Etusivu » Inseminaatio ("keinosiemennys")

Inseminaatio ("keinosiemennys")

Lääkärikirja Duodecim
6.10.2017
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Inseminaatio ("keinosiemennys", IUI) tarkoittaa siittiöiden ruiskutusta kohtuonteloon. Inseminaatiohoitoja tehdään Suomessa vuosittain useita tuhansia. Inseminaatiohoidon toteutusta säätelevät v. 2007 voimaan astuneet hedelmöityshoitolaki ja kudoslaki, joten hoitoja voidaan tehdä vain siihen luvan saaneissa terveydenhuollon yksiköissä.

Vuonna 2015 tehtiin Suomessa THL:n tilastojen mukaan vajaat 4 300 inseminaatiohoitoa. Inseminaatiohoidossa voidaan käyttää parin omia siittiöitä tai luovuttajan siittiöitä. Luovutettuja sukusoluja käytettiin vain yksityisissä lapsettomuusklinikoissa.

Hoidon aiheet

Inseminaatiota käytetään monesta eri syystä johtuvan lapsettomuuden hoitoon. Lievissä spermavioissa käytetään usein inseminaatiota ennen koeputkihedelmöitykseen (ks. «Koeputkihedelmöitys»1) siirtymistä. Edellytyksenä on kuitenkin riittävä määrä (yli 1 miljoona) liikkuvaa siittiötä. Inseminaatiohoito tulee kyseeseen myös lievissä siittiövasta-ainetapauksissa.

Kun lapsettomuuden syyksi epäillään kohdunkaulan limasta johtuvia tekijöitä, on inseminaatio mahdollinen hoitokeino. Selittämättömässä lapsettomuudessa yhdistetään inseminaatiohoitoon munarakkulan kypsytyshoito (ks. «Lapsettomuushoito»2).

Hoidon edellytys on siis munarakkulan normaali kypsyminen (omassa kuukautiskierrossa tai lääkehoidon avulla) ja riittävä määrä liikkuvia siittiöitä. Koska hedelmöitys tapahtuu munanjohtimessa, ainakin toisen munanjohtimen täytyy olla terve.

Hoidon toteutus

Luonnollisen kierron inseminaatio ajoitetaan käyttämällä kotona virtsasta tehtävää munasolun irtoamista mittaavaa testiä (ovulaatiotestiä). Siinä mitataan virtsan LH-hormonin pitoisuutta. LH-hormonia tuotetaan aivolisäkkeessä, ja se säätelee munasarjojen toimintaa sekä munarakkulan puhkeamista. Ns. LH-piikki todetaan keskimäärin vuorokausi ennen ovulaatiota. Inseminaatio tehdään 12–42 tuntia positiivisen testin jälkeen.

Jos käytetään hormonilääkityksenä letrotsolitabletteja, ajoitus tehdään virtsan LH-testin avulla. Jos käytetään gonadotropiinihormonihoitoja, inseminaation ajoitus tapahtuu kaikututkimuksen perusteella, ja inseminaatio tehdään 24–42 tuntia ovulaation käynnistävän hCG-hormonipistoksen jälkeen.

Inseminaatiopäivänä mies toimittaa tuoreen siemennestenäytteen laboratorioon. Ennen inseminaatiota sperma pestään. Jos käytetään luovutettuja siittiöitä tai muusta syystä aiemmin pakastettuja siittiöitä, näyte sulatetaan samana päivänä kuin inseminaatio on suunniteltu tehtäväksi. Pesun tarkoituksena on erottaa parhaiten liikkuvat siittiöt muista soluista ja liikkumattomista sekä kuolleista siittiöistä. Pestyt siittiöt ruiskutetaan kohtuonteloon ohuella muovikaterilla. Itse toimenpide kestää vain muutaman minuutin eikä vaadi seurantaa poliklinikalla.

Onnistumistulos riippuu eniten siemennesteen laadusta. Oikealla ajoituksella on myös merkitystä. Naisen iän lisääntyessä onnistumistulos heikkenee. Onnistumisprosentti on noin 10–15 % hoitokiertoa kohden alle 37-vuotiailla. Hoitoja voidaan toistaa 3–4 kertaa.

Inseminaatio luovuttajan siittiöillä

Joissakin tapauksissa voi hoitovaihtoehtona olla inseminaatio luovuttajan siittiöillä. Kaikki siittiöiden luovuttajat testataan tarkoin tarttuvien tulehdusten poissulkemiseksi ja haastatellaan terveydentilan ja suvun perinnöllisten sairauksien osalta.

Nykyisen lain mukaan siittiöiden luovuttajan henkilötiedot talletetaan erilliseen rekisteriin, jota Valvira ylläpitää. Lapsettomuusklinikat saavat ostaa luovutettua siemennestettä myös ulkomaisista spermapankeista edellyttäen, että henkilötiedot ovat rekisteröitävissä Suomen lain mukaisesti. Lapsella on oikeus täysi-ikäisenä saada tieto luovuttajan henkilöllisyydestä, mutta esim. vanhemmat eivät tätä tietoa voi saada.

Kirjallisuutta

Morin-Papunen L, Koivunen R. Hedelmättömyyden hoidot. Duodecim 2012;128(14):1478-85 «/xmedia/duo/duo10381.pdf»1