Etusivu » Norovirus

Norovirus

Lääkärikirja Duodecim
5.10.2018
Infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Norovirus on puhtaasti ihmisten virus, kun taas useimmat muut ripulin aiheuttajat ovat yleisiä myös eläinkunnassa. Norovirus kuuluu kalikiviruksiin. Se aiheuttaa taudin, jonka oireisiin kuuluvat oksennukset, ripuli, vatsakivut ja usein kuume. Se on hyvän hygienian maissa, kuten Suomessa, yleisin äkillisten suolistoinfektioiden aiheuttaja. Tautia esiintyy joka vuosi, mutta vuosittainen vaihtelu on verrattain suurta. Norovirustauti on yleisin aikuisilla, kun taas rotavirusinfektio on pienten lasten tauti (ks. «Ruokamyrkytys: aiheuttajat, seuranta ja esiintyvyys»1). Norovirustaudin vilkkainta aikaa on tammikuun ja toukokuun välinen aika, ei kesäkausi, kuten useiden muiden ripulitautien.

Vuonna 2017 Suomessa todettiin ennätykselliset 3 871 virustestillä varmistettua norovirustautia. Koska viruksen osoittamiseen harvoin pyritään, todellisten tapausten määrä on ollut moninkertainen. Tavalliseen tapaan eniten tauteja oli kevättalvella ja keväällä-. Yli puolet (60 %) varmistetuista tapauksista oli yli 75-vuotiailla. Iäkkäillä tosin diagnostista testiä käytetään herkemmin, ja joukossa oli laitoksessa asuvien epidemioita.

Norovirus on yksi yleisimmistä elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden aiheuttajista. Vuonna 2017 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL:n) ja Eviran yhteiseen rekisteritietojärjestelmään (RYMY) ilmoitetuista 58 epidemiasta (joukkosairastumisesta) 14 (22 %) oli noroviruksen aiheuttamia (ks. «Ruokamyrkytys: aiheuttajat, seuranta ja esiintyvyys»1).

Noroviruksen tarttuminen ja epidemiat

Norovirus tarttuu ja sen epidemia alkaa ensisijaisesti juomavedestä tai elintarvikkeista, jotka ovat saastuneet ihmisulosteella. Erityisesti epidemiat on yhdistetty kypsentämättömänä syötäviin kasviksiin, esimerkiksi ulkomailta tulleisiin pakastemarjoihin. Ilmeisesti tauti on tarttunut myös uimavedestä (ks. «Tartuntariski uimavesistä»2). Päinvastoin kuin useimmat ripulitaudit, norovirusripuli tarttuu herkästi myös ihmisestä toiseen ja aiheuttaa tautiryppäitä. Hyvin pieni annos, vain 100 norovirusta, riittää aiheuttamaan taudin, ja grammassa ripuliulostetta on miljardeja viruksia. Tartunnan voi siten saada myös pinnoilta, joita sairas on koskettanut (kotona esimerkiksi valokatkaisijoista ja ovenkahvoista). Ympäristössä, esimerkiksi kodeissa, virus säilyy tartuttavana useitakin päiviä. Kun yksi perheestä sairastuu, yleensä kaikki saavat tartunnan, mutta vain ehkä puolet saa taudin. Samaa saastunutta ruokaa syöneistä usein valtaosa sairastuu, ja näin epidemia havaitaan ja syyllinen ruoka-aine voidaan usein tunnistaa.

Norovirus aiheuttaa epidemioita herkästi myös sairaaloissa ja laitoksissa huolimatta näissä noudatettavasta käsihygieniasta. Näissä saattaa noin puolet osaston potilaista ja henkilökunnasta sairastua viikon parin kuluessa, kunnes epidemia väistyy.

Noroviruksen oireet

Taudin itämisaika on lyhyt, yleensä 12 tunnista kahteen vuorokauteen. Rotavirus ja norovirus aiheuttavat hyvin samankaltaisen taudin. Sairaus eroaa bakteeriripuleista (ks. esim. «Turistiripuli eli matkaripuli»3 ja «Kampylobakteerin, salmonellan, shigellan ja EHEC-bakteerin aiheuttamat suolistotulehdukset»4) yleensä siten, että oireet alkavat hyvin äkillisesti ja oireena on ripulin lisäksi lähes kaikilla pahoinvointi tai oksennukset ja usein myös kuume tai kuumeinen olo särkyineen.

Oireet loppuvat yleensä lähes yhtä äkillisesti kuin ovat alkaneetkin. Niiden kesto on tyypillisesti 1–3 vuorokautta. Vaikka potilas on parantunut norovirustaudista, hän erittää virusta vielä useita päiviä. Käytännössä tartuttavuus kuitenkin päättyy heti, kun varsinainen ripuli loppuu. Suolen toiminta voi olla tämän jälkeenkin epäsäännöllistä vielä usean viikon ajan.

Elintarviketyössä ja terveydenhuollon potilastyössä olevien tulisi olla pois töistä kaksi vuorokautta ripulivaiheen ja oksennusten päättymisen jälkeen. Samoin lasten on suositeltavaa olla pois päivähoidosta tuohon asti.

Taudin sairastaneille kehittyy vain lyhytaikainen, kuukausia tai vuoden kestävä immuniteetti, eikä sekään ole täysin suojaava. Lisäksi suoja on huono muita kuin juuri tuon taudin aiheuttaneen noroviruksen kantoja vastaan. Esimerkiksi vuonna 2015 Suomessa oli liikkeellä kuusi eri norovirustyyppiä (genotyyppiä). Toisin kuin useat bakteeriripulit, norovirustauti ei aiheuta jälkitauteja, kuten kroonista ripulia tai niveltulehduksia (reaktiivisia artriitteja «Reaktiivinen niveltulehdus»5).

Noroviruksen toteaminen

Koska noroviruksen aiheuttama tauti on oireiltaan tyypillinen, lyhytaikainen ja ankarista oireistaan huolimatta varsin viaton eikä siihen ole lääkehoitoa, ulostenäytteitä viruksen etsimiseksi ei yksittäisiltä potilailta yleensä oteta. Taudinmääritys tehdään tyypillisten oireiden ja sairauden käyttäytymisen perusteella. Epidemioiden yhteydessä virus tunnistetaan yleensä geenimonistustekniikalla (PCR-testillä) potilasnäytteestä, vedestä tai ruoasta.

Noroviruksen itsehoito

Noroviruksen aiheuttamaan tautiin ei ole olemassa lääkehoitoa. Yleishoito kotona on sama kuin muissa äkillisissä ripulitaudeissa (ks. «Ruokamyrkytys: aiheuttajat, seuranta ja esiintyvyys»1). Tärkeintä on pitää huolta riittävästä nesteen nauttimisesta (ks. «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50106#s12»1).

Milloin hoitoon?

Taudin toteamista (diagnoosia) varten lääkäriin ei tarvitse lähteä, jos oireet ovat tyypilliset. Usein lähiympäristössä on joku muukin sairastunut samankaltaisin oirein. Parantavaa hoitoakaan ei ole tarjolla.

Ripuli ja oksennukset voivat kuitenkin jo vuorokaudessa aiheuttaa voimakkaan nestehukan. Erityisesti hyvin iäkkäät potilaat sekä pienimmät lapset voivat joutua hakemaan apua elimistön kuivumiseen, etenkin jos oksentelu haittaa juomista. Kuivuminen näkyy voimakkaana uupumisena ja limakalvojen kuivuutena. Viimeistään jos kuume ei väisty parissa vuorokaudessa, jos ulosteessa on verta ilman että on peräpukamia tai jos ripuli kestää laantumattomana pitempään kuin kolme päivää, on syytä mennä lääkäriin selvittämään, onko aiheuttaja sittenkin joku muu kuin norovirus. Lääkärin apuun turvautuminen on kuitenkin hyvin harvoin tarpeen.

Jos isompi seurue sairastuu norovirusripuliksi sopivaan tautiin aterioituaan yhdessä samassa ruokapaikassa tai syötyään samaa kypsentämätöntä ruokaa, asiasta on hyvä ilmoittaa terveyskeskukseen (ks. «Tartuntatautien ja epidemioiden seuranta»6 ja «Ruokamyrkytys: aiheuttajat, seuranta ja esiintyvyys»1), jotta voidaan selvittää viruksen mahdollinen laajempi leviäminen.

Norovirustartunnan ehkäisy

Huolellinen käsienpesu vähentää virusten määrää käsissä merkittävästi. Siksi kädet tulee pestä aina WC:stä lähtiessä ja ennen ruokailua runsaalla lämpimällä vedellä ja saippualla. Käsien kuivaaminen pesun jälkeen lisää tehoa. Desinfektioaineet (esimerkiksi alkoholipitoiset käsihuuhteet) eivät hävitä virusta käsistä ja pinnoilta yhtä tehokkaasti kuin saippuapesu, eikä niiden käyttö korvaa pesemistä (ks. tarkemmin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohje «https://www.julkari.fi/handle/10024/102997»2).

Noroviruksen säilyminen taudinaiheuttamiskykyisenä riippuu ulkoisista olosuhteista. Vaikka virusten määrä pinnoilla vähenee jo tuntien kuluessa, norovirus voi säilyä hengissä ympäristössä useita vuorokausia. Siksi huolellinen WC:n, hanojen ja kosketuspintojen siivous klooripohjaisilla siivousaineilla on tarpeen niin sairastuneen kodissa kuin laitoksissakin.

Oksennus ja mahdollinen ripuliuloste siivotaan kertakäyttöhansikkaita käyttäen. Puhdistusliinat ja hansikkaat suljetaan välittömästi jätepussiin ja kuljetetaan jäteastiaan samoin kuin kaikki lähietäisyydellä olevat ruoat. Vaatteet ja lakanat pestään pyykinpesukoneessa mieluiten vähintään 60 °C:n lämpötilassa. Virus ei kuole kylmässä (se säilyy elossa pakasteissakin). Ruoka-aineen turvalliseksi tekeminen vaatii keittämisen tai kuumentamisen 90 °C:een kahden minuutin ajaksi. Tätä käsittelyä on suositeltu erityisesti ulkomaisille pakastemarjoille.

Norovirusta vastaan ei ole rokotetta, eikä lapsille annettava rotavirusrokote suojaa norovirusripulilta.