Etusivu » Työuupumus (burnout)

Työuupumus (burnout)

Lääkärikirja Duodecim
29.6.2018
työterveyspsykologi Kirsi Ahola, psykiatrian erikoislääkäri Katinka Tuisku ja työterveyshuollon erikoislääkäri Helena Rossi

Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriötila, jota luonnehtii uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto.

Työuupumus ei ole sairaus, mutta siihen liittyy riski sairastua mm. masennukseen, unihäiriöihin, päihdehäiriöihin ja stressiperäisiin somaattisiin sairauksiin. Työuupumuksen on myös todettu lisäävän tapaturmien ja työkyvyttömyyden riskiä.

Työuupumuksen esiintyvyys väestössä vaihtelee jossain määrin työelämän yleisen tilanteen mukaan. Vuonna 2011 työssä käyvistä suomalaisista miehistä 2 % kärsi vakavasta ja 23 % lievästä työuupumuksesta. Vastaavasti 3 % naisista kärsi vakavasta ja 24 % lievästä työuupumuksesta.

Työuupumuksen ilmeneminen

Työuupumus on prosessi, jossa työntekijän psyykkiset voimavarat ehtyvät vähitellen. Tämä ilmenee erityisesti kolmen oireen kautta, jotka ovat uupumusasteinen väsymys, kyynistyneisyys ja alentunut ammatillinen itsetunto. Lisäksi uupuneella esiintyy yleensä myös runsaasti yleisiä stressioireita.

Kokonaisvaltainen ja yleistynyt väsymys kertyy pitkään jatkuneesta pinnistelystä tavoitteiden saavuttamiseksi ilman riittäviä toimintaedellytyksiä. Väsymys ei enää hellitä vapaa-aikana normaalilla levolla eikä liity työn yksittäisiin kuormitushuippuihin.

Kyynistyminen tarkoittaa, että epäilee oman työn merkitystä ja kokemus mielekkyydestä katoaa. Kyynistyminen toimii eräänlaisena puolustuskeinona mahdottomassa työtilanteessa, mutta se ei ole tahdonalainen valinta. Ihmissuhdetyössä kyynistyminen saattaa ilmetä myös suhteessa asiakkaisiin, esimerkiksi mekaanisena suhtautumisena, kun taas muissa töissä se ilmenee lähinnä suhteessa työhön ja sen merkitykseen.

Ammatillinen itsetunto koostuu siitä, että kokee pystyvänsä työhönsä. Pystyvyyden ja aikaansaamisen kokemukset vähenevät työuupumuksen kehittyessä. Aikaansaaminen koetaan huonommaksi omaan aiempaan ja muiden suoriutumiseen verrattuna.

Työuupumuksen arviointi

Työuupumuksen esiintymistä voidaan arvioida kyselylomakkeilla. Suomessa on käytössä Maslachin yleinen työuupumuksen arviointimenetelmä (MBI-GS) ja Bergen Burnout Indicator (BBI-15). MBI-GS sopii kaikille ammattiryhmille ja BBI-15 kokemuksen mukaan lähinnä toimihenkilöille. Molemmat menetelmät on alun perin kehitetty ensisijaisesti ryhmäkäyttöön. Yksittäisen työntekijän työuupumuksen arvioinnissa kyselylomakkeita käytetään yhdessä haastattelun kanssa.

Haastattelussa selvitetään työntekijän oireilun laatua, työolosuhteita ja työssä tapahtuneita muutoksia sekä terveydentilaa, muuta elämäntilannetta ja työntekijän toiminta- ja elintapoja. Haastattelun tarkoituksena on selvittää toisaalta, löytyykö työtilanteesta uupumusta selittäviä tekijöitä ja toisaalta poissulkea työn ulkopuolisia syytekijöitä.

Työuupumukselle ei ole olemassa yksiselitteisiä määritelmiä eikä raja-arvoja. Suomessa käytössä olevan luokituksen mukaan vakavalla työuupumuksella tarkoitetaan oireilua keskimäärin viikoittain tai useammin ja lievällä työuupumuksella oireilua keskimäärin kuukausittain. Lääketieteellisissä tautiluokituksissa työuupumusta ei määritellä sairaudeksi, vaan se ilmoitetaan diagnoosin yhteydessä lisäkoodilla (ICD-10: Z73.0), joka kertoo, että henkilöllä on elämäntilanteen hallintaan liittyvä ongelma.

Työuupumusta epäiltäessä on syytä tehdä työntekijälle myös terveystarkastus, koska väsymys on yleinen oire, joka voi kertoa hoidettavissa olevasta sairaudesta tai häiriöstä (esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, uniapnea, anemia, liiallinen alkoholin käyttö tai masennus). Terveystarkastuksen avulla voidaan sulkea pois väsymystä selittävän sairauden tai häiriön mahdollisuus. Mikäli oireille löytyy muita selittäviä tekijöitä, ne pyritään hoitamaan tai ratkomaan asianmukaisesti. Sairaudet eivät kuitenkaan sulje pois työuupumuksen mahdollisuutta. Kun sairaudet on saatu hallintaan, on arvioitava erikseen työuupumuksen esiintyminen.

Työuupumukseen altistavia tekijöitä

Työuupumuksen taustalta löytyy yleensä alun perin motivoitunut työntekijä ja työhyvinvoinnin kannalta epäedulliset työolosuhteet. Tilanteesta on kehittynyt työuupumus, koska ristiriitaan ei ole löytynyt ratkaisua työntekijän tai työyhteisön riittämättömien selviytymiskeinojen vuoksi. Työuupumus kehittyy siis työn ja työntekijän välisessä vuorovaikutuksessa, ja siksi siihen johtavia tekijöitä löytyy yleensä niin työstä kuin työntekijästäkin.

Työuupumukseen liittyviä työolosuhteita luonnehtivat liialliset työn vaatimukset (esimerkiksi ristiriitaiset tavoitteet tai jatkuva aikapaine) yhdistyneinä vähäisiin työn voimavaroihin (esimerkiksi joustomahdollisuudet tai esimiehen tuki). Erityisesti liian suuri työmäärä, rooliristiriidat ja -epäselvyydet, vähäiset vaikuttamismahdollisuudet, vähäinen sosiaalinen tuki, koettu epäoikeudenmukaisuus sekä epävarmuus ja ennakoimattomuus työssä ovat yhteydessä työuupumuksen kehittymiseen.

Työntekijän ominaisuuksia, jotka voivat altistaa työuupumukselle, ovat liialliset itselle tai työlle asetetut vaatimukset, voimakas velvollisuudentunto, aleksitymia (vaikeus tunnistaa ja ilmaista tunteita) ja matala koherenssin tunne (maailman hahmottaminen heikosti ymmärrettäväksi, hallittavaksi ja merkitykselliseksi). Lisäksi sekä työntekijän että koko työyhteisön vähäiset tai haitalliset keinot pyrkiä ratkaisemaan stressitilannetta voivat edesauttaa työuupumuksen kehittymistä. Viimeksi mainittuja ovat esimerkiksi taukojen laiminlyönti ja työpäivän jatkuva venyttäminen yrityksenä selviytyä ylimitoitetusta työtaakasta tai yritys rentoutua vaikkapa alkoholin avulla. Niin työntekijän yksilölliset ominaisuudet kuin elämäntilanteeseen liittyvät tekijät eivät yleensä yksinään aiheuta työuupumusta, vaan ne vaikuttavat yhdessä työolojen kanssa. Kun työkuormitus on epäedullista, yksilölliset ja elämäntilanteeseen liittyvät tekijät voivat joko nopeuttaa tai hyvässä tilanteessa hidastaa työuupumuksen kehittymistä.

Työuupumuksen ehkäisy

Työpaikoilla työuupumusta ehkäistään parhaiten huolehtimalla työolosuhteiden säännöllisestä arvioinnista ja jatkuvasta kehittämisestä sekä toimivista käytännöistä epäkohtien puheeksi ottamiseksi. On suositeltu, että työnantajat laativat yhteistoiminnassa toimintamallit työkyvyn tueksi. Esimerkiksi varhaisen tuen malliin kirjataan hälytysmerkit, joihin puututaan, ja toimintatapa hälytysmerkkien esiintyessä. Kansaneläkelaitos korvaa pakollisen työterveyshuollon kuluista ylemmän korvausluokan mukaisesti (60 %) niille työnantajille, joilla on käytössään työkyvyn tuen mallit.

Silloin, kun haastavaan tilanteeseen päästään puuttumaan varhain, ratkaisut ongelmiin löytyvät parhaiten sieltä, missä ongelmat ovat kehittyneet. Esimerkiksi työyhteisön ristiriitatilanne saadaan ratkottua osapuolten kesken esimiehen johdolla ja tarvittaessa myös työterveyshuollon tuella, kun se käsitellään avoimesti ajoissa ennen kuin haitallisia stressioireita pääsee kehittymään ja ristiriita monimutkaistuu. Esimiesten kouluttaminen käsittelemään henkiseen hyvinvointiin ja mielenterveyteen liittyviä asioita on hyödyllistä ja voi vähentää niihin liittyviä sairauspoissaoloja.

Työturvallisuuslain 25§ ohjeistaa työnantajaa selvittämään ongelmallisen tilanteen, mikäli esimiehen tietoon tulee, että työntekijä kuormittuu työssään terveyttä vaarantavalla tavalla. Vastaavasti 28§ ohjaa työnantajan selvittämään havaitun tai esille nostetun epäasiallisen kohtelun työpaikalla. Kyseisissä tilanteissa esimiehen tulee käynnistää toimenpiteet terveysvaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi. Työnantaja voi pyytää asiantuntijatukea työterveyshuollosta.

Työntekijät voivat itse pyrkiä ehkäisemään työuupumusta mm. huolehtimalla omasta palautumisesta päivittäin. Työajan noudattaminen, riittävä lepo ja terveelliset elämäntavat sekä muu mieluisa ja työlle vaihtelua tarjoava vapaa-ajan tekeminen luovat pohjan riittäville voimavaroille. Työssä kohdatut tai havaitut epäkohdat on otettava esimiehen kanssa puheeksi ja sen jälkeen osallistuttava yhteistoimintaan toimivan ratkaisun löytymiseksi. Mitä varhaisemmassa vaiheessa asiaan puututaan, sitä helpompi se on yleensä ratkaista. Mikäli työtilanne aiheuttaa oireilua ja hoidon tai sairausloman tarvetta, työntekijä voi pyytää selvitystä työkuormituksestaan työterveyshuollosta.

Työuupumuksen hoito

Pysyvä toipuminen työuupumuksesta edellyttää toimia sekä työntekijän voimavarojen vahvistamiseksi että työperäisten taustatekijöiden korjaamiseksi. Niin kauan kuin työntekijä on toimintakykyinen, selvittelyn painopiste on toisaalta työtilanteen arvioimisessa ja muutosten aikaansaamisessa työntekijän ja lähiesimiehen kesken ja toisaalta pääosin työntekijän itsenäisesti toteuttamissa elämäntapamuutoksissa.

Toipuminen käynnistyy siitä, että työntekijä hyväksyy tarpeen muutokseen. Ensin työuupuneen palautumiskeinoja pitää vahvistaa. Riittävä liikunta edistää rentoutumista ja uni on tärkeä psykofysiologisen palautumisen kannalta. Psyykkinen irrottautumien työstä ja virkistävät kokemukset voivat toteutua mm. vapaa-ajan harrastusten kautta ja sosiaalisten verkostojen myötävaikutuksella.

Työuupumuksesta toipumiseksi tarvitaan aina työkuormituksen ja stressinhallintamahdollisuuksien selvittelyä ja muokkaamista. Siinä esimiehen tuki, työterveyspsykologinen asiantuntemus sekä työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyö ovat tarpeen. Työterveyshuolto voi tarvittaessa järjestää työterveysneuvottelun yhdessä työntekijän ja esimiehen kanssa terveyttä, työhyvinvointia ja työssä jatkamista tukevista työjärjestelyistä sopimiseksi. Neuvottelun voi kutsua koolle esimies, työntekijä tai työterveyshuolto. On tärkeää ilmaista työntekijän arvostaminen kuulemalla hänen näkemystään ja selvittää yhdessä, mikä työtilanteessa vaikutti uupumiseen sekä mahdollistaa työtilanteen muokkaaminen. Työuupuneen tilannetta on hyvä seurata jonkin aikaa toteutettujen toimenpiteiden jälkeen.

Työuupunut voi hyötyä myös stressinhallintakoulutuksesta, vertaisryhmästä sekä erilaisista psykoterapeuttisista yksilö- tai ryhmämenetelmistä muutoksen toteuttamiseksi. Etenkin ihmissuhdetyössä ulkopuolisesta työnohjauksesta voi olla apua. Jos työn rajaaminen ja elämäntapojen muuttaminen tuntuvat vaikeilta toteuttaa itsenäisesti, työterveyspsykologin konsultaatio voi auttaa selkeyttämään tilannetta. Yksilöön kohdistuvat toimenpiteet eivät kuitenkaan takaa onnistunutta toipumista työuupumuksesta. Paras lopputulos saavutetaan yhdistämällä yksilön tukea ja työn muokkausta tai muita työpaikalla toteutettavia, työkuormituksen hallintaa edistäviä toimenpiteitä.

Mikäli työntekijän toimintakyky on alentunut tai työntekijä on huolestunut terveydestään, työntekijän kannattaa hakeutua työterveyslääkärin vastaanotolle. Työterveyslääkäri arvioi terveydentilaa, työolojen vaikutusta terveyteen ja hoidon tarvetta. Psykoedukaatio eli tiedon jakaminen siitä, mitä uupumus on, miten se kehittyy ja miten siitä toivutaan, on myös hyödyllistä. Pelkkä tieto ei kuitenkaan riitä, vaan lisäksi tarvitaan aina konkreettisia muutoksia toimintatavoissa, usein myös ajatustavoissa, arvoissa ja asenteissa suoriutumista, omaa arvoa ja itsestä huolehtimista kohtaan.

Työuupumukseen voi sen pitkittyessä liittyä sairauksia ja mielenterveysongelmia (varsinkin masennusta, ahdistushäiriöitä ja päihdeongelmia). Siksi työuupumuksen yhteydessä tulisi aina selvittää, onko henkilöllä samanaikaisesti hoidettavia sairauksia. Esimerkiksi jos ihminen kokee kadottaneensa mielihyvän ja kiinnostuksensa muihinkin kuin työasioihin, saattaa henkilö kärsiä masennuksesta, joka vaatii aina aktiivista hoitoa.

Työterveyslääkäri pystyy parhaiten arvioimaan sairausloman tarpeen. Työuupumus ei kuitenkaan koskaan ole yksinään sairausloman peruste. Sen sijaan työuupumukseen liittyvä unettomuus, ahdistuneisuus, keskittymis- ja muistivaikeudet tai muut oireet saattavat vaatia lääketieteellisiä hoitotoimenpiteitä. Mikäli oireet selvästi alentavat tai merkittävästi rajoittavat työstä selviytymistä, lyhytaikainen sairausloma voi olla perusteltu. Tällöinkin oireiden on täytettävä jonkin sairauden diagnostiset määritteet (esimerkiksi ei-elimellinen unihäiriö, ahdistuneisuushäiriö, sopeutumishäiriö tai masennustila). Joissain tapauksissa sairauslomaa parempi vaihtoehto on tukea työssä pysymistä järjestämällä väliaikaisia työjärjestelyjä, kuten työn kevennystä tai työajan lyhennystä määräajaksi.

Mikäli työuupunut on ollut pitkällä sairauslomalla, työhön paluuvaiheessa kannattaa hyödyntää työpaikalla mahdollisesti käytössä olevia työhön paluun tuen toimintamalleja. Työhön paluuta suunniteltaessa on hyvä, että työterveyshuolto toimii yhteistyössä työpaikan kanssa ja arvioi työhön paluun oikean ajankohdan ja tarpeen työn muokkaukseen sekä tarjoaa harkittavaksi osasairauspäivärahan mahdollisuutta. Jos työkyvyttömyyttä aiheuttavan sairauden kanssa tai sille altistavana tekijänä esiintyy työuupumus, onnistunut työhön paluu edellyttää sairauden hoidon lisäksi konkreettisia muutoksia työtavoissa ja työoloissa.

Lisätietoa aiheesta

Ahola K, Toppinen-Tanner S, Seppänen J. Vaikuttava työuupumusinterventio: Systemaattinen katsaus ja toimintaohjeita. Työterveyslaitos 2016 «http://www.julkari.fi/handle/10024/131651»1.