Etusivu » Lihavan ahmintahäiriö (BED)

Lihavan ahmintahäiriö (BED)

Lääkärikirja Duodecim
9.1.2018
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Lihavan ahmintahäiriö (englanniksi binge eating disorder eli BED) muistuttaa bulimiaa (ks. «Ahmimishäiriö (bulimia)»1), mutta siinä ei esiinny oksennuksia tai uloste- ja nesteenpoistolääkkeiden käyttöä.

BED on yleisin syömishäiriö. Sitä ilmenee 2–3 %:lla aikuisista, naisilla useammin kuin miehillä. Vaikeassa ja sairaalloisessa lihavuudessa ahmimista esiintyy paljon enemmän. Ahmintahäiriötä tavataan usein nuorilla aikuisilla, mutta myös varttuneemmilla henkilöillä.

Ahmintahäiriön syyt

Lihavien ahmintahäiriö on mielen sairaus. Se on jotain aivan muuta kuin ns. lohtusyöminen, jonka perussyytä ei tiedetä, mutta siitä kärsivillä todetaan tavallista enemmän myös muuta psyykkistä oirehtimista. Näitä ovat yleinen alakulo ja masentuneisuus, ahdistuneisuus, mielialan aaltoilu ja psyykkinen haavoittuvuus.

Ahmintahäiriön oireet

Ahminnalla tarkoitetaan, että kerralla syödään lyhyessä ajassa selvästi enemmän kuin normaalisti. Ahmiminen kohdistuu usein johonkin tiettyyn ruokalajiin, esimerkiksi suklaaseen, makeisiin tai jäätelöön. Ahmiessa syömisnopeus voi olla hyvin suuri. Yleensä ahmiminen tapahtuu yksin muilta salassa.

Ahminta päättyy ahdistavaan täyden olon tunteeseen, ja vatsassa voi tuntua kipuja. Usein ahminnan päälle vaivutaan uneen. Ahmimisen jälkeen tunnetaan "henkistä krapulaa", masentuneisuutta ja itsensä halveksuntaa.

Ahminta johtaa liialliseen kaloreiden saantiin, mikä ajan mittaan ilmenee painonnousuna. Ahmintahäiriöstä kärsivillä on yleensä takanaan useita laihdutusyrityksiä.

Ahmintahäiriön määrittely

Lähes kaikki ahmivat silloin tällöin. Tällainen satunnainen ahminta on harmitonta. Varsinainen ahmimishäiriö on kyseessä vasta silloin, kun ahmintaa on vähintään kaksi kertaa viikossa ja kun sitä on jatkunut useita kuukausia.

Ahmintahäiriöön kuuluu tunne, ettei ahminnan aikana pysty hallitsemaan syömistään. Lisäksi ahmintahäiriödiagnoosiin edellytetään, että siihen liittyy joitakin seuraavista oireista: masentuneisuutta, itsensä halveksuntaa, ahminnan salaaminen muilta tai huomattavan suuri syömisnopeus.

Ahmintahäiriön itsehoito

Ahmintaan taipuvaiset henkilöt säätelevät usein syömistään erilaisilla dieeteillä, joihon liittyy aterioiden väliin jättämisiä. Tämä sekoittaa nälän ja kylläisyyden säätelyn. Siksi dieetilläolo ja aterioiden väliin jättäminen lisäävät selvästi taipumusta ahmintaan.

Ahmimishimo iskee tavallisesti silloin, kun syömistä on pantattu liian pitkään. Sekä ahmintahäiriössä että lievemmässä ahmimistaipumuksessa tärkein yksittäinen hoitotoimenpide on dieetilläolon lopettaminen ja syömisrytmin säännöllistäminen. Laihduttaminen pitää lopettaa, ja opetellaan syömään säännöllisesti. Kun päivään kuuluvat aamupala, lounas, päivällinen ja sopivat välipalat, ahmiminen vähenee. Ruoka on tavallista monipuolista ruokaa, johon kuuluu runsaasti kasviksia. Tästä syömistavasta käytetään nimitystä täsmäsyöminen.

Lievissä tapauksissa ahmintahäiriö ajan mittaan lievittyy ja saattaa parantua kokonaan pelkällä itsehoidolla. Kun ahmiminen on saatu hallintaan, vodaan ajatella laihduttamista. Se pitää tehdä maltillisesti ilman tiukkoja dieettejä, jotka helposti johtavat ahminnan palaamiseen.

Ahmintahäiriön hoito

Silloin, kun ateriarytmin säännöllistäminen ei onnistu ja ahmintahäiriö häiritsee elämää, on syytä hakeutua hoitoon. Pääasiallinen hoitomuoto on psykoterapia ja ravitsemusohjaus, jossa käytetään kognitiivisen käyttäytymisterapian periaatteita. Sen on todettu auttavan monia ahmintahäiriöstä kärsiviä. Myös joillakin lääkkeillä voidaan ahmimista vähentää.

Lisää tietoa ahminnasta

Kirja: Keski-Rahkonen A, Meskanen K, Nalbantoglu M (toim). Irti ahminnasta - kohti tasapainoista suhdetta ruokaan. Kustannus Oy Duodecim 2016.