Etusivu » Vaihdevuosien hormonihoito

Vaihdevuosien hormonihoito

Lääkärikirja Duodecim
6.10.2017
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Keskimääräinen kuukautisten loppumisikä (menopaussi) on 51 vuotta. Osalla naisista on tässä vaiheessa elämää haittaavia oireita (ks. «Vaihdevuodet»1), ja he haluavat aloittaa hormonihoidon. Vaikka menopaussi on luonnollinen vaihe naisen elämää, tiedetään, että menopaussin jälkeiseen aikaan liittyy sairastumisriskiä lisääviä muutoksia, jotka johtuvat estrogeenin vajauksesta.

Hormonihoidon aloittaminen

Ennen hoidon aloitusta suljetaan esitietojen perusteella pois hormonien vasta-aiheet. Näistä tärkeimmät ovat sairastettu rintasyöpä sekä sairastettu syvä laskimotukos tai keuhkoveritulppa. Hoitoa on syytä harkita, jos taustalla on esimerkiksi vaikea verenpainetauti, aivoinfarkti, sydänsairaus tai maksasairaus, varsinkin jos ne eivät ole hyvässä hoitotasapainossa.

Tavallinen gynekologinen tutkimus on aiheellinen, samoin rintojen tunnustelu ja verenpaineen mittaus. Papanäyte (ks. «Papakoe»2) otetaan, jos edellisestä on kulunut aikaa useita vuosia; pääsääntöisesti riittää papaseulontatutkimuksiin osallistuminen. Jos naisella on vuotohäiriöitä (ks. «Postmenopausaalinen vuoto (vaihdevuosien jälkeinen ylimääräinen verivuoto)»3), kohdun limakalvo on hyvä tutkia kaikututkimuksen (ks. «Gynekologinen kaikututkimus»4) tai kohdun limakalvonäytteen (ks. «Kohdun limakalvonäyte»5) avulla. Mammografia (ks. «Mammografia»6) on hyvä tehdä kahden vuoden välein, seulontajärjestelmän mukaisesti.

Hormonihoidon toteutus

Vaihdevuosioireita voidaan hoitaa tehokkaasti estrogeenihoidolla. Osteoporoosin hoitoon estrogeenia voidaan käyttää erityisesti niillä naisilla, joilla on myös haittaavia vaihdevuosioireita. Hormonihoitoa voidaan käyttää myös, jos muut luulääkkeet eivät sovi ja hormonihoidolle ei ole vasta-aiheita, vaikka itse vaihdevuosioireet eivät hoitoa välttämättä edellytä.

Estrogeenihoitoa ei kannata aloittaa liian aikaisin, vaan vasta, kun vuodot ovat harventuneet tai loppuneet ja vaihdevuosioireet haittaavat selvästi. Estrogeeni voidaan ottaa suun kautta tabletteina tai ihon kautta laastarina tai geelinä. Uusin lääkemuoto on iholle suihkutettava estrogeeni-aerosoli. Kaikki nämä annostelumuodot auttavat vaihdevuosioireisiin, jos annos on riittävä. Hoidon periaatteena on käyttää pienintä annosta, jolla oireet pysyvät poissa. Annoksen määrittämisessä ei estrogeenimittauksista yleensä ole hyötyä.

Estrogeenin antotapa voidaan tavallisesti valita naisen toivomusten perusteella. Ihon kautta annostelua suositellaan, jos naisella on veritulpan riskitekijöitä itsellään tai suvussa. Samaten ihon kautta annosteltu estrogeeni saattaa olla parempi muun muassa epilepsiaa, migreeniä ja diabetesta sairastavalla (ks. «Vaihdevuosien hormonihoito perussairauden yhteydessä»7). Estrogeenin annosta tai annostelureittiä voidaan tarvittaessa muuttaa, jos oireet eivät käytetyllä annoksella häviä. Annoksen riittävyyden voi arvioida vasta kuukauden käytön jälkeen.

Naisille, joilta ei ole poistettu kohtua, estrogeenihoitoon liitetään keltarauhashormoni (progestiini) kohdun limakalvon liikakasvun estämiseksi. Tähän on useampia tapoja. Keltarauhashormoni voidaan antaa jaksoittain, 10–14 vrk:n ajan kerran kuussa, jolloin seurauksena on kuukautisvuodon tyyppinen tyhjentymisvuoto.

Jos keltarauhashormoni annetaan pienenä annoksena päivittäin, yhdessä estrogeenin kanssa, vuodot pysyvät yleensä pois. Tämä hoito onnistuu, kun naisen omien kuukautisten loppumisesta on kulunut riittävästi aikaa tai perinteisellä hoidolla tyhjentymisvuodot ovat niukentuneet. Keltarauhashormoni voidaan myös annostella suoraan kohtuonteloon hormonikierukan (ks. «Hormonikierukka»8) avulla, jolloin vältetään vuodot.

Vuodoton hoito voidaan toteuttaa myös synteettisellä hormonilla tibolonilla. Sillä on estrogeenin ja keltarauhashormonin kaltainen vaikutus kohdussa. Tibolonilla on myös vähäinen androgeeninen vaikutus, josta voi olla hyötyä haluttomuuden hoidossa.

Hormonihoidon seuranta

Hormonihoidon tehoa ja sopivuutta seurataan seurantakäynneillä vuoden tai kahden vuoden välein. Hoito aloitetaan pienellä annoksella, mutta sitä voidaan tarvittaessa muuttaa, jos oireet eivät käytetyllä annoksella häviä. Seurantakäyntien yhteydessä on tärkeintä arvioida, onko hoito tehonnut ja ollut muutenkin sopiva. Tärkeää on myös varmistaa, etteivät mahdollisesti todetut sairaudet tai aloitetut muut lääkehoidot vaikuta vaihdevuosien hormonihoidon toteutukseen. Verikokeita ei seurannan yhteydessä yleensä tarvita.

Hormonihoidon lopetus

Hoidon pituus määräytyy yksilöllisesti oireiden voimakkuuden ja keston mukaan. Estrogeenihoitoa suositellaan nykyisin käytettäväksi vain niin pitkään kuin vaihdevuosioireet haittaavat oloa. Pitkäkestoisessa hoidossa lääkeannosta usein muutetaan: iän myötä oireet pysyvät poissa pienemmällä estrogeeniannoksella. Mitään erityistä yläikärajaa hoidon käytölle ei kuitenkaan ole, jos naiselle ei tule sairauksia, jotka estävät estrogeenin käytön. Ajoittain kannattaa hoidon lopetusta kokeilla; monilla pahimmat oireet jäävät pois 2–5 vuoden hoidon aikana. Muutaman kuukauden kuluessa on helppo todeta, palaavatko oireet. Jos oireet palaavat, hoidon voi aloittaa uudelleen. Ei kuitenkaan ole järkevää käyttää hoitoa muutaman viikon tai kuukauden jaksoissa ja taas pitää jonkin aikaa taukoa.

Hormonihoito ei siirrä vaihdevuosioireita eteenpäin, vaan jossakin vaiheessa ne hiipuvat. Moni miettii, onko helpompi lopettaa estrogeeni "kertaheitolla" vai vähitellen. Tätä on vain vähän tutkittu, mutta ilmeisesti lopettamistavalla ei ole merkitystä.

Hormonihoidon hyödyt ja haitat

Hormonihoidolla on vaihdevuosioireiden tehokkaan poiston lisäksi luuta suojaava vaikutus, ja se estää osteoporoosiin liittyviä murtumia (ks. «Osteoporoosi (luukato)»9). Emättimen ja virtsarakon limakalvon kunto säilyy; tässä tarkoituksessa toimivat emättimen paikallishoidot (ks. «Emättimen limakalvojen kuivuminen»10) yhtä hyvin kuin suun kautta käytetty estrogeenihoito.

Hormonihoidon tavallisia sivuoireita ovat rintojen arkuus ja turvotus, joskus päänsärky (ks. «Vaihdevuosien hormonihoidon hyödyt ja haitat»11). Hoitoa jatkettaessa nämä usein jäävät pois, mutta tarvittaessa lääkeannosta tai valmistetta voidaan vaihtaa.

Haitoista merkittävin on pitkäaikaiseen hoitoon liittyvä rintasyövän riskin lisääntyminen (ks. «Vaihdevuosien pitkäaikaisen hormonihoidon terveysvaikutukset»12). Estrogeeniin liittyy pieni laskimoveritulpan riski, joka on suhteessa käytettyyn hormoniannokseen mutta ei hoidon kestoon. Ihon kautta annostellulla estrogeenilla riskin lisäys on selvästi vähäisempi kuin tablettimuotoisella estrogeenilla.

Hormonihoidon riskejä voi itsekin pyrkiä vähentämään. Painonhallinta, terveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta vähentävät rintasyövän riskiä, myös hormonihoidon aikana. Veritulpan riski on pienempi, jos verisuonisairauksien riskitekijät, kuten kohonnut verenpaine, korkea kolesteroli tai diabetes on hyvin hoidettu.

Hormonihoidon vaihtoehdot

Itse voi oloaan yrittää helpottaa ruokavaliolla ja liikunnalla. Varsinaisista lääkevalmisteista ainoa lääkeryhmä, jolla on osoitettu olevan jonkin verran tehoa kuumien aaltojen hoidossa, on ns. serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet, SNRI-lääkkeet). Niitä voi kokeilla, jos estrogeenin käyttö on vasta-aiheista. Ns. luontaistuotteita ja rohdosvalmisteita on paljon tarjolla, mutta niiden teho on vaatimaton tai sitä ei ole tutkimuksissa pystytty osoittamaan «Vaihdevuosioireiden vaihtoehtoiset hoidot»13.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit:

Käytettyjä lähteitä

Tuomikoski P, Lyytinen H. Näin hoidan vaihdevuosioireita. Duodecim 2015;131(16):1515-21 «/xmedia/duo/duo12380.pdf»1

Mikkola T. Vaihdevuodet. Kirjassa: Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 114–122.

Mikkola T. Vaihdevuosien hormonihoidon vaikutuksia arvioitu uudelleen - 10 vuotta Women´s Health Initiative – tutkimuksesta. Suomen Lääkärilehti 2012;67(16): 1239–1243.

Tiitinen A. Vaihdevuosioireet ja hormonihoito. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 28.6.2016.

Suvanto-Luukkonen E, Tapanainen J. Serotoniinilääkkeistä hyötyä vai haittaa vaihdevuosioireiden hoidossa? Duodecim 2006;122(17):2064–6 «/xmedia/duo/duo95974.pdf»2.