euroopan pienimpiä, mikä johtuu tupakoinnin vähenemisestä ja korkeatasoisesta seulonta-, toteamis- ja hoitojärjestelmästä. Tuki- ja liikuntaelinten sairauksista ja mielenterveysongelmista ei ole kansainvälisiä vertailutietoja.

Kattavien rokotusten, onnistuneen ehkäisypolitiikan ja maamme syrjäisen sijainnin ansiosta tarttuvat taudit ovat Suomessa paremmin hallinnassa kuin EU-alueella keskimäärin. HIV ja immuunikato ovat muuhun Eurooppaan verrattuna harvinaisia 1990-luvun lopussa huumeenkäyttäjien keskuudessa esiintyneestä epidemiasta huolimatta.

Vertailukelpoisia tietoja aikuisten suun terveydestä on vain vähän. Lasten hampaat ovat terveemmät kuin EU-maissa keskimäärin, mutta haastattelututkimusten mukaan suomalaisilta aikuisilta puuttuu edelleen enemmän hampaita kuin keskimäärin muissa EU-maissa.

Naisten ja etenkin miesten kuolleisuus tapaturmiin ja myrkytyksiin on Suomessa huomattavasti suurempaa kuin muissa Pohjoismaissa tai EU-maissa, mikä saattaa osaksi selittyä suomalaisilla juomatavoilla. Liikenneonnettomuuksissa vammautumisia tai loukkaantumisia on alle puolet EU-maiden keskiarvosta, ja kuolleisuus liikenteessä on useimpiin muihin Euroopan maihin verrattuna pieni. Myös työtapaturmat ovat Suomessa harvinaisempia kuin EU:ssa keskimäärin.

Suomalaisten lasten kuolleisuus on alhainen ja äitiyskuolleisuuskin on pieni, vaikka synnyttäjät ovat iäkkäämpiä kuin useissa muissa maissa. Abortteja tehdään vähemmän kuin EU-maissa.

Asukaslukuun nähden Suomessa oli 1990-luvun lopussa vähemmän ammattia harjoittavia lääkäreitä ja enemmän hammaslääkäreitä kuin EU-maissa keskimäärin. Sairaanhoitajia, kätilöitä, avustavaa hoitohenkilökuntaa ja fysioterapeutteja taas on EU:n keskiarvoja enemmän. Terveydenhuoltomenojen bruttokansantuoteosuus oli vuonna 1999 6,8 % eli EU-maiden kolmanneksi pienin ja samalla tasolla kuin 1980-luvun alussa.

Kansantautien ja toimintakyvyn vajavuuksien yhteiskunnalliset kustannukset

Kansantauteja ja toimintakyvyn vajavuuksia voidaan tarkastella myös niiden aiheuttamien kustannusten näkökulmasta. Kun kaikki suorat kustannukset (vuodeosastohoidot, lääkärissäkäynnit, lääkkeet ja lääkinnällinen kuntoutus) lasketaan yhteen, aiheutuu tällä hetkellä eniten kustannuksia verenkiertoelinten sairauksista ja toiseksi eniten mielenterveyden häiriöistä. Yhdessä hengityselinten sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksien kanssa ne aiheuttavat puolet kustannuksista.

Työkyvyn menetyksen aiheuttamat epäsuorat kustannukset johtuvat ensisijaisesti pysyvästä työkyvyttömyydestä, mutta myös ennenaikaisista kuolemista ja sairauspoissaoloista. Neljännes epäsuorista kustannuksista aiheutuu tällä hetkellä mielenterveyden häiriöistä. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien jälkeen kolmanneksi eniten epäsuoria kustannuksia aiheuttavat vammat ja myrkytykset. Näitä laskelmia tulee kuitenkin tulkita varovasti. Tärkeätä on huomata, että sairauksien yleisyyden muutokset eivät välttämättä muuta kustannuksia vastaavassa suhteessa.

Terveyden ja hoidon tarpeen tulevaisuudennäkymät

Väestön terveyttä koskevien ennusteiden tarkoitus on auttaa päätöksentekijöitä tekemään mahdollisimman hyviä kansanterveyden kehitykseen vaikuttavia ratkaisuja. Suunnittelun kannalta tärkeää on arvioida palvelujärjestelmän ja sosiaaliturvajärjestelmän tulevaa kuormittumista. Tuoreimpien ennusteiden mukaan laitoshoidon tarve suurenee selvästi, kun tarkastelun kohteena on hoitojaksojen määrä. Sen sijaan laitoshoitopaikkojen kokonaistarve – hoitopäivinä mitaten – saattaa väestön ikääntymisestä huolimatta seuraavan vuosikymmenen aikana jopa pienentyä, jos viimeaikainen kehityskulku jatkuu. Lasten ja nuorten terveyden ja terveyteen vaikuttavien tekijöiden kehitys on eräiltä osin ollut kielteistä, mikä voi heijastua aikuisten terveyden heikkenemisenä tulevaisuudessa.

Yksittäisten terveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon käytettävien voimavarojen tarve saattaa muuttua nopeasti. Erityisesti iäkkäille ominaiset terveysongelmat yleistyvät. Nykyisin eläkeikäisten osuus terveydenhuollon kustannuksista on yli 40 %, ja osuus suurenee nopeasti. Uudet ehkäisy- ja hoitomenetelmät ja terveysongelmien yllättävät muutokset voivat kuitenkin lisätä tai vähentää hoidon tarvetta nopeasti ja ennalta arvaamattomalla tavalla. Suomessa on hyvät edellytykset tehdä korkealuokkaisia väestön terveydentilan kehityksen ennusteita, jos olemassa oleva asiantuntemus ja rekistereiden ja väestötutkimusten tarjoamat monipuoliset mahdollisuudet hyödynnetään täysimittaisesti.